Ongelmat tiivistettynä:
- henkien puoli ja hukkaan mennyt suhde
- raha-asiat.
Henkinen elämä: Takana lähes 20 hyvää vuotta, mutta viimeiset 5 perseestä. Mies alkoholisoitunut, pidän yllä a) taloutta b)fasadeja. Kotielämässä ei enää mitään miellyttävää, lukuunottamatta miehen lirkitushetkiä, joista tuuli kääntyy hetkessä (pelästyy aina, kun luulee rikkoneensa rajan, johon loputon ymmärrykseni ei enää riittäisi). Ei rakkautta, ei luottamusta, ei tunnetta hyväksytyksi tulemisesta.
Raha: Olen vastannut viimeiset 7 vuotta velkaisen talouden tulopuolesta yksin, toisella osapuolella vuosituloja n. 10-osa minun kekooni kantamista. Omaisuus yhteisissä nimissä, hullua. Toki menoihin on toinen puoli osallistunut enemmän kuin riittämiin ja epämiellyttävin yllätyksin, luottorajani paukkuen.
Kokemuksia, selviämistarinoita?
- henkien puoli ja hukkaan mennyt suhde
- raha-asiat.
Henkinen elämä: Takana lähes 20 hyvää vuotta, mutta viimeiset 5 perseestä. Mies alkoholisoitunut, pidän yllä a) taloutta b)fasadeja. Kotielämässä ei enää mitään miellyttävää, lukuunottamatta miehen lirkitushetkiä, joista tuuli kääntyy hetkessä (pelästyy aina, kun luulee rikkoneensa rajan, johon loputon ymmärrykseni ei enää riittäisi). Ei rakkautta, ei luottamusta, ei tunnetta hyväksytyksi tulemisesta.
Raha: Olen vastannut viimeiset 7 vuotta velkaisen talouden tulopuolesta yksin, toisella osapuolella vuosituloja n. 10-osa minun kekooni kantamista. Omaisuus yhteisissä nimissä, hullua. Toki menoihin on toinen puoli osallistunut enemmän kuin riittämiin ja epämiellyttävin yllätyksin, luottorajani paukkuen.
Kokemuksia, selviämistarinoita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otin eron, juuri sen vuoksi, että mieheni käytti alkoholia viimeiset viisi vuotta aivan liian paljon. Tuli kaikenlaisia syytteelyjä, epäluuloisuutta ja mitä milloinkin. Hän kylläkin hoiti työnsä, vaikka hänen tulonsa olivatkin pienemmät kuin minun. Nyt sitten harmittelen sitä, että en tajunnut erota aikaisemmin, koska mies vie tietenkin puolet omaisuudesta.
Olemme vielä kuitenkin tekemisissä keskenämme. Mies soittelee jatkuvasti, jos minulla on jotain menoa ja vahtii, milloin tulen kotiin. Ei usko mitään, mitä sanon. Mietinkin, että onko tässä mitään järkeä. Pitäisikö sanoa ex-miehelle, että en enää halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan, koska keksii ja syyttelee minua milloin mistäkin. Ja tämän kaiken tekee tietenkin kaljapäissään. Ei hän raitistunut edes eron myötä. Meilläkin reilu 20 vuotta avioliittoa takana. Nyt kuitenkin, kun lapsetkin ovat jo kaikki lähes aikuisia, alkaa miettiä, että miksi tässä täytyy vielä kärsiä huonosta parisuhteesta.