Missä menee pettämisen raja??

Jos teet jotain, mitä tiedät ettei kumppanisi hyväksy.

Jotain mitä olet luvannut olla tekemättä.
Kumppanisi määrittelee, mikä on pettämistä, et sinä eikä sivulliset ihmettelijät.

on yhdyntä ilman kondomia. Sen sijaan yhdyntä suoritettuna asiallisesti kondomin kanssa ei ole pettämistä. Näin huolehditaan myös siitä, että vakikumppani ei saa ikäviä yllätyksiä (pöpöjä).

No siinä, että mitä et haluaisi miehesikään tekevän muiden naisten kanssa, älä itse tee sellaista muiden miesten kanssa. Yksinkertaista. Olette kumpikin kertoneet mitä toivotte parisuhteelta ja millaiset ovat pelisääntönne. Noudatat niitä, vaikka millainen kiusaus olisi, niin hyvin menee. :)

Minä en myös voi ymmärtää, että kun käyn yksin eli kamujen kanssa baarissa, niin heti on joku puolituttu kyttäämässä että kenen kanssa puhun, kenen kanssa tanssin ja kenen kanssa lähden baarista. Hakevat vain sitä tilaisuutta päästä kertomaan miehelleni, että olen muka pettänyt häntä tai rikkonut parisuhteemme sääntöjä. Joskus olen ihan v*ttumaisuuttani antanut muiden tuijottaa, rupatellut leppoisasti tutun miehen kanssa (siis ihan oikeasti tutun, jonka miehenikin tuntee) ja halannut vielä tuttavaani että "olipa ihana nähdä pitkästä aikaa". Mikään ei ole tyydyttävämpää, kuin nähdä juorukellojen kalkattavan keskenään ja pohtivan porukalla pitäiskö miehelleni, jonka hekin tuntevat, soittaa... *reps*

No sitten asiasta toiseen. Minusta on hemmetin ärsyttävää, että kun menemme mieheni kanssa yhdessä baareilemaan, niin hän on ihan hemmetin mustasukkainen. En saa puhuakaan kenenkään toisen miehen kanssa. Tupakalla pitää käydä yhdessä, tilaamassa yhdessä, tanssimassa yhdessä... tai sitten joku hänen hyvä kaverinsa voi jäädä "vahtimaan" minua pöytään... :) Minusta se on viimeisen päälle raivostuttavaa, koska en minäkään kontrolloi mieheni juttukavereita, tai sitä kenen kanssa hän tanssii, koska tiedän ettei ole aihetta, koska jokatapauksessa hän tulee viereeni yöksi!

Minäkin toki rakastan miestäni kovasti, mutta joskus se rasittaa, että on tavannut mukavan miespuolisen ihmisen ja toinen tulee siihen uhoamaan että "kukas tämä on ja mikäs tilanne on?" Säälittävää silleen kun ajattelee, koska ei toista voi omistaa ja kieltää olemasta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joista itse pitää! Sitten taas jos mulla on naispuolisia kavereita mukana, niin mieheni lirkuttelee heille ja yrittää ikäänkuin olla parempaa kaveria heidän kanssaan kuin mitä onkaan. En osaa selittää... Ja jos tutstun uusiin naispuolisiin ihmisiin, on sama tilanne kuin kavereidenkin kans.

Joskus tuntuu ihan hiton rasittavalta. En haluais enää mennä uloskaan yhdessä, kun se on semmosta kyttäämistä ja kyräilyä ja mustasukkaisuutta ja jotain epämiellyttävää. Kotona saatan kuullakin sitten, että olisitko ilman häntä lähtenyt sen tai sen mukaan? Vaikka en ole mitään aihetta antanut enkä miestäni pettänyt. Mieheni on mustasukkainen jos puhun muille miehille, mustis jos joku mun miespuolinen kaveri/tuttu halaa minua, mustis jos joku tuo mulle juotavaa samalla kun itselleen, mustis jos joku pyytää minua tanssimaan ja mustis jos menen tanssimaan jonkun oman kaverini kanssa hänen kaverinsa sijasta. :( Niin ja mustis jos tulen baarista kotiin valomerkin aikaan jonkun kaverini kyydillä, jota hän ei sattumalta halua muistaa tuntevansa, koska haluaa päästä tenttaamaan että missä olit ja mitä teit, tyyliin montaako kävit p*nemassa? :(

Että se pettämisen raja on just siinä, mihin sen asetat. Toisten mielestä suuteleminenkaan ei ole pettämistä, eikä vaikkapa seksi, jos sitä harrastetaan tunteitta vieraan kanssa. Meillä pettämisen raja voi kuulema mennä vaikka juttelussa vieraan miehen kanssa. Jos puhun vartin miespuolisen tuttuni kanssa, niin on ilmeisesti syytä olettaa että aion pettää. Joopa. :)

Eli ailahtelevaa on tämä rajoitusten asettaminen ja pettämisen rajan määrittely. Henkilökohtaisesti kaikki mikä loukkaa intiimiyttä, on pettämistä. Suutelemisesta lähtien, sanoisin minä. Sosiaalisena ihmisena mun on vaikea mieltää juttelemista pettämiseksi. :)))

Jospa löydät vastauksen, mutta mulla oli tämmöinen. Kaikki kai sitä pettämisen rajaa miettii joskus, varsinkin kun tulee tilanne vastaan, jossa on vaikea vastustaa kiusausta, mutta moraali on vankempi kuin kiusaus kuitenkin... :) Ja pitääkin olla ellei ole kyse tapauksesta että tietää syöksyvänsä "sen oikean" syliin siltä istumalta. Mutta mutta... omat riskinsä siinäkin.

kun mulkusta on puolet sisällä....

Salailu, valehtelu, kaikenlainen tietoinen kusetus ja toisen tunteista välittämättä oleminen (mikäli ne on siis tiedossa) on pettämistä.
Se että haluaa mennä toisen kanssa eikä kerro sitä toiselle on pettämistä.
Itsensä pettäminen on iso petos.

Kun pitää kysyä pettämisen rajaa (onkohan tämä mitä aion pettämistä), olet jo rajalla.

pettämisen raja kulkee siinä, tekisitkö jotain jos oma kumppanisi olisi vieressä katsomassa. (Samaa sanoo myös Dr.Phil, ja olen täysin samaa mieltä). Jos tosiaan vain juttelet jollekin, ja tiedät ettet ole tehnyt mitään väärää, kuten ole flirttaillut tms, eikä omatuntosi soimaa sinua, et ole tehnyt mitään väärää.

pettämisen raja kulkee siinä, tekisitkö jotain jos oma kumppanisi olisi vieressä katsomassa. (Samaa sanoo myös Dr.Phil, ja olen täysin samaa mieltä). Jos tosiaan vain juttelet jollekin, ja tiedät ettet ole tehnyt mitään väärää, kuten ole flirttaillut tms, eikä omatuntosi soimaa sinua, et ole tehnyt mitään väärää.

määrittelee keskenään pelisääntönsä ja sen, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.

menee siinä, ettei tutustu toiseen "niin" läheisesti.
Mielestäni toisen miehen/tai naisen kanssa tavallinen keskustelu ei ole pettämistä(jos keskusteluun ei liity mitään eroottista)

kaveri halaukset eivät ole pettämistä

Pettämistä on mielestäni

Toisen kanssa:

suuteleminen
makaaminen(seksi)
mm.

Ja kaikki muu joka on tavallista kaveri suhdetta syvempi.

jokaisella on omat rajat ja jokainen toimii kyllä niiden mukaan. Jos kuvittelee muuttavansa kumppanin rajan samanlaiseksi kuin omansa, pettyy pahasti.