ihan oikeesti ja vakavasti..

Rupea rentuksi. Kyllä sitten irtopimppaa irtoaa ;)

Nyt mennään kyllä sinne polulle et vaikea antaa mitään selventävää vastausta, vastaus tulee silloin kun tilanne on päällänsä. Jokainen toimii siinä kuitenkin aivan erinlailla mitä puheissaan sanoo toimivansa.

Aikaisemmista kokemuksista voi taasen sanoa et itse kerron kyllä omat tuntemukset suoraan ja selvästi silloin kun sen aika on. Näin kun aisaa ajattelee niin ehkäpä liiankin suoraan.

Naisilta toivoisin myös sitä et hekin osaisivat tuntemuksiaan kertoa. Heistä tulee aina sellainen kiertelevä ja kaarteleva vaikutus et suoraa vastausta ei saa vaikka kysyis paljonko kello on ;)

Kait sitä kaikkien pitäisi opetella keskusteleen joka asiasta, hyvistä sekä huonoista.
Se vaan taitaa vaatia tuon suomalaisen perusluonteen murtamista ja arkuuden poistamista, ei pelkästään miehiltä vaan myös naisetkin saavat osallistua joukkoon tummaan.

se puhumattomuus voi olla molempien ongelma. tää ei jaksais millää uskoo, et se olis vaan suomalaiste juttu. lienee iha yleismaailmallista. toisilla se kynnys puhumiseen vaan voi olla joskus vähä korkeella.

sitä jotenki suhteen alussa pelkää loukkaavansa toista ja jättää jotain juttui sanomatta. et ei haluu omilla puheillaan lopettaa fiilistä ja luulee, et sen takii yhteine juttu loppuis. sit niitä juttui voi alkaa kasaantuun isoja läjiä, eikä edelleenkä uskalla sanoo mitään.

rakastaa, tykkää, haluaa, mut ei vaan saa suuta auki.

toinen vaistoo kyllä, et nyt on jotai menossa toisen päässä, kun oikeen rattaitten rutinan kuulee. ketään oo niin puusilmä, et ei huomais. ja sit se toine aattelee, et onks hänes jotai, joka ei ookaan hyvää tai mistä ei tykkäää. tai et toinen miettiiki jotai jostai toisesta ihmistä. taiks jotai muuta typerää.

et niinku sillo homma alkaa pikkuhiljaa karata hanskasta, ku todelliset asiat alkaa muuttuu kuvitelluiks asioiks.

sillon sanotaan aika usei, et "mä huomasi, et mä en tunne ollenkaa sitä ihmistä". no ei kai, kun ite on kuvitellu jotai eikä toine uskalla tai pääse millää väliin kertoon miten asia on.

se et ei haluu loukata, se kuuluu suhteeseen. se on sitä alun ruusunpunaista osastoo, kun kaikki on kivaa ja kaunista. se tulee iha kaikille. kai sitä kutsutaan jokski miellyttämisvaiheeks.

mut se toinen ei siitä säry, jos asian sanoo. sillä toisella on takuulla ihan yhtä paljo asiaa. se täytyis se pää vaan saada auki, et ne asiat pääsis purkaantuun ulos ja ilmapiiri vapautuis. vois alkaa taas elään niinku huolettomasti vailla ihme epäilyksii ja kuvitelmii :)

tos puhumisvaihees tai sen jälkeen voi sit tulla et "se ei ollu sama ihmine kehen ihastu". helvata sentään! pulloonko tässä ollaan ihmisii tunkemassa vai? ei sen ensi-ihastukse aikaan välttämättä ehdi itestään mitään edes kertoon. et vähä rauhallisemmi ihmissuhteisiin.. ei niin kiireellä. päiväki on pitkä aika eikä asiat tapahdu välttämättä aina just heti tai edes viikossakaan.

tää palsta on henkilökohtaisiin juttuihi täysin väärä paikka. et naamatuste vaan ja luottamusta kehiin. se kehen on tykästyny, se on edelleen siinä juttukaverina, mut sillä onki ihan omia mielipiteitä :D :D go figure that.. muutki ajattelee.

ps. tää yritti kans puhuu totta ainaski puolet ;) totuus oli vaan tietty tän omaa totuutta eikä tarinan henkilöillä ja tapahtumilla oo tieteskää mitään tekoo muiden todellisuuksien kans ;D ;D

psps. jos tollasta on, nii sit vois sanoo taas päivastoin ku elokuvis, et "kandee kokeilla himassaki". tota jutustelua nääs.

arvelinkin,,vatauksia tuli just niiltä kun arvelin ja sellaisia kun odotin eli tää on ihan kaikille vastanneille...

elikkäs tunteista puhuminen näyttäis viel suurelle enemmistölle olla vaikeeta mut ei meille...

mehän jo tieetään mihin se puhumattomuus ja pussaamattomuus saattaa johtaa,,

toivottavasti ne jotka luki mut ei uskaltanu vastata miettis edes hiukan ja ottais opiks....

mie jo etukäteen annan uuvenvuuen luppauksen

puhun ja jos mahdollista, pussaan vieläkin enemmän...