Mietin vain, että onko onnea edes kaikille tarkoitettu? Olenko tyhmä, kun aina vaan jaksan uskoa, että vielä se mies minunkin elämääni löytyy?
Suoraan sanottuna usko miehen löytämiseksi ja ennen kaikkea pitkän suhteen luomiseksi alkaa mennä. Miehiä olen tapaillut, mutta ikinä ei tunteet osu yksiin: Se kenet haluaisin, ei haluakaan minua ja päin vastoin.
Entä milloin milloin on aika tyytyä johonkin, joka ei ehkä ole juuri sitä mitä haluaisi, mutta vähintään tyydyttävää kuitenkin?
En ainakaan myönnä haluavani liikoja: mies, jolla on elämässä kunnossa ja joka haluaisi jakaa arkensa minun kanssa, ilman kiinnostaa-ei-kiinnosta leikkejä. Se oikea tunne ja halu olla yhdessä ratkaisee. Taisi tulla jo liikaa vaatimuksia...
Olen siis 25 v nainen. Ja yksi pitkä suhde.
Suoraan sanottuna usko miehen löytämiseksi ja ennen kaikkea pitkän suhteen luomiseksi alkaa mennä. Miehiä olen tapaillut, mutta ikinä ei tunteet osu yksiin: Se kenet haluaisin, ei haluakaan minua ja päin vastoin.
Entä milloin milloin on aika tyytyä johonkin, joka ei ehkä ole juuri sitä mitä haluaisi, mutta vähintään tyydyttävää kuitenkin?
En ainakaan myönnä haluavani liikoja: mies, jolla on elämässä kunnossa ja joka haluaisi jakaa arkensa minun kanssa, ilman kiinnostaa-ei-kiinnosta leikkejä. Se oikea tunne ja halu olla yhdessä ratkaisee. Taisi tulla jo liikaa vaatimuksia...
Olen siis 25 v nainen. Ja yksi pitkä suhde.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myös mies voi ajatella samoin kuin sinä. Itselläni ikää jokunen vuosi enemmän kuin sinulla, mutta ajatukset samanlaisia.
Kirjoitin itse juuri tuon edellisen kuvauksen rakkaudesta. Se ainakin helpotta ymmärtämään mielestäni rakkauden olemusta.
Millaisia ne miehet on sitten olleet jotka sä olisit halunnut? Entä ne miehet jotka olisi halunneet sut, mutta sä et niitä?
Niin, miehet joista olen ollut oikeasti kiinnostunut ovat olleet ns. kunnollisia, koulussa tai töissä. Olen ihastunut heihin tutustumalla paremmin, en ulkonäön perusteella. Ongelmana on ollut välimatka, elämäntilanne jne. Viimeisin ei tiennyt mitä haluaa, enkä jäänyt odottelemaan että eteneekö suhde vai ei.
Ne taas jotka kiinnostuvat minusta ja osoittavat sen selvästi, ovat joko pelimiehiä tai sitten suhteissa kokemattomia (nuorempia sekä vanhempia), jotka olisivat valmiita hyvinkin nopeaan etenemiseen. Pelimiesten kanssa en jaksa enää pelailla ja liian nopea eteneminen saa minut pistämään jarruja rattaisiin..
Haluaisin siis tutustua ja ihastua rauhassa ilman suuria rakkauden osoituksia tai odotuksia heti ensi metreiltä saakka.. Tosin kuten alussa mainitsin, en minäkään jaksa vain odottaa ja odottaa.. :S Jutun pitäisi edetä luonnollisesti ilman, että kumpikaan ahdistuu..