Huomaan olevani tilanteessa, josta toisaalta nautin ja toisaalta jota pelkään kamalasti.
Olen avoliitossa elävä nainen. Suhteemme on aika ajoin hiukan vaikea, johtuen siitä ettei mieheni ole kovinkaan paljon kotona. Hän on yrittäjä ja ymmärrän toki sen että hänen on tehtävä paljon töitä. Mutta nyt viiden vuoden jälkeen se on pakostakin jättänyt jälkensä suhteeseemme. Olemme asiasta puhuneet ja tuntuu, ettei hän tee kaikkeaan että saisimme enemmän yhteistä aikaa. Kuin hän ei ymmärtäisi, miltä tuntuu olla yksin suhteessa...Rakastan häntä kaikesta huolimatta todella paljon.
Ja kuin varkain, olen huomannut ajattelevani yksinäisinä iltoina työkaveriani. Olemme puhuneet tämän kyseisen miehen kanssa enemmän elämästä kuin mitä olen oman mieheni kanssa puhumaan. Tiedän hänestä miltei enemmän kuin omasta miehestäni. Oma mieheni ei ole avautuvaa sorttia.
Työskentelemme vierekkäin ja kuin luonnostaan olemme keskustelleet suhteista (hän on tällä hetkellä sinkku), seksistä, läheisyydestä. Olemme yllättävän samalla aaltopituudella kaikesta. Tunnen aamuisin iloa siitä että saan taas istua hänen viereensä ja puhua kaikesta.
Olen aivan sekaisin näistä tunteista. Olenko vain niin yksinäinen, että haen tunteita muualta kuin omalta mieheltäni, jolla ei ole aikaa minulle?
Mitä teen?? Ahdistava tilanne...
Olen avoliitossa elävä nainen. Suhteemme on aika ajoin hiukan vaikea, johtuen siitä ettei mieheni ole kovinkaan paljon kotona. Hän on yrittäjä ja ymmärrän toki sen että hänen on tehtävä paljon töitä. Mutta nyt viiden vuoden jälkeen se on pakostakin jättänyt jälkensä suhteeseemme. Olemme asiasta puhuneet ja tuntuu, ettei hän tee kaikkeaan että saisimme enemmän yhteistä aikaa. Kuin hän ei ymmärtäisi, miltä tuntuu olla yksin suhteessa...Rakastan häntä kaikesta huolimatta todella paljon.
Ja kuin varkain, olen huomannut ajattelevani yksinäisinä iltoina työkaveriani. Olemme puhuneet tämän kyseisen miehen kanssa enemmän elämästä kuin mitä olen oman mieheni kanssa puhumaan. Tiedän hänestä miltei enemmän kuin omasta miehestäni. Oma mieheni ei ole avautuvaa sorttia.
Työskentelemme vierekkäin ja kuin luonnostaan olemme keskustelleet suhteista (hän on tällä hetkellä sinkku), seksistä, läheisyydestä. Olemme yllättävän samalla aaltopituudella kaikesta. Tunnen aamuisin iloa siitä että saan taas istua hänen viereensä ja puhua kaikesta.
Olen aivan sekaisin näistä tunteista. Olenko vain niin yksinäinen, että haen tunteita muualta kuin omalta mieheltäni, jolla ei ole aikaa minulle?
Mitä teen?? Ahdistava tilanne...
Vastaukset 7
Vanhimmat
... sen, että kun olemme tuon miehen kanssa puhuneet, niin hänen ajatuksensa suhteesta ovat juuri sellaiset, mitä minä kaipaan omalta suhteeltani. Juuri siltä, mistä olen pikkutytöstä asti unelmoinut, mitä en vain koskaan ole saanut ja pelkään etten tule ainakaan nykyisessä suhteessani saamaan, ilman ihmettä. Sitä ihmettä olen odottnut ja odotan edelleen.
...sitä että te kuuluisitte toisillenne.
Sellaiselle ihmiselle jota ei tunne on helppo puhua kaikesta,
ja koska teillä ei ole tunteita toisiinne,
on helpompaa puhua omista ajatuksista.
Älä vaan erehdy luulemaan sitä ihanaa ihmistä sielunkumppaniksi tai unelmiesi mieheksi. Se loppuu sitten siihen.
ps. vältä pikkujouluja!
Avoliitto??? Mitä se on??? Ei mitään. Mitään eroa ei tapahdu. Jos tuntuu siltä, niin mikä sua pitelee. Avioliittoa ei ihminen saa purkaa. Avo on toinen juttu
*avioliittoa ei saa ihminen purkaa* Mikä juttu tää on??
Avioliitto
Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antanut ihmiselle halun liittyä toiseen ihmiseen. Syvimmillään tämä halu tyydyttyy avioliitossa, jossa mies ja vaimo tulevat Raamatun mukaan yhdeksi lihaksi (1. Moos 2:24). Tämä tarkoittaa sitä, että he rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa koko elämänsä iloineen ja suruineen toistensa kanssa. He tulevat yhdeksi lihaksi myös saadessaan yhteisiä lapsia.
Puolisot voivat kiittää Jumalaa toisistaan, sillä kristillisen käsityksen mukaan Jumala on liittänyt puolisot toisiinsa: "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (Matt 19:6). Elinikäiseksi solmittu avioliitto tarjoaa turvallisuutta ja jatkuvuutta koko perheelle. Erityisesti lasten turvallisuuden tunteelle on tärkeää, että he voivat luottaa siihen, että vanhemmat ovat sitoutuneet toisiinsa ja koko perheeseen.
Onnellinen ja tasapainoinen seksuaalisuus edellyttää luotettavaa ja kestävää parisuhdetta. Avioliitto tarjoaa sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta, jota seksuaalisuuden kokonaispersoonallinen toteuttaminen edellyttää.
Julkisesti solmittu avioliitto varmistaa puolisoiden tietävän, myös juridisesti, minkälaiseen suhteeseen kumpikin on sitoutunut. Avioliittoon vihittäessä puolisot lupaavat osoittaa toisilleen uskollisuutta ja rakkautta kuolemaan asti. Pelkkä avioliittoon vihkiminen ei kuitenkaan takaa liiton onnistumista. Puolisoiden on tietoisesti hoidettava parisuhdettaan, jotta heidän keskinäinen yhteytensä säilyisi elämän eri vaiheissa. Kirkollisessa vihkimisessä seurakunta rukoilee vihittävien puolesta ja siunaa heidän avioliittonsa.
Avioliitto on luomisessa perustettu instituutio. Tästä syystä kristillinen kirkko pitää niitäkin avioliittoja Jumalan tahdon mukaisina, joita ei ole solmittu kristillisin menoin. Esimerkiksi Intiassa tai Lähi-idässä hindulaisin tai islamilaisin menoin solmitut avioliitot ovat Jumalan edessä yhtä pyhiä kuin kristillisessä kirkossa tai maistraatissa solmitut liitot. Kirkko tunnustaa avioliitoiksi kaikki ne parisuhteet, jotka on solmittu vallitsevan kulttuurin yleisesti tunnustamalla tavalla.
jos se seksuaalisuus ei toimi siinä liitossa, pitääkö kitkutella loppuun asti...?
Tuohon sun kysymykseen tuskin edes tarvitsee vastata.. kysymyksesi kertoo mikä sinulle on tärkeää ja mikä merkitsee elämässä.. olet himojesi vallassa.