Ekaa kertaa elämässäni mä alan tuntea itseni todella heikoksi.
Opiskelukaan ei enää jaksa kiinnostaa...mikään ei enää tunnu miltään. Mikään ei kiinnosta enää.
Oon 23, ei kokemuksia seurustelusta saati seksissä jne. Tiedän että aiemmin mä olin semmonen perus positiivinen, jaksoin nauraa asioille, jaksoin innostua asioista, unelmoin, tein töitä sen eteen mitä halusin, sain opiskelupaikan yliopstosta alalta josta haaveilin...
Nyt tuntuu että alan hajota palasiksi.
Tunnen itseni niin rumaksi
niin turhaksi
harrastan paljon liikuntaa, mutta tuntuu että nykyään en enää saa hikitreeneistäkään sitä nautintoa mitä aiemmin...
kaikki tuntuu niin turhalta. Mitä tahansa mä teen ja vaikka kuinka yritän niin silti päin näköä tulee vain pelkkää paskaa...
tosta ikkunasta olis niin helppo hypätä!
Tiedän että samojen ongelmien kanssa painii vaikka kuinka moni muu - tuntuu vaan niin pahalta!
Haluaisin niin kovasti löytää kummanin - rakastaa ja olla rakastettu.
Mutta kai tä vaan on tarkoitettu sitten mun tieksi.
En jaksa enää taistella vastaan...
Opiskelukaan ei enää jaksa kiinnostaa...mikään ei enää tunnu miltään. Mikään ei kiinnosta enää.
Oon 23, ei kokemuksia seurustelusta saati seksissä jne. Tiedän että aiemmin mä olin semmonen perus positiivinen, jaksoin nauraa asioille, jaksoin innostua asioista, unelmoin, tein töitä sen eteen mitä halusin, sain opiskelupaikan yliopstosta alalta josta haaveilin...
Nyt tuntuu että alan hajota palasiksi.
Tunnen itseni niin rumaksi
niin turhaksi
harrastan paljon liikuntaa, mutta tuntuu että nykyään en enää saa hikitreeneistäkään sitä nautintoa mitä aiemmin...
kaikki tuntuu niin turhalta. Mitä tahansa mä teen ja vaikka kuinka yritän niin silti päin näköä tulee vain pelkkää paskaa...
tosta ikkunasta olis niin helppo hypätä!
Tiedän että samojen ongelmien kanssa painii vaikka kuinka moni muu - tuntuu vaan niin pahalta!
Haluaisin niin kovasti löytää kummanin - rakastaa ja olla rakastettu.
Mutta kai tä vaan on tarkoitettu sitten mun tieksi.
En jaksa enää taistella vastaan...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itselläni on aivan sama tunne. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua. Ainoa juttu että kaikki kehuu mua kauniiks, mutta itse en tunne itseäni sen kummemaksi. Tuntuu, että sisältä kuihdun ja kuolen pikku hiljaa. En ole koskaan tuntenut miltä tuntuu olla rakastettu tai rakastaa jotakin. Seksistä puhumattakaan. Eilenkin itkin itseni uneen ja pahinta on että kukaan ei ymmärrä. Ja jätkät vielä aina heittää että sulla varmasti riittää miehiä ja voi valita minkä näkösen tahansa. Tottakai haluan jotenkn mua ulkonäöllisesti viehättävän, mutta en tosiaankaan halua mitään mallipoikaa. Haluaisin vain että joku ottais syliin ja veisi tämän tuskan pois. Musta vaan tuntuu että millään ei ole merkitystä, kun kukaan ei kuitenkaan rakasta mua. Vaikka mulla on kavereita ja rakastava perhe, niin ei sekään auta. Ja olen muuten saman ikänen kuin sinä
Olkaahan varovaisia. Haistan sellaista epätoivoa, että joku minuakin tarkkanenäisempi pelimies takuulla haistaa hyväksikäytön mahdollisuuden teissä. Ette sitten ainakaan tule itkemään, kuinka joku taas rikkoi sydämenne ja antoi pelkkää kylmää seksiä, vaikka luulitte että se rakasti teitä. Tsiisus.
Ei ihmisiä niin vain huijailla..luulisin...23 vuoden kokemuksella ainakin voin sanoa, että kyllä pelkän seksin perässä juoksijat tunnistaa ihan normaalilla aivotyöllä jo kaukaa. Teinit ei ehkä tähän pysty, mutta luulen, että yli 20 vuotiaat on jo sen verran kehittyneitä, että pystyy ton verran lukemaan ihmisiä.
Mulle on ok jos jotkut haluuaa pelkkää seksiä ihmissuhteilta, mutta itse etsin jotain kokonaisvaltaisempaa. Yhden yön harrastajia on mulla kaveripiirissä sekä naisissa että miehissä ja se on täysin ok, jos se tuntuu omalta jutulta. Itse tiedän että semmosesta saisin vain pahan mielen, joten ei mun juttu.
Voi voi...mistähän aloittaisin? No vaikka siitä että ei ne naisen vaistot näissä asioissa kehity koskaan. Joten pliis, älkää yrittäkö fuulata, retkahdatte liian helposti renttuihin, se on jo nähty.
Paneminen on omalaatuinen "ihmissuhde", mutta kukin tyylillään. Paitsi että suurin osa naisista pettää tilaisuuden tullen. Samaa ei voi sanoa miehistä. Joten jossain mättää ja pahasti.
en tiedä miten perustelet ton sun väitteen että naiset pettää helpommin ku miehet..omakohtaiseen kokemukseenko?
eiköhän ne naiset ja miehet petä toisiaan ihan yhtäpaljon.
Kenellä on mahdollisuus pettää tilastollisesti enemmän? Naisilla. Miksikö? Siksi että miehistä pienempi osa pystyy saamaan, naisista huomattavasti suurempi prosentuaalinen osuus pystyy saamaan seksiä niin halutessaan.
hyvät yöt :)
Sweet dreams...
Voi hyvät hyssykät. Onko sinutkin aivopesty uskomaan, että ihmisyytesi mittari on se, kuinka moni sinua rakastaa? Sori, mutta aina kun kuulen tuon voivottelun siitä kun "ei ole ketään", niin mulla jotenkin mittarit hyppää punaselle. Se tuntuu niin turhalta valitukselta.
Noh, mitäs mä mistään tiedän, ja voihan ihmisillä olla erilaiset katsantokannat elämään. Se vaan on niin että ihmisiä yritetään ehdollistaa siihen ajattelumalliin, että pitäisi olla joku rakas kainalossa, muuten on jotain vikaa. Sitä vastaan taistelen. Eli missä määrin noi sun tunteet on oikeasti sisäsyntyisiä, ja missä määrin opittuja toimintatapoja.
puhut paskaa ehkä tietämättäsi. Mieti nyt uudestaan! Muka ehdollistetaan johonkin ajattelumalliin, että pitäis olla joku rakas kainalossa..näin siis väität..Oon kyllä ehdottomasti eri mieltä >:(
eiköhän jokainen tai ainakin suurin osa ihmisistä kaipaa vierelleen luonnostaan kumppania jolle osoittaa rakkautta ja jolta saa rakkautta ja läheisyyttä. Ainakin näin naisena ajattelen ja tunnen.
Puhun hiukan vanhempana nuorena miehenä. Olen katsellut sitä naisten touhua hiukan liikaa, että minulla olisi mitään illuusioita. Koko sana rakkaus on kärsinyt inflaation. Välillä tuntuu että naisten käsitys rakkaudesta on sitä, kun se baarituttu jyystää niitä kakkoseen illan päätteeksi.
Kyllä se vaan niin on että tiedostamatta liian moni nainen menee siihen halpaan, mitä media ja muu maailma tarjoaa, eli vaaleanpunaisia mielikuvia. Herätys.
No voihan joillain olla tolleen että liian helposti käsittää kaiken väärin..Mutta eiköhän aika moni tiedä milloin ollaan liukumassa yhdenyön systeemeihin ja milloin kiinnostus on aidosti molemminpuolista.
Sehän siinä onkin kun niin helvetin moni ei sitä näytä tajuavan vasta kuin liian myöhäisessä vaiheessa.
selvä. soviaan että asia on niin.
Hienoa että pääsimme yhteisymmärrykseen :)
Kuule,
musta tuntui niin kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin. Hetken jo epäilinkin sen jossain vaiheessa tehneeni. Minulla on päällä melkolailla samankaltainen elämäntilanne. Lukuunottamatta paria teinivuosien seikkailuja olen täysin kuutamolla kun puhutaan seurustelusta. Aloitin itse opiskelun yliopistossa tänä syksynä, eikä muuta elämää opiskelun ohella ole. Olisi mukava, jos joskus joku odottais kotona, halais ja kertois että välittää.
Meitä väitetään valittajiksi. Missä on parisuhteessa elävien ymmärrys ikisinkkuudesta? Elämä ei todellakaan ole helppoa yksin. Varsinkaan jos sitä ei itse halua. Tiedän, kaikkeen voi vaikuttaa. Entä jos on sen jo tehnyt?
Siitä vaan katsastamaan potentiaalista rakasta. Mikä maksaa? Maailma on täynnä ihmisiä.