Tunne on

Kanssasi aivan samaa mieltä vaikka olenkin mies enkä suinkaan poikanen enää. Me molemmat olemme keski-ikäisiä ihmisiä ja sitä suuremmalla syyllä olen ollut ihmeissäni kuinka tällä iällä saattaa vielä rakastua niin päättömästi johonkin ihmiseen, että vaikka hän välillä kohteleekin kuin kynnysmattoa niin edelleen haluaa olla hänen vierellään, mutta kun tuntuu että on vain hetken lohtuna ja viihdykkeenä. Toinen käyttäytyy kuin sika ja emäsellainen, mutta kuitenkin vetää aina pidemmän korren. Sehän tästä asiasta tekee niin kipeän, kun tuntuu että vuodet kuluvat hukkaan eikä mitään tapahdu, edelleen ollaan samassa kuin lähtötilanteessa.

Asia olisikin noin yksinkertainen. En voi kerto tässä kaikkia yksityiskohtia, ymmärrät varmaan miksi. Lapset ovat jo sen verran isoja 11 ja 14,
ettei heitä enää oteta kotoaan minnekään eivätkä varmaan lähtisikään. He eivät ymmärrä kuka on syyllinen, isä on aina kotona (kyttää) ja haukkuu lasten kuullen. Väkivaltaa (seksuaalista) ei tee lasten nähden ja näyttelee muuten taitavasti siten että äiti on kaikkeen syypää.
Äiti on uhrautujatyyppiä ja tekee kaikkensa lasten eteen, eikä saata jättää lapsiaan. Mies uhkailee, että et saa edes tapaamisoikeutta, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta jokin ihmeellinen valta hänellä on vaikka onkin henkisesti sairas. Tässä ei viitsi edes kertoa kaikkia yksityiskohtia (seksuaalisuus on sairasta)

On tietenkin ihan mielenkiintoinen näkökulma, asetut petetyn aviomiehen asemaan ja ajattelet että väkivalta sekä fyysinen että seksuaalinen on sallittua avioliitossa. Laitetaan akka perkele kuriin, mutta siinä samalla voi itse kuitenkin käydä vieraissa ja lukuisissa.
Jos itse olin hänen tilallaan niin lähtisin mahdollisimman maltillisesti järjestelemään eron juridista puolta ajatellen samalla lasten parasta.
Miltä kuvittelet lapsista tuntuvan kun vahemmat ovat sotajalalla ja isä huorittelee äitiä, mutta äiti ei koskaan mollaa isää vaikka syytä olisi ja runsaasti, mutta kun on hienompi ja fiksumpi ettei halua loukata.
Ei kai kukaan lähde sivusuhteeseen on oma suhde toimii, tai sitten ei ajattele kuin nivusillaan.
Tässä tapauksessa tuntuu ettei luonto anna antaa periksi ja kun kysymyksessä on hiukan taloudellisetkin asiat.
Itse en hyväksy väkivaltaa, en väkisin makaamista, enkä lyömistä kurin pitämiseksi. Jos aikuiseen ihmiseen ei puhe auta niin, silloin voisi ajatella jo jotain muita keinoja.