Olen lopullisesti menettänyt toivoni löytää mies. Tiedän että oisin hyvä puoliso jollekin. Rakastasin häntä, antaisin kaikkeni ja olisin uskollinen. Valitettavasti kukaan ei vain tajua sitä, mutta en jaksa enää itkeä öisin ja rukoilla. Kun en mä kuitenkaan tule löytämään ketään.
Tiedän, että ulkonäkössäni ei ole mitään vikaa. Olen aina pitänyt itsestäni huolta, enkä ole ylipainonenkaan. Ja muutenkin olen aina ollut iloinen ja osanut nauttia elämästä. Enkä ole mikään nurkassa kököttävä, vaan usein mukana keskusteluissa.
Nyt vain tuntuu että kaikki kaatuu päälle, eikä enää kiinnosta laittaa itseäni ja pukeutumisellakaan ei näytä enää olevan mitään väliä. Tiedän että toi kuullostaa jo aika pahalta. Sieluni vain kuolee ilman rakkautta, niinkuin ruusu ilman vettä. Kaikki vain sanoo mulle, että kyllä sä vielä löydät jonkun, mutta vuodet vain vierii eikä ketään näy.
Tottakai elämässäni on paljon muita ilon aiheitä, mutta tää tuska tuntuu vievän kaiken hyvän pois mun elämästä. Tiedän että ketään ei ole tarkoitettu eläämään elämänsä yksin. Mutta musta tuntuu, että luoja on unohtanut mut kokonaan.
Tiedän, että ulkonäkössäni ei ole mitään vikaa. Olen aina pitänyt itsestäni huolta, enkä ole ylipainonenkaan. Ja muutenkin olen aina ollut iloinen ja osanut nauttia elämästä. Enkä ole mikään nurkassa kököttävä, vaan usein mukana keskusteluissa.
Nyt vain tuntuu että kaikki kaatuu päälle, eikä enää kiinnosta laittaa itseäni ja pukeutumisellakaan ei näytä enää olevan mitään väliä. Tiedän että toi kuullostaa jo aika pahalta. Sieluni vain kuolee ilman rakkautta, niinkuin ruusu ilman vettä. Kaikki vain sanoo mulle, että kyllä sä vielä löydät jonkun, mutta vuodet vain vierii eikä ketään näy.
Tottakai elämässäni on paljon muita ilon aiheitä, mutta tää tuska tuntuu vievän kaiken hyvän pois mun elämästä. Tiedän että ketään ei ole tarkoitettu eläämään elämänsä yksin. Mutta musta tuntuu, että luoja on unohtanut mut kokonaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiedätkös, toi on hyvin tuttua... vaikkakin olen mies, ja naimisissakin... Tää varmaan herättää ihmetystä, et miten voi olla tollaiset tunteet naimisissa olevalla miehellä??? niin, tää on jotenkin outoa, kun omalla puolisolla ei tunnu olevan tunteita miestään kohtaan, tuntuu sillä, et tää paketti on leveämässä käsiin... Mä haluisin, et mulla ois vaimo, joka rakastaa aidosti ja syvästi mua, on lähellä ja jakaa asiat kanssani... Nyt vaan tuntuu siltä, et vaimoni muuttuu koko ajan vieraammaksi, ja etäisemmäksi, ja nimenomaan hänen halustaan... enää hän ei kerro minulle, mitä kuuluu, mitä ajattelee, ei halua yhteiselle lomalle ilman kaveripariskuntaa tms... Jotenkin olen toivonut, että tätä parisuhdetta voisi hoitaa, mutta kun ei yksin vaan voi... :-((
älä sure,enemmistö pariskunnista eivät ole onnellisia joooo suhteen alussa kaikki on niin ihanaa ja hä?, enemmistö kuitenkin eroaa
conclusion? parisuhde ei sitä kaikkea ole,hanki itsellesi koiran-pentu sillekin voi antaa rakkautta ja saat rakkautta myös.
Ei se mies kaikkea ole kuule,kun saan kuulla toisten tarinoita joka päivä naiset vaan valittavat ja miten onnettomia ne on kun itse teki valintansa mennä naimisiin tai asua jonkun tyypin kaa joka oli alussa niin rakastavainen muttei enää anna huomiota jne jne kaikkea paskaa..
ja silti elävät huonossa suhteessa kun eivät uskalla ENSIN elää ja nauttia elämästä yksin
Ajattele mitä kaikkea hyvää on olla sinkkuna. Arvaan, että toi ei paljoa nyt lohduta, mutta koita edes jos se vaikka vähän helpottais sun oloa. Ja jos olet sitä mieltä, että jokaiselle on joku tarkoitettu, niin kyllä se kohtalo sulle miehen tuo..!
Itse olen sinkku ja todella nautin siitä! :) En haluakaan ketään miestä rinnalleni, muutakun kaverina. On "ikäviä" kokemuksia miehistä, enkä enää halua särkee sydäntäni yhdenkään miehen takia.. olis sitten vaikka maailman komein mies, niin kaveruutta pidemmälle ei pääsis ;)
Ajattele mitä kaikkea hyvää on olla sinkkuna. Arvaan, että toi ei paljoa nyt lohduta, mutta koita edes jos se vaikka vähän helpottais sun oloas. Ja jos olet sitä mieltä, että jokaiselle on joku tarkoitettu, niin kyllä se kohtalo sulle miehen tuo..!
Itse olen sinkku ja todella nautin siitä! :) En haluakaan ketään miestä rinnalleni, muutakun kaverina. On "ikäviä" kokemuksia miehistä, enkä enää halua särkee sydäntäni yhdenkään miehen takia.. olkoon sitten vaikka maailman komein mies ;)
Sorii..! :)
ole lueskellut noita avioero- ym. parisuhdepalstoja, kun sulla on noin ruusuinen kuva parisuhteista? Yleensä ihmiset pyrkivät mielummin säilyttämään vapautensa ja välttelevät sitoutumista yhteen ihmiseen. Olet ilmeisesti poikkeuksellisen läheisriippuvainen. Ei ihmekään, että kiinnostuneita miehiä ei ole löytynyt.
Hommaa KISSA. Kunnon miehet on jo VIETY!
sanoen jäljellä on enää pelkkä pohjasakka molemmista sukupuolista, sä saat sen kuullostaan jotenkin siltä että jäljellä ois pelkästään laatu naisia ja rupusakki miehiä, kait sä nyt itekkin tajuat että se ei vain yksinkertaisesti voi olla tolleen.
Niin ja koirassa on paljon enemmän tekemistä enemmän seuraa ja iloa, kissa tee muuta kuin möllöttää, syö ja paskoo.
Koirat on semmoisia säälittäviä perseennuolijoita jotka kerjää huomiota joka saatanan hetki. Kissoilla on sentään omakin luontonsa, ei tarvi kokoajan olla kylkeen tökkimässä.
Mutta miksi pitäisi hankkia joku noutaja tai muu ylijalostettu idiootti. Hanki pystykorva, se on hyvä kaveri ja jos kohtelet epäreilusti, niin murjottaa muutaman päivän. Yrittivät aikanaan käyttää niitä poliisikoirinakin, mutta ei onnistunut kun oli kuulemma liian fiksu (se ymmärsi ettei se harjoitusrosvo ollut tosissaan). Ne fiksuimmat ei muuten hauku turhaan koskaan.
Oli meillä kyllä dreeverikin, joka vaati prinsessakohtelua kotona (mutta metsässä se oli läänin paras löytämään jäniksiä).
Onko sulla sitten kovin korkeat kriteerit ja et ole näkevinäsikään niitä miehiä jotka voisi olla susta kiinnostuneita? Ne miehet joista sä taas olet kiinnostunut, niin ne ei välitä susta mitenkään seurustelumielessä. Mikä on sun oma panoksesi miehen löytämisessä? Paikkojahan löytyy missä voi miehelle puhua.
Puistonpenkiltä, harrastusten parista, kirjastosta, kaupasta, työpaikalta, opiskelupaikasta, erilaisista tapahtumista, festareilta/bändien keikoilta, lavatansseista, baarista, kahvilasta, chatistä, kirjeenvahto ja treffipalvelujen välityksellä, bussipysäkiltä ja bussinpenkillä vierestä istumassa :)
Ööh... tota noin, onpa vaikee lähtee sanomaan mitään, vaikka tohon vois sanoo satoja kliseitä niin ne ei nyt taida sattuu olemaan oikeita. Sinussa on joku ero kaikkiin muihin, mut en vaan tunnista sitä.
Ehkä sinä olet vielä niin viaton, elämä on sulle vielä musta valkeeta ja idealistista. Sinä tahtoisit seurustella kenenkä tahansa kanssa joka vähänkään tuntuu sopivan. Entä jos se ei oliskaan se oikea, et pettäis, mut et rakastaiskaa?
Sielusi kuolee ilman rakkautta kuin ruusu ilman vettä... Kuka sitä sinun sieluasi hoitaa jos et sinä? Ruusu kasvaa luonnossa myös aivan itsekseen.
Entäpä jos oppisit rakastamaan itseäsi ennen kuin lupaat rakastaa ketään muuta. Kai tiedät sen rakkauden käskyn. Jos rakastaisit ensiksi itseäsi. Siihen sitä vähitellen löytyy se lähimmäinenkin.
Sielusi kuolee ilman rakkautta kuin ruusu ilman vettä... Kuka sitä sinun sieluasi hoitaa jos et sinä? Ruusu kasvaa luonnossa myös aivan itsekseen. "" just niiin!!
Ja kuulostat aika epätöivoselta että olisit valmis makaa vaikkapa jokaisen miehen kainalossa joka vaan huomioi sua..
Toi että voisit hankkia itsellesi koiran voi myös helpottaa sun oloa !
Useinmiten koira on parempi vaihtoehto kun alkaa seurustella jonkun tyypin kanssa '' paremman puutteessa '' siis niin kauan kun se oikea????? ( useinmiten ei sitä oikeaa ole edes olemassa),pitää osata nauttia elämästä yksinkin näes ennen kuin se '' soviva mies osuu kohdalle,joillakin menee vuosia,ennenkuin jotakin 'sopivaa' löytänee ;-))))