Haluan toisen

Kaikki lähti viisi vuotta sitten. Eräs maailman kaunein ja ihanin tyttö vei nuoren pojan mielen sekaisin. Poika olin minä. Haikailin tämän tytön perään pitkään, ainakin kaksi vuotta, mitään sen suurempaa aikaan saamatta. Juttelin hänelle kyllä ja kerroin tunteeni, pidin hänestä aina vain enemmän. Luulen, että hänkin piti minusta, mutta ei tarpeeksi, että siitä mitään olisi voinut seurata.

Lopulta ajauduimme erikouluihin ja tyttö katosi mielestäni jäljet jättäen. Lukion alussa näimme satunnaisesti ja joka kerta hän sytytti sen saman tunteen minuun. Nyt minulla on tyttöystävä ja suhteemme on kestänyt ainakin kaksi ja puoli vuotta. Se alkoi lukion kanssa samaan aikaan - ja kyllä, olen haikaillut tämän saavuttamattoman tytön perään satunnaisesti tänäkin aikana.

Nyt, lukioni loppusuoralla, tyttöystäväni kanssa ei mene järjin hyvin. Pitkään omat tunteeni ovat olleet hiipumassa ja palava rakkaus muuttunut vain arkipäiväiseksi kiintymykseksi ja välittämiseksi. Ei jälkeäkään tulisesta suhteesta omalla puolella. En huomioi tyttöäni tarpeeksi ja tämä satuttaa häntä. Tiedän että näin on, mutta en uskalla sanoa hänelle mitään, enkä osaa rakastaa enempää.

Ja tänään se tapahtui taas! Olin ystäväni syntymäpäivä juhlissa, missä meno oli kova ja tunnelma korkealla. En itse juonut sillä olin autolla. Kaikki oli niinkuin ennen nykyistä tyttöäni; useampi vieras ja-tai puolituttu tyttö lähestyi minua, tuli luokse, kosketti, flirttasi ja halusi. Pitkästä aikaa tunsin itseni halutuksi, niinkuin ennen. Nautin kyllä tyttöjen fyysiestä halusta, mitä he osoittavat. En tahdo olla omahyväinen, mutta tiedän että tytön hurmaaminen myöskin pelkästään olemalla oma itseni ja puhumalla ei ole ollut vaikeaa. Tahdoin vain kertoa, jotta tiedätte. Ennen nykyistä tyttöäni minä usein hurmasin tytön, mutta en itse näyttänyt kiinnostustani pidemmälle menemisestä. Kun tyttö vihdoin itse halusi viedä juttua eteenpäin, minulta itseltäni katosi halu. Tästä itsevarmana lähdin tätä haaveideni tyttöä itseeni tutustuttamaan, mutta hänpä ei langennut, kiinnostus jäi! Tänään en edes koskenut kiellettyihin tyttöihin; olenhan varattu, enkä ole pettäjä!

Mutta tänään... Tämä tyttö, jota en pitkään aikaan ollut nähnyt, ilmestyi paikan päälle. Hän etsiytyi myöhemmin luokseni ja hymyili, sekä halasi todella pitkään todella kovaa. Olin aivan myyty - taas! Olin juuri silloin jo lähdössä, enkä kauaa joutanut juttelemaan. Mutta tämäkin aika ja niin merkitsevä, pitkä ja lämmin halaus lähtiessäni jätti minut taas miettimään. Kotimatkaa taittaessani vain yksi ajatus oli päässäni: hänet tahtoisin.

Kirjoitin tämän samantien kun tulin kotiin. Mitä teen?! Noudattaisinko sokeasti halujani ja veilä yrittäisin valloittaa tämän unelmieni prinsessan, vaiko syrjäyttäisinkö hänet mielestäni taas ja luopuisin palavan rakastamisentunteen mahdollisuudesta palaten harmaaseen arkeen tyttöni luokse? Jos haluaisin yrittää vielä kerran, mitenkä kertoisin tämän tytölleni? Mitenkä jättäisin? Olen hänelle niiin kovin paljon. En haluaisin sanoa "kaikki kaikessa", mutta hän rakastaa minua aidosti ja paljon. Mitä teen?!

Olisin kiitollinen mielipiteistä.