olen ratis työssäkäyvä mies, eikä naista tahdo löytyä vaikka olen etsinyt.
huvittava sanonta että jokaiselle löytyy se elämänkumppani, mutta se taitaa olla jo matemaattisestikin mahdotonta.
Kanattaako tuhlata koko elämäänsä naisen etsimiseen, eikö olisi aika luovuttaa.
naisen etsiminen on kuin kävisi töissä.
huvittava sanonta että jokaiselle löytyy se elämänkumppani, mutta se taitaa olla jo matemaattisestikin mahdotonta.
Kanattaako tuhlata koko elämäänsä naisen etsimiseen, eikö olisi aika luovuttaa.
naisen etsiminen on kuin kävisi töissä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos olet etsinyt naista jo vuosia niin kyllä kannataa jo luovuttaa.
usko jo poika rukka että kaikille ei riitä naisia tässä maassa.
voisit hakea vaimon thaimaasta vaikka thaityttö ei rakastaisikaan sinua niin on se arki kumminkin mukavempaa kun on nainen rinalla.
ja thaitytöt ovat sopeutuvaisia, joten aikaa myöten suhde paranee.
kuin olla yksin aina. thaitytöstä saat ihanan, ystävällisen ja uskollisen vaimon.
itse olen suomityttö, ja tuttavapiiristäni löytyy mies jonka yksinäisyys loppui kun hän haki thaivaimon itselleen.
olen kyllä onnellinen tuon miehen puolesta.
joten kannattaa luovuttaa ja keskittyä positiivisiin asioihin...
ehkä nykyaikana painotetaan aivan liikaa parisuhteen tärkeyttä.
elää voi ilman parisuhdettakin hyvää elämää.
nykyisin tuntuu että olisi pakko olla parisuhda tai muuten ei ole normaali ihminen.
kun tottuu sinkkuuteen niin pikku hiljaa elämkumppanin puute alkaa unohtua ja elämä helpottuu.
sinkun kannataa keskittyä vain itseensä ja haraastuksiinsa.
todellakin ja haluatko suhteen vain siksi että suhde pitää saada, ei hyvä.
suhde tulee kun on tullakseen, älä hermoile.
ja vaikka olen sinkku niin silti normaali eikä se tarkoita sitä että olen jämä tai en kelpaa kellekkään vaan tähän ikään 40v mennessä olen tajunnut että mieluummin yksin kuin parisuhteessa joka on vankila tai helvetti.
En silti ole menettänyt toivoani sillä vielä on elämää ja silloin on vielä toivoa....
Halu parisuhteeseen on tarve, joka vaatii tyydytystä siinä kuin jano tai nälkäkin. Ei voi vain päättää, että nyt en sitä halua.
Itselläni tuo pariutumishalu oli erittäin voimakas muutama vuosi sitten. Vaikka kuinka kaikki muut asiat on kohillaan, niistä ei oikein pysty nauttimaan täysillä, kun päällimmäisenä on tarve toisesta ihmisestä.
No, ei löytynyt etsimällä, mutta meni siinä sitten ohi suurin intokin etsimiseen. Nyt taas ihan hyvä sinkkuna, vaikka vaihtaisin hyvään parisuhteeseen koska tahansa - en siis huonoon.
Ei ole ollenkaan hassumpaa olla sinkku, mutta minusta elämässä ei olekaan kyse siitä. Kyse on siitä, että itsellä on hyvä olla ja on tasapainoinen olo. Silloin voi olla, jos ei aivan onnellinen, ainakin hyvin tyytyväinen. Mutta jos on koko ajan tyytymätön olo, siihen hakee vaistomaisesti ratkaisua. Niin meidät on rakennettu.
tuo tullessaan..
mä laitan tän suudelmaan kiertämään.
suudelma sulle :)
kun mielenterveys alkaa kärsiä...
luovuttaa, kun elämänlaatu alkaa kärsiä etsimisestä.
Olen ollut 7 vuotta sinkkuna (vihaan sitä sanaa!)ja olen onnellinen että uskalsin lähteä huonosta suhteesta. Myönnän että olen odottanut ja toivonut uutta suhdetta. Asiaanhan kuuluu että olen deittaillut ja seurustellut muutaman kerran sekä vapaan miehen kanssa mutta myös varatun miehen kanssa. Se varattu-mies kokemus olisi saanut jäädä kokeilematta. Sitä kadun todellakin. Olin hänelle leikkikalu, tyvärr.
Ilman kyynisyyttä voin sanoa että sen kokemuksen jälkeen ei ole ollut minkäänlaista halua olla se aktiivinen osapuoli. Haluan uskoa että joskus tulee vastaan sellainen ihminen joka myös kiinnostuu minusta, sen takia että olen se kuka ja mikä olen. Lopetin siis hakemisen, mutta en ole menettänyt toivoani enkä uskoani rakkauteen. Hyvät puolet nykyisessä elämässäni on täydellinen vapaus, itsenäisyys ja hyvä itsetunto vaikka sitä miestä ei ole.
Älä menetä toivoasi, mutta älä laita liikaa painoarvoa sille asialle. Elä elämäsi täydesti, kuka tietää mitä huominen tuo tullessaan.