Saadaksemme hiukan selvyyttä eri ihmistyyppien lapsen teko menestykseen... Kuinka moni pitää omaa isäänsä esimerkiksi renttuna? Entäpä kuinka moni pitää omaa äitiään esimerkiksi nyt renttujen perässä juoksevana?
Oma isäni oli nähdäkseni pienehkö sikarenttu nuorempana, mutta asettui aloilleen samaa tahtia kuin vyötärönympärys kasvoi ja hankaluudet liiallisen jälkikasvun kanssa lisääntyivät. Äitini luultavasti päätyi isääni lähinnä epätoivosta, tyyliin "otetaan nyt joku". Yhdessä ovat olleet jo pitkälle yli 30 vuotta eikä heillä ole pienintäkään aikomusta erota.
Oma isäni oli nähdäkseni pienehkö sikarenttu nuorempana, mutta asettui aloilleen samaa tahtia kuin vyötärönympärys kasvoi ja hankaluudet liiallisen jälkikasvun kanssa lisääntyivät. Äitini luultavasti päätyi isääni lähinnä epätoivosta, tyyliin "otetaan nyt joku". Yhdessä ovat olleet jo pitkälle yli 30 vuotta eikä heillä ole pienintäkään aikomusta erota.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ovat avioituneet hieman yli kaksikymppisinä ja uskon, että ovat olleet molemmat ensimmäisiä seurustelukumppaneita toisilleen. Siihen aikaan siellä maalla ei varmasti ole ollut edes paljon valinnanvaraa :-)
Avioliitossa ovat olleet noin 45 vuotta, mutta sen onnellisuudesta en sanoisi juuta enkä jaata...
Oma isäni on kaikin puolin ollut esimerkillinen, mitä nyt välillä turhan ankara. Vanhempani ovat edelleen 30 avioliitto-vuoden jälkeen todella rakastuneita ja kisaavat keskenään kuin vastarakastuneet. Isä on joskus avautunut vähän liikaakin heidän avio-onnestaan.
Joten itse koen saaneeni osakseni paljon rakkautta sekä välillisenä, että sivusta seuranneena. Ja rajatkin ovat rakkautta, nyt vanhmmiten sen vasta omista arvoistaankin on huomannut.
Isäni on reissuhommia tekevä tehdasrakentamisen työläinen. Ei ole renttu vaan juntti; Osaa juuri ja juuri soittaa kännykällä, ei käytä tietokonetta. Silti, työnsä puolesta, tottunut ulkomaankävijä. Kätevä käsistään; ulkopuolisen apua ei tarvita nikkaroinneissa, autoremonteissa yms. Hiljainen, syrjäänvetäytyvä ja käsittää itseensä kohdistuvan leikinlaskun vittuiluna. Viikonloppuiltaisin ottaa kaljaa siihen asti, kunnes nukahtaa.
Äitini on työläinen metallialan tehtaassa. Isä oli tiettävästi ensimmäinen, jonka kanssa hän seurusteli. Äitini on 50-luvulla syntynyt ja arvostaa kaikkia henkilöitä, jotka tarttuvat mukisematta työhön. Eli tuskin äitini olisi renttuun haksahtanut.
Minusta on taas todettu, että olen kuin isäni. En kuitenkaan ole tosikko, vaan melko huumorintajuinen. Syrjäänvetäytyvä sen sijaan olen, enkä viihdy isoissa porukoissa.