Olen paljon lukenut tätä palstaa.. Höpöytään rakkaudesta...
Kertokaa minulle tyhmälle mitä se on. Onko se sitä, että kun kummppani sortuu vieraaseen ja makaa yhteisissä tilaisuuksissa kuola valuen tuijottaen suureen rakkauttensa, vai onko se sitä että jaksat taistella ja väännät rautalangastalle tälle paskalle mikä on totuus.
Vai onko se sitä että tämä salarakas pystyy tarjoamaan taloudellista turvallisuuttal, vai onko se sitä että tiedät salarakkutesi lasten itkevän isänsä perään etkä välitä....
Onko se sitä, että et välitä vaikka vanha kumppanisi kärsii...
Onko se sitä että sinulla "seisoo"...
Ei provo, vaikka siltä vaikuttaakin...
Kertokaa minulle tyhmälle mitä se on. Onko se sitä, että kun kummppani sortuu vieraaseen ja makaa yhteisissä tilaisuuksissa kuola valuen tuijottaen suureen rakkauttensa, vai onko se sitä että jaksat taistella ja väännät rautalangastalle tälle paskalle mikä on totuus.
Vai onko se sitä että tämä salarakas pystyy tarjoamaan taloudellista turvallisuuttal, vai onko se sitä että tiedät salarakkutesi lasten itkevän isänsä perään etkä välitä....
Onko se sitä, että et välitä vaikka vanha kumppanisi kärsii...
Onko se sitä että sinulla "seisoo"...
Ei provo, vaikka siltä vaikuttaakin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis sinulla raukalla on ukkomiehelle lapsia ja ukkomies ei välitä, vai miten?
Eikö mies rakasta sinua vai rakastaako?
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä
http://www.miajoki.com/hrakkaus.htm
http://netti.nic.fi/~riti11/aforrak.htm
Sulle alkuperäinen: Et siis ole koskaan tuntenut ja kokenut Rakkautta?! Ilmeisesti et ole, koska jos olisit, et takuulla kysyisi sitä täällä etkä edes miettisi tai ihmettelisi moista! Rakkautta ei voi määritellä, se ei ole mikään yksittäinen asia eikä juttu, ei mikään noista mitä luettelet,eikä mitään muutakaan minkään pystyisi sanoin kuvaamaan tai selittämään. Sillä Rakkaudelle riittää Rakkaus!
onko teillä lapsia ukkomiehen kanssa.
Sinun pitää kertoa miehelle että et voi elää ilman häntä. Ehkä mies jättää vaimonsa.
tämän viestin ihan toisin kuin muut tähän vastanneista. Minusta tämä on palstan tasoon nähden ihan aiheellinen viesti ja aiheellinen kysymys.
Tämä palsta on täynnä ykkösiä, jotka pysyvät yhdessä heidät kerta toisensa jälkeen pettävän puolisonsa kanssa rakkaudesta. Niinikään palsta on täynnä kakkosia, jotka suostuvat vastentahtoisesti kakkosasemaan rakastettunsa elämässä jopa vuosikausia, koska rakastavat tätä. Kummassakaan tapauksessa se rakkauden kohde ei tällaista rakkautta ansaitsisi, eikä yhtä vastavuoroisesti siihen rakkauteen panosta. Tämä palsta on täynnä "rakkaustarinoita", joissa vain toinen osapuoli oikeasti ja vilpittömästi rakastaa, toisen kohdellessa miten sattuu niitä ihmisiä, jotka häntä rakastavat.
Minusta on ihan aiheellistakin kysyä, että mitä se rakkaus on? Onko rakkautta sietää rakastetultaan sellaista käytöstä, joka tekee oman olon onnettomaksi? Onko rakkauden jaloin muoto yksipuolisessa kärsimyksessä? Vai olisiko sittenkin todellista rakkautta rakastaa itseään niin paljon, ettei suostuisi elämään tavalla, jolla ei todella toivoisi elävänsä? Olisiko todellista rakkautta arvostaa itseään niin paljon, että vaatisi rakastetultaankin yhtä suuria rakkauden tekoja, kuin mitä itsekin tekee?
Olit todellakin ainoa joka ymmärsi myönnän hiukan sekavan viestini.
Olen monet yöt tämän viimeksi kuluneen puolenvuoden aikana valvonut ja miettinyt aiheen kohdalta elämääni. Jotenkin vaikka ei tämä kirjoittelminen ratkaise mitään, hiukan helpottaa tuskaani...
Toivon Sinulla hyvää jatkoa ja rauhallista Joulun odotusta.
on sitä, että haluaa kumppanilleen hyvää (kuten itselleenkin vrt. itserakkaus). Rakkautta on sietää itselleen epämieluisia asioita, muttei jatkuvaa huonoa käytöstä. Huonolla käytöksellä tarkoitan esim. kumppanin solvaamista, herjaamista, kiristämistä, harhauttamista, pelehtimistä jonkun kanssa avoimesti jne. jne. Rakkauteen ei kuulu siltikään vaatiminen, missään muodossa. Silloin ollaan jo aika suossa, kun aletaan vaatia. Asioiden pitäisi sujua "kuin itsestään" suurinpiirtein oikeille uomille.
Ainakaan kauheasti ei pitäisikään vaatia, ihanteelisinta olisikin, että kaikki menisi ikäänkuin itsestään,ilman vaatimuksiakin.
Sen verran minä kuitenkin vaadin puolisoltani rakkauteni vastineeksi, ettei hän kohtele minua kuin paskaa. Sen verran vaadin, että olen omat rajani kertonut, ja ilmaissut, etten niitä rajoja ylitettäessä enää kykenisi rakastamaan. Samoin hän on tiettyjä vaatimuksia esittänyt minulle. Meillä on molemmilla vapaa valinnanmahdollisuus: kukaan ei pakota meitä hyväksymään toisen asettamia rajoja. Jos näin käy, niistä rajanvedoista neuvotellaan uudelleen. Kuitenkin sen vaadimme toisiltamme molemmat, että olemme toisillemme rehellisiä. Jos joku mättää, se pitää kertoa. Emme kumpikaan hyväksyisi sellaista, että toinen pettää, koska ei viitsi kertoa puolisolle mitä mielestään jää suhteessa niin paitsi, että on etsittävä lohtua muualta.
Mutta mitä tahansa ei pidäkään vaatia, eikä kenelläkään ole vasten tahtoaan velvollisuutta suostua toisen vaateisiin. Me vaadimme vain sellaisia asioita, jotka ovat meille henkilökohtaisesti välttämättömiä toteutua, jotta kykenisimme toista rakastamaan ja kunnioittamaan. Onneksi olemme hyvin paljon samoilla linjoilla, jos emme olisi, tuskin edes yhteiseloa jatkaisimmekaan.
En tiedä luetko tätä enää, mutta kuitenkin:
"Jotenkin vaikka ei tämä kirjoittelminen ratkaise mitään, hiukan helpottaa tuskaani..."
Jos kirjoittaminen oloasi helpottaa, niin sehän on jo paljon. Kaiketi ratkaisutkin sitten löytyvät jostain. Ehkä vähemmän tuskaisena on vahvempi tekemään niitä ratkaisujakin. Ken tietää...
Minäkin toivon sinulle oikein rauhallista joulun odotusta. Ja valoisampaa ja selkeämpää tulevaisuutta, kaikkea hyvää elämääsi :)