Maailma on juuri sellainen, millaisena sen näemme. Vaikka katsoisin maailmaa täsmälleen samasta pisteestä jonkun toisen kanssa, siitä huolimatta näemme ja koemme kaiken erilaisena.
Yhdelle maailma on täynnä kylmiä, julmia, katalia naisia ja toiselle tyhmiä, lapsellisia, itsekkäitä miehiä. Jollekulle sitten täynnä mielenkiintoisia ja persoonallisia ihmisiä. Toinen näkee kauneuden, epätäydellisenkin, toinen näkee vain virheet. Joku tukee yhtä avuntarvitsijaa, kun joku muu nostaa kätensä pystyyn koko maailman kärsimyksen edessä.
Meillä on silmät - tai paremminkin sydän - joilla näemme. Ei minun maailmani pahuus tulekaan kaikki ulkoa, vaan osa siitä on minussa itsessäni ja se estää minua näkemästä ja tuntemasta oikein. Minun on muututtava. Minun on avattava silmäni.
Ja maailmani muuttuu.
Yhdelle maailma on täynnä kylmiä, julmia, katalia naisia ja toiselle tyhmiä, lapsellisia, itsekkäitä miehiä. Jollekulle sitten täynnä mielenkiintoisia ja persoonallisia ihmisiä. Toinen näkee kauneuden, epätäydellisenkin, toinen näkee vain virheet. Joku tukee yhtä avuntarvitsijaa, kun joku muu nostaa kätensä pystyyn koko maailman kärsimyksen edessä.
Meillä on silmät - tai paremminkin sydän - joilla näemme. Ei minun maailmani pahuus tulekaan kaikki ulkoa, vaan osa siitä on minussa itsessäni ja se estää minua näkemästä ja tuntemasta oikein. Minun on muututtava. Minun on avattava silmäni.
Ja maailmani muuttuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin ajattelen että todellisuus on pitkälti subjektiivista. Näet asiat sellaisina kuin haluat ne nähdä. Ja mitä asioita keskityt näkemään.
Uskon myös että omaan elämäänsä kutsuu ihmisiä ja asioita jotka ovat "omalla tasolla" ja joista on ehkä tarkoitus oppia jotain.
Näillä keskustelupalstoilla tulee usein olo että miksi ihmeessä hakea elämäänsä katkerien ym ihmisten ajatuksia, kun en sellaisten ihmisten kanssa muutenkaan hengailisi.
Joskus se rajoittaa, se oma fakkiutunut näkövinkkeli. Ja näkymät voivat olla hyvinkin vääristyneitä. Voisikohan kukaan nähdä sen oikean totuuden vailla mitään vääristymiä? Tosin taitavat jotkut olla sitä mieltä, että mitään "oikeaa" ei ole olemassakaan, vaan ihan vaan jokaisen oma totuus....
Minä uskon muuten näin, että ihan jokaiselta meillä olisi oppimista. Toisilta kyllä sitten aika paljon enemmän.
Totuus tekee kipeää. Minä olin onnellisempi kun pidin silmäni ummessa, elin sellaisessa pienessä turvallisessa lintukodossa jossa ovia ei tarvinnut lukita, ihmiset tervehtivät ja kaikki oli hyvin. En uskonut että asiat voivat olla niinkin huonosti.
Toki siellä näkyy toivoa paremmasta, toivoa huomisesta. Ei sillä ole merkitystä mitä näkee vaan miten siihen suhtautuu. Totuus ei aina ole kaunista, mutta silti tarua ihmeellisempää.
"Totuus ei aina ole kaunista, mutta silti tarua ihmeellisempää."
Ihmeellistä nimenomaan. Ja todellista. Oikeita ihmisiä ja oikeita tunteita. Kipeääkin tekee. Ja mä avaan. :)
Mutta toivoa paremmasta... En ole ollenkaan varma. Ehkä sinäkin sanot näin luodaksesi sitä toivoa paremmasta huomisesta. Mutta näinhän se meneekin, ilman sitä toivoa ja ehkä peräti uskoa ei sitä parempaa tulevaisuutta olisikaan...
ei se onnistu ;)
kehity. se on helpompaa. etkä unoha ketä oot. pienet jutut on jo isoja ;) pienistä puroista kasvaa iso joki.
maailma ei oo kaunis. mut on paljon pienii ja
kauniita yksityiskohtia, joista saa hyvän mielen ja voi tulla jopa onnelliseksi.
jokaisen hlökoht juttu tietysti mikä on se oma maailma, miten ison tontin uskaltaa ittelleen piirtää ja kuinka paljon sit sillä tontilla uskaltaa ja voi vaikuttaa ;)
Taitaa olla mulle koko elämänmittainen kysymys.
Koko ajan sitä kai kehittyy, toivottavasti.
Kauniita ajatuksia sinulla. Kiitos niistä.