vainoharhainenko???

Voimia sinulle. Voisit ensi varata parisuhdeterapeutille ajan, jos tunnet, että olisi keskustelun tarvetta, mutta ette ilman ulkopuolista henkilöä siihen pysty.

Me kävimme tämän läpi, mutta nyt mies on muuttanut pois, ja kerronpa sinulle, että onpa HELPOTTUNUT olo. Taas on tilaa hengittää, ja pystyn keskustella miehen kanssa normaalisti. Mikä lasten vuoksi on hyvin tärkeää.

Amuna kirjoitti:

Voimia sinulle. Voisit ensi varata parisuhdeterapeutille ajan, jos tunnet, että olisi keskustelun tarvetta, mutta ette ilman ulkopuolista henkilöä siihen pysty.

Me kävimme tämän läpi, mutta nyt mies on muuttanut pois, ja kerronpa sinulle, että onpa HELPOTTUNUT olo. Taas on tilaa hengittää, ja pystyn keskustella miehen kanssa normaalisti. Mikä lasten vuoksi on hyvin tärkeää.

Lue lisää

oli erittäin riitanen loppuvaihe erossa. Päädyin sitten siihen ratkasuun, että pakko oli luovuttaa. Ensin koin itse helpotusta, olin saanut kodin ilmapiirin rauhalliseksi, vaikka lapset tietenkin reagoi tilanteeseen ja ex höysti joko juttua. Sitten kun saatiin lastenhuoltajuudesta väliaikainen määräys oikeudessa( sitäkään ex ei suostunut toimistolla sopimaan, vaan suoraan oikeuteen) tuntui että kyllä tää tästä. Ex ollut kuitenkin niin katkera kaikesta, että se näkyy esim siinä että lasten asioista on vaikea sopia, ositus on edelleen kesken (erosta 1,5 v) ja pitkittää edelleen ositusta. Vähän exän mielialojen mukaan tässä kuukausi sitten oli ihan ok välit mielestäni ja saatiin puhelimessa sovittua lasten asioista. Tällä hetkellä taas ei mitään yhteyttä, hoitaa asiat lasten kautta, ei vastaa puhelimeen , ei muutamiin viesteihin joita olen laittanut. Pääsyinkin sitten kirjoittamaan kirjeen, jossa toivoin että voitaisiin jollakin järkevällä tavalla hoitaa näitä asioita kun ne lapset tarvitsevat sitä selkeyttä ja aikuisen ohjausta.
Tässäkohtaa pitää sanoo, että kärsin ja vielä enemmän riipaisi sydämestä kun poika jutteli tuossa yksi ilta siitä, että miksi erosimme. Kerroin että äiti ja isi ei enään voineet elää yhdessä, poika ymmärsi mutta sanoi että paljon mukavempi olis kun me olisimme yhdessä. Sanoin pojalle, että minun oli pakko rauhottaa koti ihan heidän tähden. Ja sanoin että lasten syy tämä ei ole, että muistaa sen.

Toivon vain, että tuo ex jotenkii pääsisi tuosta vihasta ja katkeruudestaan, ihan lasten tähden.
Olisi sellaiset välit, että voitaisiin asiasta kun asiasta aina soittaa, pelkäämättä että puhelimen toisessa päässä on taas vihainen mies.