..on todella vaikeaa. Ei riitä koulusta saadut hyvät paperit, eikä siinä sivussa hankittu työkokemus. Harvalla työnantajalla näyttää olevan kiinnostusta pätevöittää työhön. Itse olen koulutukseltani tradenomi, niinkuin miljoona muutakin Suomessa. Heti valmistuttuani hain töitä noin kymmeneen koulutustani vastaavaan työpaikkaan (esim.pankkiin, konttoreihin, virastoihin). Yhteenkään työhaastatteluun en päässyt. Moni hakemani työpaikoista näytti olevan jo valmiiksi sovittu. Myöhemmin aloitin yrittäjänä, koska työnsaanti näytti mahdottomalta.
työnsaanti
Markus
11903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Riittääkö niitä töitä yrittäjällekään niin että sillä elää kun kilpailijoita on varmasti pilvin pimein?
Ja jokainen väittää olevansa se paras ja ainoa, milläpäs houkuttelet asiakkaat firmaasi kun samaahan ne kaikki lupailee?
Samaa mieltä olen että vaikeaa on saada toimeentulo tässä maassa työpaikan muodossa.
Yrittäjänä ei enää välttämättä pärjää vain ahkeruudella, vaan on koko ajan kehitettävä omaa tuotantoaan. Tuntuu näin pienyrittäjänä, että alv. on huono juttu, koska aina siitä jää miinuksen puolelle. Ei ole tarpeeksi ostoja, eikä järkevä niitä aina tehdäkään.
Jos olisit, niin tietäisit alv:n luonteesta vähän enemmän etkä siitä ruikuttaisi turhaan.
Kaikenlaisia tumpeloita sitä yrittäjiksi rupeaakin.
Useimpiin työpaikkoihin haetaan nimenomaan tehtävään sopivaa henkilöä. Koulutodistuksilla ei välttämättä ole suurtakaan merkitystä...harjoitustyöt voi teettää toisilla ja tenteissä voi luntata. Ikiaikainen totuus. Ja onhan meillä tohtoreitakin, joiden väitöskirja on plagiaatti jonkun toisen väitöskirjasta.
Kun avoinna olevaan työpaikkaan tulee läjäpäin hakemuksia, on rekrytoijan jotenkin erotettava jyvät akanoista. Oma "taiteenlajinsa" onkin siinä hakemuksessa osoittaa, että olisin juuri tuo sopiva henkilö. Ja siten päästä edes sinne työhaastatteluun asti.
Noin kymmenen hakupaikkaa on noin ei vielä mitään.
Ajatteleppa, jos avointa paikkaa hakee keskimäärin 30 ihmistä niin keskimäärin joka 30 hakemus johtaa työpaikan saantiin.
Ja kun pisteytetään hakijat työkokemuksen, koulutuksen ja soveltuvuuden mukaan niin vastavalmistuneella voidaan puhua 50 hakemusta yhtä haastattelua kohden ja ehkä joka kymmenes haastattelu johtaa sopimukseen l. 10 x 50 hakemusta ja alkaa olla työnsaanti haarukassa.
Kuka jaksaa maksaa hakemusten tulostus- ja postikulut 500:lle hakemukselle? Alkaa olla työnhakukin ylivoimaisen kallista lystiä näin naurettavilla työttömyyskorvauksilla!!
onneksi on olemassa sähköposti..
.
Taitaa olla henkilöstä kiinni.
Itse en ole ollut valmistumisen jälkeen päivääkään työttömänä. Eikä ole ollut puolisokaan. Kumpikaan ei ole suhteilla saanut ainoataan työpaikkaa.
Ohjelmoija II, kerropa meillekin miten oikein pääsitte töihin, jos ei kerran suhteilla ja ette olleet päivääkään työttömänä??? Niin että miten se on henkilöstä kiinni, täällä tunnollinen ja motivoitunut jo puoli vuotta työttömänä ollut ammattilainen ihmettelee??
Siten, että opiskeluaikoinani menin työharjoitteluun, tein duunini kunnolla ja pääsin näyttämään osaamiseni. Harjoittelun seurauksena huomasin olevani kesätöissä ko. firmassa, sitten olinkin opiskelujen ohessa siellä auttelemassa tarpeen mukaan ja jo ennen valmistumista olin siellä vakituisessa työsuhteessa. Parissa vuodessa etenin harjoittelijasta päällikkötasolle. Sittemmin työpaikan vaihto on ollut helppoa, kun on osoittaa menestyminen siin opinnoissa kuin työtehtävissäkin, on toki tullut opiskeltua työnohessa vähän lisääkin.
Puolisolla on käytännössä sama juttu. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän soitteli puhelinluettelosta järjestään mielenkiintoisia paikkoja läpi, parissa päivässä hän pääsi haastatteluun ja sai ensimmäisen työpaikkansa, jossa vietti välivuoden saaden erinomaiset suositukset mukaansa pois lähtiessään. Ja kun opiskelutkin menivät putkeen, oli helppoa saada taas työharjoittelupaikka, tehdä töitä opiskelun ohessa ja taas valmistumisen jälkeen duunipaikka oli luvassa.
Kyllä se vaan omasta aktiivisuudesta on kiinni. Kun hoitaa opiskelunsa tosissaan, etsii aktiivisesti ensimmäisen paikan, ja hoitaa työnsä hyvin, niin eipä sitä ongelmia pitäisi olla töiden saamisessa.
Itse olen tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla asemassa, jossa olen mukana rekrytoinnissakin (omalle osastolleni) enkä itse ole rekrytoinut ketään jonka olisin entuudestaan tuntenut tai jota joku olisi suositellut. Ne pääsevät töihin, jotka eivät jää kortistoon loikoilemaan ja odottelemaan että joku tulee töitä tarjoamaan.