Luin toissapäivänä jutun lehdestä, juttu kertoi lentopelkoisesta naisesta. Pelko näyttäytyi ahdistuksena, kämmenet hikoilivat, sydän pamppaili yms. Siinä lukiessani totesin että pelkään itsekin, mutta miestäni, silloin kun hän on masentunut tai muuten hermostunut.
Olen saanut selkääni muutamia kertoja, nytkin olen silmä mustana työmaalla.
Itse mietin olenko aiheuttanut tämän sotkun, sillä olen ollut miehelleni uskoton.
Haluaisin lähteä pois, sillä pelkään häntä mutta toisaalta odotan että hän pikku hiljaa jättäisi tekoni taka-alalle ja alkaisimme elämään tätä päivää ja lopettaisi lyömisen ja vähentäisi juomista. Juominen ollut kyllä kuvioissa koko ajan jo ennen pettämistäni. Henkistä pahoinpitelyäkin on ollut jo aiemmin, mutta tuo fyysinen puoli alkoi uskottomuuden jälkeen. Tekoani en saa tekemättömäksi. Mustelmat menevät ohi ja se särky, mutta hänen mielestään häneen on sattunut niin paljon ettei ne mustelmat tule ikinä korvaamaan sitä. Tätä on kestänyt nyt kaksi vuotta ja minä olen aivan väsynyt tähän kaikkeen, vaikka hänen sanojen mukaan, sitä saa mitä tilaa.
Haluan erota, silloin kun hän muuttuu ahdistelevaksi, mutta sitten kun hän on selvänä ja hyvällä päällä, niin aina ajattelen josko nyt päästään eteenpäin.
Voikohan hän antaa joskus anteeksi vai pitääkö meidän kuitenkin erota ennen? Mielipiteitä kaivataan.
Olen saanut selkääni muutamia kertoja, nytkin olen silmä mustana työmaalla.
Itse mietin olenko aiheuttanut tämän sotkun, sillä olen ollut miehelleni uskoton.
Haluaisin lähteä pois, sillä pelkään häntä mutta toisaalta odotan että hän pikku hiljaa jättäisi tekoni taka-alalle ja alkaisimme elämään tätä päivää ja lopettaisi lyömisen ja vähentäisi juomista. Juominen ollut kyllä kuvioissa koko ajan jo ennen pettämistäni. Henkistä pahoinpitelyäkin on ollut jo aiemmin, mutta tuo fyysinen puoli alkoi uskottomuuden jälkeen. Tekoani en saa tekemättömäksi. Mustelmat menevät ohi ja se särky, mutta hänen mielestään häneen on sattunut niin paljon ettei ne mustelmat tule ikinä korvaamaan sitä. Tätä on kestänyt nyt kaksi vuotta ja minä olen aivan väsynyt tähän kaikkeen, vaikka hänen sanojen mukaan, sitä saa mitä tilaa.
Haluan erota, silloin kun hän muuttuu ahdistelevaksi, mutta sitten kun hän on selvänä ja hyvällä päällä, niin aina ajattelen josko nyt päästään eteenpäin.
Voikohan hän antaa joskus anteeksi vai pitääkö meidän kuitenkin erota ennen? Mielipiteitä kaivataan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisiko asintuntija-apu mitään ? Keskustelu sosiaalityöntekijän (sosiaalitoimisto) terveyskeskuspsykologin, mielenterveystoimiston tai turvakodin työntekijän kanssa voisi tuoda apua ja valaistusta tilanteeseesi.
Väkivaltahan ei itsestään lopu,kun se kerran on alkanut. Jos minä olisin sinä, harkitsisin vakavasti suhteen lopettamista ja omaan elämään siirtymistä. Eipa ainakaan kukaan silloin pahoinpitelisi.
Ehdottomasti kannattaa hakeutua parisuhdeasiantuntijan luokse keskustelemaan ongelmastanne. Tilanne jatkuu/pahenee,jos ette tee asialle mitään. Toinen vaihtoehto on eroaminen, jos terveytesi haluat pitää.