Kaikki kaunisko pilattu?

En tiedä kumpi teistä petti ja kumpi käytti väkivaltaa?

Petitko sinä ja mies oli väkivaltainen vai toisin päin?

Jokatapauksessa jätetyksi tuleminen satuttaa paljon. Tietenkin jos mies itse petti, on jätetyksi tuleminen hyvin luonteva seuraus, joka pitäisi pettäessä kyllä ymmärtää.

Ehkä teillä on nyt sellainen tilanne, että mies on katkera jättämisestään ja hankki itselleen uuden naisen paikkaamaan itsetuntoaan. Haluaisi olla vielä kanssasi, mutta haluaisi mielessään palata aikaan ennen pettämistä ja väkivaltaa...

Se ei tietenkään enää onnistu. Ehkä miehesi näkee vain itseensä kohdistuneen "pahan". Jos sinä petit, hän on niin loukkaantunut että haluaa kostaa sen sinulle. Nyt kun olette palanneet yhteen, hän pitää itse toista suhdetta, jotta sinua sattuisi yhtä paljon kuin häntä on sattunut.

Ehkä pariterapia auttaisi. Anteeksi varmaan yritätte molemmat antaa, mutta unohtaminen on vaikeaa. Tuollaisten tapahtumien jälkeen ei ole sellaista asiaa kuin "puhtaalta pöydältä aloittaminen". Asiat täytyy käydä läpi ja hyväksyä että teidän suhteessanne on näinkin käynyt. ELi ei ole syytä unohtaa kaikkea mahdollisimman nopeasti ja jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos miehesi pitää toista suhdetta kostomielessä / katkeruuttaan satutettuna, olisi hänenkin kannaltaan varmasti paras, mitä nopeammin hän sen lopettaa. Uskooko miehesi todella, että tuon tempauksen jälkeen te olette jotenkin "tasoissa"? Mielestäni se ei ole mahdollista, sillä ei hän ole onnellinen sitten kun hänelläkin on ollut vastaava "pano". Hän ehkä oikeasti haluaisi ettei teidän suhteessanne pettämistä olisi tapahtunut koskaan. Siihen tilanteeseen hän ei voi enää vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi. Toinen suhde on siis tavallaan korviketoimintaa, ainakin hän voi tehdä "jotain"...

Nämä ovat vain ehdotuksia ja olettaen että tilanteenne on sellainen että miestä on petetty. Hyvin miehinen näkökulma on se, että "tasoihin pitää päästä", (niinkuin sillä mitään voittaisi).

Sinun pitää myös huomioida se, että petetyksi tuleminen on niin rankka juttu, ettei sitä pysty unohtamaan sillä, että "nyt ollaan taas yhdessä ja minä olen pahoillani, tein väärin. Eikö sen voisi jo unohtaa?"

Tilanteenne on vaikea, totta. Siitä voi kyllä vielä selvitä, mutta molempien tulisi voida päästä oma paha olonsa valloilleen ja surra aikansa, pyytä todella anteeksi ja YMMÄRTÄÄ toiselle aiheuttamansa tuska. Pois kaikki vähättely ja nopea unohtaminen ja suhteen jatkaminen "normaalina". Sitä se ei tule olemaan hyvään aikaan. Mutta parempaan päin voitte mennä kokoajan pikkuhiljaa.

Itse yrittäisin saada mieheen puhekontaktin ja kuunnella mitä hänellä on sanottavaa. Jos hän ei halua avautua, kysyisin itse, että mitä mies voittaa sivusuhteellaan? Pääsekö hän siten kanssasi tasoihin? Samalla en syyttäisi, vaan puhtaasti kysyisin...

Voihan olla niin, että miehestä tuntuu, ettet ole tarpeeksi pahoillasi ja kerro rehellisesti, miksi toimit niinkuin toimit. Jos vähättelet ja "säästät" miestäsi kertomatta jättämisellä, hänelle tulee tunne, ettei oikeasti ole edes pahoillasi, vaan haluat vain unohtaa "mokasi" ja jatkaa "puhtaalta pöydältä" niin ettei miehellesi aiheutettua tuskaa tarvitsisi käsitellä?

Kenpä tietää... Uskon kyllä että olet tosissasi yrittänyt/ yrittämässä suhteenne eteen. Mies on niin kipsissä että hän ei ole päässyt vielä samaan vaiheeseen. Hän suojelee edelleen itseään. Sinänsä ymmärrettävää, sillä pettäminen on aina huomattavasti vaikeampi asia petetylle kuin pettäjälle. Pettänyt osapuoli voi ajatella että "olin silloin niin hölmö etten ymmärtänyt arvoasi kuin oli omaakin kriisiä jne...sitten tuli tilaisuus jne. Se oli tyhmää ja nyt tekisin toisin") Petetyn mielessä asia ei ole koskaan tuolla kuitattu. Petetyltä on viety luottamus, seksuaalisen haluamisen kohteena olemisen tunne...Myös miehelle se tunne, että kumppani ei pidä häntä niin arvokkaana että miettisi hänen tunteitaan, on lamaannuttava.