Avioero helpotus?

Se ei helpota koskaan, aina yhtä tuskaa
ero ei ole ratkaisu, mutta kun puhtaan miehistä " putkiaivoista" he näkevät että näin tämä vaan menee. Lähden pois ja sillä siisti.

typerä kysymys.... anteeks vaan. että pitis oikein tsempata muitakin eroamaan.

Kyllä ainakin minulle alkoi ns uusi elämä eron jälkeen. Olin 16 v. naimisissa ja olin se "jättäjä". Syynä henkinen väkivalta, minua ja kaikkia tekmisiäni vähäteltiin, ei mitään arvostusta työlleni tai opiskelulleni. Kaikki asiat piti tehdä kuten mies sanoi, ja viikkoihin minua ei edes kosketettu. Ehdotin monta kertaa perheterapeuttia, mutta sinne ex ei suostunut.

Oli siis helpotus muuttaa lasten kanssa omaan asuntoon, sai olla rauhassa oma itsensä.

Sitten muutama kuukausi eron jälkeen tutustuin mukavaan mieheen, jonka lapsetkin hyväksyvät. Olemme seurustelleet nyt n. 10 kk ja en voi kuin ihmetellä, mihin kaikkeen suostuin ja alistuin avioliitossani. Mutta nyt osaan todella arvostaa miesystävääni ja tulevaisuus näyttää oikein valoisalta...

Erosin todella riitaisesta ja kylmästä avioliitosta reilu vuosi sitten. Syynä henkinen ja sukupuolinen kylmyys, jatkuvat syyttelyt jopa ex-vaimon ystävättärien puolisoiden tekemisistä, uskottomuus ja jatkuva uhkailu tyyliin " jos sinä et tee näin niin minä teen sitten sitä ja tätä ". Jäädessäni tilapäisesti työttömäksi vaimo "tuki" haukkumalla laiskaksi ym, ym, "kivaa" kuului meidän arkeen.
Erossa meni puolet omaisuudesta josta hyvällä omallatunnolla voin sanoa hankkineeni 80 prosenttia. Se oli vapauden hinta joka kannatti ehdottomasti maksaa.
Tsemppiä kaikille eronneille, jokainen uusi päivä on askel parempaan.

Erosin huonosta avioliitosta, jossa riitely, uhkailu, haukkuminen ja kiristys - monenlainen henkinen väkivalta - oli arkea. Ilman eroa väkivalta olisi varmasti pian muuttunut fyysiseksikin, sen verran kireä tilanne lopulta oli. Ja silti olisin silloin halunnut loppuun saakka yrittää selvittää asioitamme ammattiauttajienkin avulla, mutta eihän siitä mitään tullut kun toinen osapuoli vain nosti kädet pystyyn ja totesi, että tämä oli tässä. Nyt en osaa kuin ihmetellä, että miksi ihmeessä yleensä edes olisin tuolloin halunnut pelastaa tuhoon tuomitun avioliittoni.

Siihen ajatukseen, että olin yksin lasten kanssa, sopeutuminen vei hetken aikaa, mutta alkuvaikeuksien jälkeen helpotti todella. Olemme pärjänneet lasten kanssa aivan hyvin, vaikka eron jälkeen ex hylkäsi lapsensakin. Nyt minulla on uusi ihana kumppani. Hänen kanssaan kommunikointi pelaa ja voin tuntea olevani rakastettu omana itsenäni, arvostettu ja turvassa - asioita joita en edellisessä avioliitossani pahemmin saanut kokea.

Joskus ero vain yksinkertaisesti on ainoa järkevä vaihtoehto, joka antaa mahdollisuuden paljon paremmalle elämälle.

hei

Ikävä kyllä avioeron käsittelyyn menee vuosia. itse erosin jo 7v sitten ja olen olluty li 5v uudessa suhteesa ja silti joka ikine päivä kaipaan entistä puolisa. onneton