Ei, ei sitä mitä luulet! Mutta miksi jokainen tapaamani nainen on vaan halunnut kertoa elämänsä vastoinkäymisistä, entisistä miehistään, erostaan, sairauksistaan, työttömyydestään tai vähintään lisäveroistaan?
Ehei, en minä keskustelua karta, päinvastoin mutta olisi niin mukava jutella jostakin positiivisesta. Olen kyllä johdatellut juttua iloisempiin aiheisiin mutta toinenpa on aina vetänyt aiheen takaisin omiin ongelmiinsa.
Kerran kesällä tapasin erään espoolaisnaisen, joka osasi keskustella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mutta sinne Hän katosi illan hämärään moottoripyörällään...
Enpä tiedä huhuilenko tällä hassulla tavallani Hänen peräänsä vai haikailenko ehkä näin löytäväni yhtä positiivisen kaverin...
Sen Saat Sinä päättää.
Ehei, en minä keskustelua karta, päinvastoin mutta olisi niin mukava jutella jostakin positiivisesta. Olen kyllä johdatellut juttua iloisempiin aiheisiin mutta toinenpa on aina vetänyt aiheen takaisin omiin ongelmiinsa.
Kerran kesällä tapasin erään espoolaisnaisen, joka osasi keskustella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mutta sinne Hän katosi illan hämärään moottoripyörällään...
Enpä tiedä huhuilenko tällä hassulla tavallani Hänen peräänsä vai haikailenko ehkä näin löytäväni yhtä positiivisen kaverin...
Sen Saat Sinä päättää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...että varmasti ainakin 80 % naisten suullisesta kommunikaatiosta on erilaisten ongelmien vatvontaa? Ongelmien substanssi on sivuseikka, toisille se on syöpä ja toisille huonosti pukeutuva pomo. Paras tie naisen sydämeen lieneekin oikea empaattinen asenne tuohon kuuntelemisineen ja asiallisine välikommentteineen. Sen kun miehenä hallitsee niin pitkälle pääsee!
"Paras tie naisen sydämeen lieneekin oikea empaattinen asenne tuohon kuuntelemisineen ja asiallisine välikommentteineen. Sen kun miehenä hallitsee niin pitkälle pääsee!"
Yrität välittämällä pöksyihin, hyi sinua!
Naiset kyllä mielellään kaatavat kaiken paskan niskaasi jos olet empaattinen etkä osaa sanoa ettet halua kuunnella. Varsinkin jos heidän elämänsä on sillä hetkellä jostain syystä vaikeaa. Mutta ei se sinusta hirveän kiinnostavaa tee. Seksiä saatat muutaman kerran saada tai joutua omituiseen riippuvuuteen perustuvaan suhteeseen, mutta lopputulos ei ole hyvä. Kyllä tuo empaattinen puoli tulee vasta myöhemmin kuvioihin. Sen verran sitä ehkä kannattaa tuoda esiin että nainen tietää sen olevan olemassa. Kokemusta on...
"Paras tie naisen sydämeen lieneekin oikea empaattinen asenne tuohon kuuntelemisineen ja asiallisine välikommentteineen. Sen kun miehenä hallitsee niin pitkälle pääsee!"
empaattisella asenteella pääsee naisen ystäväksi. ei mitään enempää.
No siinä se tuli vihdoinkin!
>Mutta miksi jokainen tapaamani nainen on vaan
>halunnut kertoa elämänsä vastoinkäymisistä,
>entisistä miehistään, erostaan, sairauksistaan,
>työttömyydestään tai vähintään lisäveroistaan?
Tätä kuule ihmettelen minäkin. On tullut viime vuoden aikana jätettyä useampikin lyhytaikainen naistuttava tämän asian vuoksi. Heille on tarvetta psykologille ja terapiaan mutta päinvastoin he alkavat jauhaa sitä uusille miestuttavillleen.
En kestä, en!
liian yksinäisiä vailla keskustelukumppania ja he hakevat lohdutusta teiltä oudoilta ihmisiltä. He ovat loukattuja ym. ym. Oma kaveripiiri ei kuuntele ja he vetävät tuttujen edessä roolia tyydyttävästä elämästä. Esimerkkejä vain.
Näitä samoja ominaisuuksia osuu myös naisten eteen - siis miehiä, jotka valittaa juuri samoista asioista.
Itse kuuntelen toisten murheita, mutta en kuitenkaan mene mukaan niihin - pidän itseni ulkopuolisena. Voin auttaa vain sen verran, sillä en ole ammattilainen.
naisia, tms.? Vaikea lähteä veikkailemaan persoonaasi paremmin tuntematta.
Jotkut naiset kyllä kait ovat sellaisia, että tykkäävät käyttää miehiä ns. terapeuttinaan ja kaataa ongelmansa näiden niskaan, mut yhtälailla ovat varmaan jotkut miehetkin. Tuo ei ole sukupuolisidonnainen asia.
Sitten.. yks juttu sun kannattais ehkä muistaa. Jotkut naiset saattavat käyttää tota keinoa "kerrotaan ensin kaikki negatiiviset asiat, ja sit myöhemmin vasta hyvät" ns. naisellisena keinona testata miehen todellista kiinnostusta.;) Itse en kuuna maan päivänä menis uudelle tuttavuudelleni kertomaan kaikkia mahdollisia yksityisasioitani heti kättelyssä, mut myönnettäköön, että oon mäkin joskus lievemmässä mitassa harrastanut sellaista pientä "inhorealismia" uuden miestuttavuuden kanssa.
En olisi kiinnostunut jatkamaan tapailua miehen kanssa, joka nyrpistäis nenäänsä, kiusaantuisi tai jonka kiinnostus loppuisi heti, jos kerron jostakin itselleni tapahtuneesta ikävämmästä asiasta. (Sellainen käytös mieheltähän nimittäin kertois vaan siitä, että tämä haluaa glorifioidun "kuoren musta"/ jonkun nuken, joka puhuu ja juttelee hänen mielikseen ja ainostaan sellaisia juttuja, mitä hän käskee.)
Ihmiset jotka eivät osaa suhtautua toisten elämän suuriin tragedioihin ja ottaa kunnianosoituksena toisen ihmisen uskoutumista, ovat musta jotenkin epäilyttäviä...
Huom tosin: tuo toisen "ei- niin kivojenkin" elämänkokemusten kuunteleminen ja toisen uskoutumisen arvostaminen ovat tietysti täysin eri asioita, kuin toisen hyväksikäytettäväksi antautuminen. Jos sulle tulee huono olo jonkun naisen ainaostaan syytäessä omia asioitaan ja ongelmiaan sun ratkaistavaksesi ( antamatta sulle itse mitään vastaavaa takaisin), sun kannattaa toki kuunnella itseäsi ja vältellä näitä huonoa fiilista tuottavia naikkosia. Samatenkin ymmärrän, jos sua ei kiinnosta i-h-a-n kaikkea psykologisoimaan pyrkivät/ ylipäätään elämään kovin pessimistisesti suhtautuvat naiset.
Pitäähän ihmisen nimittäin joskus vaan saada olla, nauttia ja möllöttääkin siinä toisen seurassa. Ei esim. parisuhdekaan ole tarkoitettu siihen, että suhteen osapuolista toinen/molemmat ovat jokainen hetki velvollisia pitämään aivosolunsa virkeinä ratkoakseen armaansa ongelmia.
Jotkut meistä naisista juttelevat mieluusti esim ravintolassa iloisista ja positiivisista asioista...joskus itsestäni tunttu vaan siltä, että on vaikea aloittaa juttua yhtään mistään, kun alkurepliikkinä miehen taholta on kivikautinen:" kuis on ilta mennyt?"
mun parhaimmat ravintolaillat ovat sellaisia, et saa tanssia paljon ja edes yhden mukavan keskustelutuokion jossa on positiivinen vire!!
tällä en takoita, etteikö mullakin olisi murheita (ja niitä lisäveroja), mutta asioilla on oma aikansa ja paikkansa...
"joskus itsestäni tunttu vaan siltä, että on vaikea aloittaa juttua yhtään mistään, kun alkurepliikkinä miehen taholta on kivikautinen:" kuis on ilta mennyt?"
Sanot, että juttu on vaikea aloittaa ja odotat mieheltä jotain repäisevää. Jos olet niin verbaalinen, mikset vie juttua uusille urille? Vai pitääkö miehen viedä ja sinun vikistä? Kenellähän se onkaan kivikautinen asenne?
ruikuttaminen ja tee itse aloite, jos ei miesten alkurepliikit miellytä. Sinussa ei vain taida olla tippaakaan naista tehdä aloitetta? Taidat olla pelkkä kitisevä prinsessa? :)
Miten niin vain naiset? Miehet ovat tässä suhteessa ihan samanlaisia. On miehiä ja on naisia, jotka puhuvat vain siitä, mikä on päälimmäisenä mielessä. Yksi jauhaa ihmissuhteista, toinen työstä tai sen puutteesta, kolmas jostain muusta.
Osa keskustelutaitoa on taito raaputtaa sitä toista vähän pintaa syvemmältä, laittaa jämäkästi stoppi vatvomiselta tuntuville asioille ja johtaa keskustelua. Sinä voi testata, jonko tapaamillasi muukin mielessä kuin entiset ihmistuhteet ja millaisista asioista hän on kiinnostunut.
Aika harvassa ovat keskustelukumppanit, jos niitä hakee vain ravintola/baari-illoista.
Juuri tuota myös ihmettelen, että miksi naiset vain valittaa kuinka huonosti heillä menee ja on menny. Hyvä että joku otti asian esille! Samoin jotkut naiset suurentelevat ongelmiaan. Miksi naiset sitten valittavat ihmissuhdeasioistaan jne. sitä en tiedä. Mutta saman olen huomannut, kolme viimeisintä naista suunnilleen aloitti juttelun kertomalla negatiivisista asioistaan.
olen huomannut saman. Mutta arvaapas kun MIES kertoo omista huonoista kokemuksistaan. Sitähän nainen ei jaksa kuunnella yhtään. Miehen pitää olla iloinen/tyytyväinen 24/7. Muutenkin ihmiset suvaitsevat paljon enemmän naisten kuin miesten vuodatuksia (varsinkin naiset). Tosiasia on kuitenkin se, että nainen ei ole aina se uhri. Varsinkaan länsimaisessa, "tasa-arvoisessa" maassa.
Esimerkiksi joku nainen selittää, kuinka paljon hänellä on ollut PALJON paskoja poikaystäviä. Sitten kun sitä selittää, että olisi vain iloinen siitä isosta määrästä poikaystäviä, koska itse tunnen sellaisia miehiä, joilla ei koskaan ole naista ollut. Mutta siitäpä se nainen paskat nakkaa. Ei naisen kannata odottaa ymmärrystä mieheltä, jos sitä ei itsellä ole miestä kohtaan. Siinähän valittaa. =D
mukavaa, jos miehetki joskus kertois jos niillä menee huonosti. Ois mukava olla lohduttamassa. Mutta ku se on aina sellasta että ei mulla oo mitään ongelmia, kaikki on ihan hyvin yms..
Kyllä ne miehetkin osaavat aina puhumassa ex muijista ja miten ne oli kauheita. Eivätpähän ole kamalasti kiinnostunut kyllä muusta kun narisemisesta. Itse en narise vanhoista jutuista. Elämässä pitää jättää vanhat asiat ja jatkaa eteenpäin. Mä en ainakaan jatka ensitapaamista pidemmälle enää sellaisten kanssa jotka jauhavat vain menneitä eivätkä ole päässyt niistä yli.........