Renttu tms. isä?

ovat avioituneet hieman yli kaksikymppisinä ja uskon, että ovat olleet molemmat ensimmäisiä seurustelukumppaneita toisilleen. Siihen aikaan siellä maalla ei varmasti ole ollut edes paljon valinnanvaraa :-)

Avioliitossa ovat olleet noin 45 vuotta, mutta sen onnellisuudesta en sanoisi juuta enkä jaata...

Oma isäni on kaikin puolin ollut esimerkillinen, mitä nyt välillä turhan ankara. Vanhempani ovat edelleen 30 avioliitto-vuoden jälkeen todella rakastuneita ja kisaavat keskenään kuin vastarakastuneet. Isä on joskus avautunut vähän liikaakin heidän avio-onnestaan.

Joten itse koen saaneeni osakseni paljon rakkautta sekä välillisenä, että sivusta seuranneena. Ja rajatkin ovat rakkautta, nyt vanhmmiten sen vasta omista arvoistaankin on huomannut.

Isäni on reissuhommia tekevä tehdasrakentamisen työläinen. Ei ole renttu vaan juntti; Osaa juuri ja juuri soittaa kännykällä, ei käytä tietokonetta. Silti, työnsä puolesta, tottunut ulkomaankävijä. Kätevä käsistään; ulkopuolisen apua ei tarvita nikkaroinneissa, autoremonteissa yms. Hiljainen, syrjäänvetäytyvä ja käsittää itseensä kohdistuvan leikinlaskun vittuiluna. Viikonloppuiltaisin ottaa kaljaa siihen asti, kunnes nukahtaa.

Äitini on työläinen metallialan tehtaassa. Isä oli tiettävästi ensimmäinen, jonka kanssa hän seurusteli. Äitini on 50-luvulla syntynyt ja arvostaa kaikkia henkilöitä, jotka tarttuvat mukisematta työhön. Eli tuskin äitini olisi renttuun haksahtanut.

Minusta on taas todettu, että olen kuin isäni. En kuitenkaan ole tosikko, vaan melko huumorintajuinen. Syrjäänvetäytyvä sen sijaan olen, enkä viihdy isoissa porukoissa.