Mieltäni askarruttaa aivan älyttömästi tämä kysymys: onko parisuhteessa pitemmän päälle, tulevaisuutta ajatellen, yhdessäoloa ajatellen ihan vanhuksiksi asti, tärkeämpää se että toisen kanssa on juteltavaa loputtomiin ja yhteistä keskusteltavaa päivästä toiseen, vai että seksi on ihanaa ja sujuu?
Voisiko joku pitkässä parisuhteessa oleva vastata tähän kysymykseen.Kumman asian olet havainnut tärkeämmäksi?Ja jos vielä rehellisen vastauksen lisäksi ilmoittaisit sukupuolesi (ja ikäsi),olisin kiitollinen.Kumman asian katsot tärkeämmäksi?
Koska olen kuullut sanottavan,että kun on tarpeeksi kauan oltu yhdessä,"ei mitään puhuttavaa kuitenkaan enää keksi,joten silloin on tärkeää että seksi ainakin luistaa."
Olen myös kuullut sanottavan asian toisinpäin,
eli "seksi ei kuitenkaan loputtomiin jaksa kiinnostaa samalla tavalla kuin alkuaikoina,joten on tärkeää,että puolison kanssa voi jutella vaikka loputtomiin eri asioista ja on kivaa lörpötellä ja puuhastella muita asioita yhdessä"..
Tokihan varmasti ihaninta olisi että molemmat asiat olisivat hyvin,mutta entä jos olisi mahdollista valita vain toinen asia?Kumman valitsisit?
Voisiko joku pitkässä parisuhteessa oleva vastata tähän kysymykseen.Kumman asian olet havainnut tärkeämmäksi?Ja jos vielä rehellisen vastauksen lisäksi ilmoittaisit sukupuolesi (ja ikäsi),olisin kiitollinen.Kumman asian katsot tärkeämmäksi?
Koska olen kuullut sanottavan,että kun on tarpeeksi kauan oltu yhdessä,"ei mitään puhuttavaa kuitenkaan enää keksi,joten silloin on tärkeää että seksi ainakin luistaa."
Olen myös kuullut sanottavan asian toisinpäin,
eli "seksi ei kuitenkaan loputtomiin jaksa kiinnostaa samalla tavalla kuin alkuaikoina,joten on tärkeää,että puolison kanssa voi jutella vaikka loputtomiin eri asioista ja on kivaa lörpötellä ja puuhastella muita asioita yhdessä"..
Tokihan varmasti ihaninta olisi että molemmat asiat olisivat hyvin,mutta entä jos olisi mahdollista valita vain toinen asia?Kumman valitsisit?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen 39-v. nainen. Olen ollut parissa pitkässä suhteessa, yhdessä vähän lyhyemmässä.
Sanoisin, että suhteessa täytyy voida henkisesti hyvin, eli kumppanin täytyy olla empaattinen. Tämä on minusta pohja kaikelle - seksi ei kiinnosta hyvin negatiivisen ihmisen kanssa, vaikka kuinka periaatteessa olisi muuten keskuteltavaa. Ja toisinpäin, seksi voi maistua sellaisenkin kumppanin kanssa, jonka kanssa ei ole niin paljon keskusteltavaa.
Mutta, kun nyt esität kysymyksesi suoraan, niin vastaan suoraan. Kyllä keskutelutaito/älykkyys yhdistettynä miellyttävään käytökseen, on ainakin minulle se tärkein asia pitemmän päälle. Kyllä seksikin sujuu, jos suhteessa on mielenkiiintoa henkisellä tasolla. En voisi kuvitella eläväni vanhukseksi asti miehen kanssa, jonka kanssa keskustelut olisi käyty jo 40 vuotta aikaisemmin :)
Olen 50 vuotias nainen ja avioliitoissa 2 kertaa, 13 v ja 7v. Nyt seurustellut 4,5 vuotta.
Kokemuksia on molemmista, eka liitto oli ystävyyttä ja keskusteltavaa riitti aina, mutta seksi ei sujunut. Toinen olikin sitten seksikeskeinen ja yhteistä ei ollutkaan mikään muu - eli eipä juuri keskusteltu. Nyt on se paras mahdollinen, luja henkinen yhteenkuuluvuus, vaikka mielenkiinnon alueet ovatkin osittain ihan erilaiset. Osa mielenkiinnon kohteista on niin yhteisiä kuin voi. Seksi on ihanaa siksi, että molemmilla on "kausittainen" sykli. Välillä ei juuri mitään ja välillä sitten ... uh!
Kun ajattelee ikääntymistä, niin henkiset asiat ovat koko ajan tärkeämmät. Seksin osuus säilyy, mutta vähenee hiljalleen. Hellyys ja läheisyys nousee tärkeämmäksi.
Avioliitto, jossa ei puhuta eikä käsitellä asioita, jotak väistämättä pitkässä liitossa tulevat esille, ei toimi. Toisaalta avioliitto ei ole parisuhde jos ei ole seksiä. Olen lähemmäs 50 vuotta oleva nainen ja eläm pitkää avioliittoa. Hyvä seksi on minulle tärkeää. En voisi kuvitella olevani liitossa jossa ei tuota elementtiä olisi. Keskusteluseuraa kaipaan myös avioliitossani mutta ajan kuluessa olen huomannut ja ymmärtänyt, ettei toista saa väkisellä puhumaan, saatikka keskustelemaan, kuuntelemaan ehkä juuri ja juuri. Siksipä keskustelen syvällisempiä asioita ja pohdin ongelmiani ystävieni kanssa. Toki aviopuolisonikin kanssa keskustellaan, yleensä arkipäivän asioista. Näin meillä, joskus menee hyvin joskus huonommin mutta sängyssä on aina asiat hoituneet hyvin ja se on yksi meidän suhteen kantavista voimista...ihme ja kumma...
...kunnes kuolema meidät erottaa...ja kuten tiedät lipido saattaa heiketä,eli siis seksi halut vähentyä ijän myötä.No jos teil ei ole sit edes mitään keskusteltavaa ja henkevyyttä sekä yhteistä ajatusten ja mielipiteen vaihtoa,onhan kovin tylsää.Joka päivä voitte vaihtaa ajatuksianne,vaan jaksatko joka päivä rakastella sitten myöhemmällä ijällä.Henkinen yhteys ja kumppanuus luo turvallisuutta pelkkä seksi ei.Rakastelu on vain yksi hellyyden osoituksen muoto ja muitakin on,muistathan tämän !! :))) t.nainen 42v
Iän lisääntyessä ja fyysisten voimavarojen (ja himojen) vähentyessä nousee aina keskustelutaito ja henkinen yhteys tärkeämmälle sijalle! Tämähän on itsestään selvyys!
On ihan selvä että miehille tulee iän myötä ongelmia potenssin kanssa. Toki nykyään on viagrat yms. mutta kyllä se seksi loppuu aikanaan, ja mitääs sitten jää jäljelle; kumppani, ystävä ja kaveri. Jos ei juttu luista niin aika tympeäksi käy elämä kun ainoa "yhteinen harrastus" on loppunut...
siis jos pitää valita tooooooosi hyvän seksin ja tooooooosi hyvän keskustelun välillä, niin kyllä minä valitsen toooooosi hyvän seksin. kosska eihän sitä toooooooooosi hyvää seksiä voi olla jos ei suhde toimi emotionaalisella tasolla, eli että otetaan toinen huomioon.
älyllisyys on sitten erikseen.
olen 42 v nainen, olen seurustellut useamman kerran pitkään, pisin 7 v. ei ollut seksiä lopulta ollenkaan sen miehen kanssa, koska emotionaalisesti hän ei ottanut minua huomioon. sen sijaan hänellä oli briljantti äly, ja kävimme loistavia keskusteluja politiikasta, filosofiasta ja vaikka mistä.
nykyisen miesystäväni kanssa olemme aina sängyssä tai halailemassa kun voimme. hän ei ole "älykkö", ei lue lehtiä, ei seuraa ajankohtaisia debatteja jne. mutta henkisesti hän on läsnä ja lähellä minua.
puhumme tinteistamme ja henkisestä kasvustamme - ja ihana seksi on nimenomaan osa tätä henkistä ja inhimillistä kasvu jota teemme yhdessä ja erikseen jatkuvasti.
siis HYVÄ seksi ei ole mahdollista ilman aitoa läheisyyttä, ja aito läheisyys hakkaa älykkäät keskustelut kuusnolla.
Miksi postaat samaa joka palstalle?
Kun tässä on saman miehen kanssa tullut oltua jo lähemmäs 30-vuotta, kyllä mielestäni iän karttuessa se seksuaalisuus vähenee, eli vastaan keskustelutaidot ovat tärkeämpiä.
Kun olimme nuoria rakastavaisia, eräs vanha pappa sanoi tuosta seksistä näin:
"Ensimmäisenä vuotena, aina kun tekee sen, täytyy laittaa yksi herne purkkiin, ja sitten seuraavana vuonna ryhtyä ottamaan niitä pois, yksitellen, jokaisesta kerrasta, niin ne herneet eivät koskaan lopu!"
Tässä on varmaakin eräänlainen totuus, eihän se tietenkään ihan kirjaimellisesti pidä paikkaansa, mutta niinkuin muutenkin elämässä, niin myös seksissä, on eräänlaisia hyviä- ja huonoja/lamakausia.
Vanhempani ovat olleet naimisissa, yli 50 vuotta.
minä n30 sellaisessa suhteessa, että mies ei puhu eikä pussaa eikä pane. yksin koitan keskustella joka vk, joskus se kuuntelee, joskus ei suostu siihenkään.
Ei puhetta, ei pusuja eikä muutakaan.
Eihän sitä nyt enää voi olettaa että 80:nä harrastetaan seksiä. Se todennäköisesti loppuu jo hyvin paljon aikaisemmin. Sitäkin tärkeämpää on kaikki muu läheisyys ja koskettelu.
keskustelu on sitten sitä henkistä hyvinvointia.
Jos nuo kaksi asiaa saisi tasapainoon, voisi sanoa, ettei sellaista liitoa kaada mikään. Jokainenhan tietenkin itse laittaa asiat tärkeysjärjestykseen arvomaailmansa mukaan.
Olen tyytyväinen että minulla on mielipiderohkea ja sanavalmis aviomies, jonka kanssa on ihana käydä syvällisiä keskusteluja.. joko ennen tai jälkeen seksi... Eikä kukaan normaali ihminen jaksa alituisesti seksiä harrastaa.. sehän on vaan normaalin suhteen mauste, joka pitää suhteen virkeenä.
Meillä kutakuinkin yli 10 vuoden yhdessä olon jälkeen alkaa olla homma balanssissa. kaksi lasta siinä sivussa tehty ja urat molemmilla.
Kyllä sitä yhteistä aikaa osaa arvostaa.
Sekin vaatii sen että molemmat haluavat suht samoja asioita. Toki omat vapaudet pitää olla harrastaa jne. sekin antaa voimia jaksaa sitä vaimon nalkutusta ja miehen mökötystä..
huumorilla selvitään aika monesta asiasta.. Ja niillä heleilla ja pienillä hipaisulla..
Itse en kyllä enää jaksais sitä alituista teinilääppimistä.. Mutta ne pienet eleet ja puheet...
T. yks vaimo
Hei
Kyselit, kumpi on tärkeämpää pitkässä suhteessa, hyvä seksi vai keskustelutaito.
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että jos ei ole seksiä ei ole paljon keskustelujakaan.
Seksihän ei ole vain pelkkää sitä yhtä ja samaa.
Seksiä on myös kaikenlainen arjen erotiikka, hellyys, läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Jos näitä ei ole ei ole myöskään puhumista. Toki sänkykamarissakin on välillä hiljaisia hetkiä, kuten myös keskusteluissa. Tärkeintä on kuitenkin tehdä kaikkensa sen omansa parhaaksi. Mitenpäin vain olisi, on se oma kumppani tärkein. Hulluttelut ja pusuttelut takaisin hiljaiseen suhteeseen, niin johan juttukin luistaa...
Paljon kiitoksia vastauksista!Tosi hyviä pointteja puolin sun toisin.Laitoin tosiaan tämän saman kysymyksen muutamalle eri palstalle (parisuhde,avoliitto,avioliitto) saadakseni useamman vastauksen,koska halusin todella tietää,mitä mieltä tästä asiasta ollaan.