Uskottomuus

näin:

Uskottomuus on paha asia

henkilölle itselleen (mm. ei itsekuria, empatiasta puhumattakaan),

puolisolle (vähentää luottamusta ja kunnioitusta kumppaniin. Mitään positiivista en keksi mitä toinen uskottomuudellaan kumppanilleen osoittaisi),

perheelle (perhe ei pysy yhdessä, ellei molemmilla puolisoilla ole vankka pyrkimys uskollisuuteen, lapset kärsivät uskottomuudesta eniten),

Koko yhteiskunta kärsii uskottomuudesta johtuvista aina lisääntyvistä avioeroista, koska ihmiset ovat kadottaneet kyvyn erottaa hyvän huonosta. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset. "Heti mulle kaikki tänne nyt" -on perususkottomien tunnuslause. Poliisin kotihälyytykset johtuvat useinmiten uskottomuudesta tavalla tai toisella, sosiaalitädit selvittävät uskottomuudesta johtuvien perhekriisien jäänteitä vuosikaupalla...

No, iltapäivälehdille uskottomuus on hyvä asia. Tuleepa enempi myyntiä jos joku superjulkkis on kärähtänyt uskottomuudesta tai peräti eroaa hetken hekuman vuoksi. Kaistapäistä.

Leijona kirjoitti:

näin:

Uskottomuus on paha asia

henkilölle itselleen (mm. ei itsekuria, empatiasta puhumattakaan),

puolisolle (vähentää luottamusta ja kunnioitusta kumppaniin. Mitään positiivista en keksi mitä toinen uskottomuudellaan kumppanilleen osoittaisi),

perheelle (perhe ei pysy yhdessä, ellei molemmilla puolisoilla ole vankka pyrkimys uskollisuuteen, lapset kärsivät uskottomuudesta eniten),

Koko yhteiskunta kärsii uskottomuudesta johtuvista aina lisääntyvistä avioeroista, koska ihmiset ovat kadottaneet kyvyn erottaa hyvän huonosta. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset. "Heti mulle kaikki tänne nyt" -on perususkottomien tunnuslause. Poliisin kotihälyytykset johtuvat useinmiten uskottomuudesta tavalla tai toisella, sosiaalitädit selvittävät uskottomuudesta johtuvien perhekriisien jäänteitä vuosikaupalla...

No, iltapäivälehdille uskottomuus on hyvä asia. Tuleepa enempi myyntiä jos joku superjulkkis on kärähtänyt uskottomuudesta tai peräti eroaa hetken hekuman vuoksi. Kaistapäistä.

Puhut täyttä asiaa. Meillä kärsii kaikki pettäjä, petetty ja lapset. Miksi ihmiset tekevät niin???

Petetty kirjoitti:

Puhut täyttä asiaa. Meillä kärsii kaikki pettäjä, petetty ja lapset. Miksi ihmiset tekevät niin???

ihmiset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Ollaan liian MINÄ-keskeisiä.

Leijona kirjoitti:

ihmiset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Ollaan liian MINÄ-keskeisiä.

Näkemyksesi on aika yksisilmäinen. Ajatuksistasi huomaa, että olet vielä kehityksen ala-asteella.
Tosiasiahan on, että kaikilla asioilla on syyt ja seuraukset. Koitahan miettiä oliko ensin kana vai muna. Uskottomuus voi olla myös seurausta jostakin eikä vain ja ainoastaan syy johonkin. Uskottomuus ei synny hetkessä, vaan se on pitkän prosessin tulosta. Voipa hyvin olla, että tämä lopulta petetty kumppani onkin itse kaikin mahdollisin tavoin ajanut kumppaninsa pois luotaan – vaikkakin ehkä tahattomasti.
On ihan ymmärrettävää, että petetyt vaativat täydellistä uskollisuutta kaikilta, herjaavat kaikkia pettäjiä, pitävät pettäjää kaiken pahan alkuna ja juurena. Kuitenkin juuri tämä petetty osapuoli on saattanut olla täydellinen ääliö ja harrastelija parisuhteessaan. Hän on saattanut aiheuttaa suunnatonta tuskaa toiselle koko parisuhteen ajan. Ei ole osannut puhua asioista, vaan on pitänyt kaikkea itsestäänselvyytenä. Hän on voinut sitoa kumppaniaan, voinut loukata toista jo pitkään ja ollut koko ajan varma siitä, että kukaan ei hänen luotaan lähde ja hänen ei tarvitse tehdä mitään parisuhteen hyväksi.
Kun sitten tulee se kaunis päivä, johon tuskainen parisuhde auttamatta johtaa, niin sitten kyllä valitetaan ja ollaan marttyyreja. Älkää hyvät ihmiset pyörikö oman napanne ympärillä, vaan ajatelkaa kumppanianne jo ennen kuin hän kyllästyy teidän huonoon käytökseenne.
Siis – koittakaahan arvon petetyt huomioida, että kaikilla asioilla on myös syynsä – ei vain seuraukset. Älkää ajatelko, että te olette täydellisiä ja luotanne lähtenyt on jo geeneissään saanut pettäjän lahjat. Pettäminen on usein miten lähtenyt huonosta parisuhteestanne ja siihen suhteeseen olette molemmat olleet vaikuttamassa.
Itsetuntonne kaipaa kohennusta.

Mooses kirjoitti:

Näkemyksesi on aika yksisilmäinen. Ajatuksistasi huomaa, että olet vielä kehityksen ala-asteella.
Tosiasiahan on, että kaikilla asioilla on syyt ja seuraukset. Koitahan miettiä oliko ensin kana vai muna. Uskottomuus voi olla myös seurausta jostakin eikä vain ja ainoastaan syy johonkin. Uskottomuus ei synny hetkessä, vaan se on pitkän prosessin tulosta. Voipa hyvin olla, että tämä lopulta petetty kumppani onkin itse kaikin mahdollisin tavoin ajanut kumppaninsa pois luotaan – vaikkakin ehkä tahattomasti.
On ihan ymmärrettävää, että petetyt vaativat täydellistä uskollisuutta kaikilta, herjaavat kaikkia pettäjiä, pitävät pettäjää kaiken pahan alkuna ja juurena. Kuitenkin juuri tämä petetty osapuoli on saattanut olla täydellinen ääliö ja harrastelija parisuhteessaan. Hän on saattanut aiheuttaa suunnatonta tuskaa toiselle koko parisuhteen ajan. Ei ole osannut puhua asioista, vaan on pitänyt kaikkea itsestäänselvyytenä. Hän on voinut sitoa kumppaniaan, voinut loukata toista jo pitkään ja ollut koko ajan varma siitä, että kukaan ei hänen luotaan lähde ja hänen ei tarvitse tehdä mitään parisuhteen hyväksi.
Kun sitten tulee se kaunis päivä, johon tuskainen parisuhde auttamatta johtaa, niin sitten kyllä valitetaan ja ollaan marttyyreja. Älkää hyvät ihmiset pyörikö oman napanne ympärillä, vaan ajatelkaa kumppanianne jo ennen kuin hän kyllästyy teidän huonoon käytökseenne.
Siis – koittakaahan arvon petetyt huomioida, että kaikilla asioilla on myös syynsä – ei vain seuraukset. Älkää ajatelko, että te olette täydellisiä ja luotanne lähtenyt on jo geeneissään saanut pettäjän lahjat. Pettäminen on usein miten lähtenyt huonosta parisuhteestanne ja siihen suhteeseen olette molemmat olleet vaikuttamassa.
Itsetuntonne kaipaa kohennusta.

En nyt oikein ymmärrä miksi toisen (petetyn) osapuolen kertakaikkisen huono käytös, kumppanin huomiottajättäminen ja kaikki muu huonous ei saa sitä toista (pettäjää) ajautumaan eroon kyseisestä kumppanista. Jos joku kohtelee sinua niin kamalan huonosti, niin miksi ylipäänsä olet sellaisen ihmisen kanssa? Tällainen typerys kuten minä kuvittelee, että normaali ihminen ajautuu mainitsemistasi syistä eroon kumppanistaan, ei suinkaan pettämään.

"Kun sitten tulee se kaunis päivä, johon tuskainen parisuhde auttamatta johtaa, niin sitten kyllä valitetaan ja ollaan marttyyreja."

Olet siis sitä mieltä, että tuskainen parisuhde johtaa auttamatta, ei suoraan eroon, vaan pettämiseen. Ja että, koskapa kyseinen tapahtumasarja on vääjämäätön, pettäjällä ei ole mitään tehtävissä. Pettäminen on luonnonlakien mukainen pakko. Herää kysymys, eikö mielestäsi suhdetta voi lopettaa muuten kuin pettämällä?

Jos olisit kirjoittanut parisuhteen loppumisesta, olisin ollut kanssasi hyvin pitkälle samaa mieltä. Suhteessa on kaksi ihmistä, ja molemmat ovat yhtälailla vastuussa sen onnistumisesta tai kariutumisesta. Mutta pettämisestä ei kyllä ole vastuussa kukaan muu kuin pettäjä itse.

Plaupius kirjoitti:

En nyt oikein ymmärrä miksi toisen (petetyn) osapuolen kertakaikkisen huono käytös, kumppanin huomiottajättäminen ja kaikki muu huonous ei saa sitä toista (pettäjää) ajautumaan eroon kyseisestä kumppanista. Jos joku kohtelee sinua niin kamalan huonosti, niin miksi ylipäänsä olet sellaisen ihmisen kanssa? Tällainen typerys kuten minä kuvittelee, että normaali ihminen ajautuu mainitsemistasi syistä eroon kumppanistaan, ei suinkaan pettämään.

"Kun sitten tulee se kaunis päivä, johon tuskainen parisuhde auttamatta johtaa, niin sitten kyllä valitetaan ja ollaan marttyyreja."

Olet siis sitä mieltä, että tuskainen parisuhde johtaa auttamatta, ei suoraan eroon, vaan pettämiseen. Ja että, koskapa kyseinen tapahtumasarja on vääjämäätön, pettäjällä ei ole mitään tehtävissä. Pettäminen on luonnonlakien mukainen pakko. Herää kysymys, eikö mielestäsi suhdetta voi lopettaa muuten kuin pettämällä?

Jos olisit kirjoittanut parisuhteen loppumisesta, olisin ollut kanssasi hyvin pitkälle samaa mieltä. Suhteessa on kaksi ihmistä, ja molemmat ovat yhtälailla vastuussa sen onnistumisesta tai kariutumisesta. Mutta pettämisestä ei kyllä ole vastuussa kukaan muu kuin pettäjä itse.

kannattaa laajentaa hieman.
Pettäminen ja eroaminen ovat kaksi eri asiaa. Parisuhdetta voi joutua jatkamaan monestakin syytä. Eron jälkeen ei ole pettämistä - siis kun puhutan pettämisestä, niin silloin ollaan vielä parisuhteessa. Eroaminen ei vaan aina ole vaihtoehto pettämiselle.

Vaikka parisuhde on huono ja jos siitä ei voi erota, niin sitten hankitaan vaihtoehtoja tilanteen hoitamiselle. Aina ei ole mahdollista edes puhua tuolle surkealle kumppanille, joka elää omassa itsesäälissään. Jos minulla on vaihtoehtona nääntyä kumppanin v-mäisyyden alle tai hankkia jotakin normaalia elämää, niin hankin sen elämän.
Jokainen voi tehdä omissa liitoissaan juuri niin kuin itse haluaa, mutta turha täällä on syyllistää pelkästään pettäjiä ja todeta kaikki petetyt täydellisiksi. Jokainen parisuhde on erilainen, joten ei täällä voida antaa puolin eikä toisin täysin yleispäteviä neuvoja tai tuomioita. Itse en tunne itseäni mitenkään huonoksi, vaikka olenkin pettänyt (ja usein). Itsetunnossani ei ole mitään vikaa eikä sitä pönkitä mikään vieraissa käynti. Itsetunto on paljon suurempi asia ja kokonaisuus.
On joka tapauksessa hyvä miettiä näitä syy-seuraus suhteita. Petetty pitää tietenkin pettämistä kaiken pahan alkuna, mutta varmasti parisuhteen ongelmat ovat alkaneet jo paljon ennen ensimmäistä pettämistä - syyllistämättä tässäkään kumpaakaan osapuolta yleisellä tasolla. Mielestäni pettäminen on seurausta jo tapahtuneista asioista eikä missään nimessä syy mihinkään.
Luojan kiitos, että tässä maailmassa jokainen voi valita kulkemansa tien. Ketään ei voi vangita ja määrätä kulkemaan toisen haluamaa tietä. Myös petettyjen pitäisi miettiä mistä pettäminen on saanut alkunsa – en usko, että pettäminen alkaa siitä suunnattomasta hyvyydestä, jota lähes kaikki petetyt tuntevat itsessään olevan.

Mooses kirjoitti:

kannattaa laajentaa hieman.
Pettäminen ja eroaminen ovat kaksi eri asiaa. Parisuhdetta voi joutua jatkamaan monestakin syytä. Eron jälkeen ei ole pettämistä - siis kun puhutan pettämisestä, niin silloin ollaan vielä parisuhteessa. Eroaminen ei vaan aina ole vaihtoehto pettämiselle.

Vaikka parisuhde on huono ja jos siitä ei voi erota, niin sitten hankitaan vaihtoehtoja tilanteen hoitamiselle. Aina ei ole mahdollista edes puhua tuolle surkealle kumppanille, joka elää omassa itsesäälissään. Jos minulla on vaihtoehtona nääntyä kumppanin v-mäisyyden alle tai hankkia jotakin normaalia elämää, niin hankin sen elämän.
Jokainen voi tehdä omissa liitoissaan juuri niin kuin itse haluaa, mutta turha täällä on syyllistää pelkästään pettäjiä ja todeta kaikki petetyt täydellisiksi. Jokainen parisuhde on erilainen, joten ei täällä voida antaa puolin eikä toisin täysin yleispäteviä neuvoja tai tuomioita. Itse en tunne itseäni mitenkään huonoksi, vaikka olenkin pettänyt (ja usein). Itsetunnossani ei ole mitään vikaa eikä sitä pönkitä mikään vieraissa käynti. Itsetunto on paljon suurempi asia ja kokonaisuus.
On joka tapauksessa hyvä miettiä näitä syy-seuraus suhteita. Petetty pitää tietenkin pettämistä kaiken pahan alkuna, mutta varmasti parisuhteen ongelmat ovat alkaneet jo paljon ennen ensimmäistä pettämistä - syyllistämättä tässäkään kumpaakaan osapuolta yleisellä tasolla. Mielestäni pettäminen on seurausta jo tapahtuneista asioista eikä missään nimessä syy mihinkään.
Luojan kiitos, että tässä maailmassa jokainen voi valita kulkemansa tien. Ketään ei voi vangita ja määrätä kulkemaan toisen haluamaa tietä. Myös petettyjen pitäisi miettiä mistä pettäminen on saanut alkunsa – en usko, että pettäminen alkaa siitä suunnattomasta hyvyydestä, jota lähes kaikki petetyt tuntevat itsessään olevan.

Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, toki tiedä että pettäminen ja eroaminen ovat kaksi tyystin eri asiaa. Olin vain lukevinani tekstistäsi, että suhteen huonontuessa ajaudutaan pettämään, ja se monesti aiheuttaa eron. Siis ihan kuin ei voisi erota normaalisti. Luultavasti ymmärsin väärin, kommunikointi pelkän tekstin välityksellä on varsin vaikeaa.

En tiedä onko olemassa tilannetta, jossa ero ei ole mahdollista. Se lienee mielipidekysymys, ainakin jos hieman katselee ympärilleen ja pohtii minkälaisissa olosuhteissa jotkut ihmiset eroavat. Osaa eivät haittaa lapset, velat tai suuri omaisuus, henkiset ja ruumiilliset sairaudet, uhkaukset tai lahjonta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tietysti aivan eri asia on se, onko eroaminen oikea tai edes hyvä ratkaisu esimerkiksi lasten kannalta.

Monikohan petetty muuten oikeasti pitää pettämistä kaiken pahan alkuna? Minua on petetty, mutta vaikeudet ja "paha" alkoivat kyllä paljon itse pettämistä aikaisemmin. En myöskään ole täydellinen enkä huou suunnatonta hyvyyttä. Minulla oli oma osani siihen, että suhteemme huononi ja lopulta päättyi.

Mielestäni on kuitenkin aivan turha väittää, että pettäminen oli petetyn syytä. Jokainen tekee itse päätökset tekemisistään, ja on niistä myös vastuussa. Petetty on omalta osaltaan vastuussa siitä, että suhde on huono, aivan kuten pettäjäkin. Mutta pettäjä itse on vastuussa päätöksestään pettää. Sitä vastuuta on turha yrittää vierittää kenenkään muun niskoille.

Viattomia ihmisiä ei ole, eikä tule. Jokainen ottakoon siis vastuun omista tekemisistään ja päätöksistään.

Plaupius kirjoitti:

Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, toki tiedä että pettäminen ja eroaminen ovat kaksi tyystin eri asiaa. Olin vain lukevinani tekstistäsi, että suhteen huonontuessa ajaudutaan pettämään, ja se monesti aiheuttaa eron. Siis ihan kuin ei voisi erota normaalisti. Luultavasti ymmärsin väärin, kommunikointi pelkän tekstin välityksellä on varsin vaikeaa.

En tiedä onko olemassa tilannetta, jossa ero ei ole mahdollista. Se lienee mielipidekysymys, ainakin jos hieman katselee ympärilleen ja pohtii minkälaisissa olosuhteissa jotkut ihmiset eroavat. Osaa eivät haittaa lapset, velat tai suuri omaisuus, henkiset ja ruumiilliset sairaudet, uhkaukset tai lahjonta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tietysti aivan eri asia on se, onko eroaminen oikea tai edes hyvä ratkaisu esimerkiksi lasten kannalta.

Monikohan petetty muuten oikeasti pitää pettämistä kaiken pahan alkuna? Minua on petetty, mutta vaikeudet ja "paha" alkoivat kyllä paljon itse pettämistä aikaisemmin. En myöskään ole täydellinen enkä huou suunnatonta hyvyyttä. Minulla oli oma osani siihen, että suhteemme huononi ja lopulta päättyi.

Mielestäni on kuitenkin aivan turha väittää, että pettäminen oli petetyn syytä. Jokainen tekee itse päätökset tekemisistään, ja on niistä myös vastuussa. Petetty on omalta osaltaan vastuussa siitä, että suhde on huono, aivan kuten pettäjäkin. Mutta pettäjä itse on vastuussa päätöksestään pettää. Sitä vastuuta on turha yrittää vierittää kenenkään muun niskoille.

Viattomia ihmisiä ei ole, eikä tule. Jokainen ottakoon siis vastuun omista tekemisistään ja päätöksistään.

Nyt alkaa mielipiteet lähentyä.
Täsmennän vielä, että pettäminen ei tietenkään ole yksin petetyn syytä. Pettämisen syyt ovat parisuhteessa ja siihen kuuluvat niin petetty, kuin pettäjä. Syitä sinänsä on melkoisen mahdoton yleistää, sillä ne ovat eri suhteissa erilaisia. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että pettäminen (ja petetyksi tuleminen) on seurausta epäonnistuneesta parisuhteesta tai sen osa-alueesta. Se ei ole kuitenkaan mikään automaattinen juttu, että seuraa aina pettämistä, jos suhde ei toimi. Joskus on kuulemma tapahtunut jopa murhia ko. syystä ;-))) ja joskus suhde on voinut syytä tai toisesta parantua.
Eroaminen ei aina ole kuitenkaan se järkevin vaihtoehto - ei pettäjälle eikä petetylle. Usein on monia syitä, miksi parisuhdetta, vaikka huonompaakin, kannattaa jatkaa vaikka on pettämistä ja muuta tuskaa. Toisille eroaminen on ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja sillä uhataan ja kiristetään. Toisille eroaminen onkin sitten paljon vakavampi asia kuin uskottomuus. Siis jokainen taaplaa tyylillään ja ottaa huomioon oman parisuhteen tarpeet ja jatkamisen mahdollisuudet. Tuntuu hieman oudolta, että näillä palstoilla vaaditaan yleisesti kaikkia eroamaan ennen kuin aloittaa pettämisen - ketähän sitten oikeastaan voisi pettää, kun ei ole parisuhteessa. Pettäminen sinänsä ei tietenkään saa olla se asian päätarkoitus, vaan se on tosiaan seurausta jostakin ja korvaa jotakin parisuhteen puutetta - saattaa joskus olla koko suhteen pelastuskin.
Usein petetyn erovaatimus on hänen itsetunnon saaman kolahduksen seurausta, petetty haluaa ikään kuin pyyhkiä koko asian mielestään ja luulee, että se häipyy samalla ovenavauksella pettäjän kanssa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaisen pitää työstää tämä asia omassa mielessään. Usein hätäinen ero on paljon vaikeampi asia, kuin tulla petetyksi tai olla pettäjä.

Mooses kirjoitti:

Nyt alkaa mielipiteet lähentyä.
Täsmennän vielä, että pettäminen ei tietenkään ole yksin petetyn syytä. Pettämisen syyt ovat parisuhteessa ja siihen kuuluvat niin petetty, kuin pettäjä. Syitä sinänsä on melkoisen mahdoton yleistää, sillä ne ovat eri suhteissa erilaisia. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että pettäminen (ja petetyksi tuleminen) on seurausta epäonnistuneesta parisuhteesta tai sen osa-alueesta. Se ei ole kuitenkaan mikään automaattinen juttu, että seuraa aina pettämistä, jos suhde ei toimi. Joskus on kuulemma tapahtunut jopa murhia ko. syystä ;-))) ja joskus suhde on voinut syytä tai toisesta parantua.
Eroaminen ei aina ole kuitenkaan se järkevin vaihtoehto - ei pettäjälle eikä petetylle. Usein on monia syitä, miksi parisuhdetta, vaikka huonompaakin, kannattaa jatkaa vaikka on pettämistä ja muuta tuskaa. Toisille eroaminen on ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja sillä uhataan ja kiristetään. Toisille eroaminen onkin sitten paljon vakavampi asia kuin uskottomuus. Siis jokainen taaplaa tyylillään ja ottaa huomioon oman parisuhteen tarpeet ja jatkamisen mahdollisuudet. Tuntuu hieman oudolta, että näillä palstoilla vaaditaan yleisesti kaikkia eroamaan ennen kuin aloittaa pettämisen - ketähän sitten oikeastaan voisi pettää, kun ei ole parisuhteessa. Pettäminen sinänsä ei tietenkään saa olla se asian päätarkoitus, vaan se on tosiaan seurausta jostakin ja korvaa jotakin parisuhteen puutetta - saattaa joskus olla koko suhteen pelastuskin.
Usein petetyn erovaatimus on hänen itsetunnon saaman kolahduksen seurausta, petetty haluaa ikään kuin pyyhkiä koko asian mielestään ja luulee, että se häipyy samalla ovenavauksella pettäjän kanssa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaisen pitää työstää tämä asia omassa mielessään. Usein hätäinen ero on paljon vaikeampi asia, kuin tulla petetyksi tai olla pettäjä.

Mielipiteitä on mukava vaihtaa, varsinkin silloin kun se onnistuu sivistyneesti :)

Todellakin riippuu ihmisestä, kumman kokee pahemmin: eroamisen vaiko pettämisen. Monella tuntuu eroon liittyvän paljolti samoja epäilyksiä kuin pettämiseenkin (mikähän minussa oli vikana, löysikö se jonkun paremman jne.) joten ero voinee sattua enemmän kuin pettäminen. Se syy, miksi tällä(kin) palstalla toitotetaan sitä eroa-ennen-kuin-petät-viestiä on yksinkertaisesti se, että tällöin ei nimenomaan tapahdu sitä pettämistä. Jos vertaa sitä tilanteeseen pettäminen->ero, niin helpommalla päässee pelkän eron läpikäymällä. Kaikki kuitenkin riippuu sekä ihmisistä että olosuhteista.

Ehkäpä toinen syy ero-kehoitusten runsauteen on se, että ihmiset yhä enemmän menevät naimisiin/avoliittoon tutustumatta ensin kunnolla. Jos on väärän ihmisen kanssa, niin sitä ei aika, terapia, kärsivällisyys tai mikään muukaan muuta.

Tietenkään erota ei pidä hätäisesti eikä heppoisin perustein. En tiedä, onko itsetunnon saama kolahdus todellakin tärkein syy sille, miksi petetty voi vaatia eroa. Asiat kun harvoin ovat niin yksinkertaisia. Pitäisin todennäköisempänä sitä, että eroa vaaditaan siksi, että luottamus on mennyt, jo entuudestaan usein huonossa jamassa ollut suhde putosi muutamaa kerrosta alemmas, ja tämän lisäksi petetty on hyvin loukkaantunut (siis itsetunto on kolhiintunut). Kokonaisuus siis ratkaisee useimmiten.

Mooses kirjoitti:

Näkemyksesi on aika yksisilmäinen. Ajatuksistasi huomaa, että olet vielä kehityksen ala-asteella.
Tosiasiahan on, että kaikilla asioilla on syyt ja seuraukset. Koitahan miettiä oliko ensin kana vai muna. Uskottomuus voi olla myös seurausta jostakin eikä vain ja ainoastaan syy johonkin. Uskottomuus ei synny hetkessä, vaan se on pitkän prosessin tulosta. Voipa hyvin olla, että tämä lopulta petetty kumppani onkin itse kaikin mahdollisin tavoin ajanut kumppaninsa pois luotaan – vaikkakin ehkä tahattomasti.
On ihan ymmärrettävää, että petetyt vaativat täydellistä uskollisuutta kaikilta, herjaavat kaikkia pettäjiä, pitävät pettäjää kaiken pahan alkuna ja juurena. Kuitenkin juuri tämä petetty osapuoli on saattanut olla täydellinen ääliö ja harrastelija parisuhteessaan. Hän on saattanut aiheuttaa suunnatonta tuskaa toiselle koko parisuhteen ajan. Ei ole osannut puhua asioista, vaan on pitänyt kaikkea itsestäänselvyytenä. Hän on voinut sitoa kumppaniaan, voinut loukata toista jo pitkään ja ollut koko ajan varma siitä, että kukaan ei hänen luotaan lähde ja hänen ei tarvitse tehdä mitään parisuhteen hyväksi.
Kun sitten tulee se kaunis päivä, johon tuskainen parisuhde auttamatta johtaa, niin sitten kyllä valitetaan ja ollaan marttyyreja. Älkää hyvät ihmiset pyörikö oman napanne ympärillä, vaan ajatelkaa kumppanianne jo ennen kuin hän kyllästyy teidän huonoon käytökseenne.
Siis – koittakaahan arvon petetyt huomioida, että kaikilla asioilla on myös syynsä – ei vain seuraukset. Älkää ajatelko, että te olette täydellisiä ja luotanne lähtenyt on jo geeneissään saanut pettäjän lahjat. Pettäminen on usein miten lähtenyt huonosta parisuhteestanne ja siihen suhteeseen olette molemmat olleet vaikuttamassa.
Itsetuntonne kaipaa kohennusta.

En ole yksisilmäinen ja vielä vähemmän kehityksen ala-asteella. Olen eritellyt mielessäni toisten tekemisiä kuten omianikin ja tullut aina samaan lopputulokseen. Oli pettäjällä pettämiseensä mikä syy tahansa se on väärä (joskin joskus ymmärrettävä!), koska pettämisestä ei kuten sanoin seuraa koskaan mitään hyvää. Syitä pettämiseensä voi selitellä, mutta pettämisen seurauksia ei. Järjestelmällisesti seuraukset ovat pahempia kuin syyt.

Jos parisuhde on huonossa jamassa eikä kommunikaatio tai mikä tahansa muu toimi, ei sitä pettämällä ainakaan paremmaksi saa!

Itse en ole sen koommin pettäjä kuin petettykään. Rakastan miestäni sellaisena kuin hän on, enkä vaadi häneltä mitään. Hän on kanssani aivan vapaaehtoisesti ja on luvannut olla uskollinen, siihen luotan. Voisin antaa hänelle syrjähypynkin anteeksi, ei se olisi ongelma.

päättävät parisuhteen pettämiseen. Näin sen itse koen.

Mottonani on "Teen kunnolla sen minkä teen" eli vaikka parisuhteeni olisi kuinka huono tahansa (olisi sitäpaitsi omaa syytäni jos näin olisi), käyttädyn hyvin kumppaniani kohtaan niin kauan kuin olemme yhdessä ja vielä sen jälkeenkin.