....väkivaltaisesta suhteesta. Olin ex-mieheni kanssa yhdessä 4-vuotta. Jo ensimmäisenä vuotena, alkoivat pahoinpitelyt. Mies oli joko selvinpäin tai humalassa, sillä ei ollut mitään merkitystä, hän löi silti. Olin todellakin yksin asioiden kanssa. Nyt jälkikäteen ajateltuna, en edes ollut enää oma itseni. Saatoin itkeä ja istua samassa asennossa olohuoneessa vuorokaudenkin putkeen, jonkinlaisessa shokkitilassa pahoinpitelyjen jälkeen. Olin aivan lopussa ja täysin rikki ihmisenä. Jostakin sain kuitenkin viimeisillä voimillani aikaiseksi lähtöni pois kotoamme. Minulla ei ollut lainkaan rahaa ja kaikki läheiset ystävätkin sekä sukulaiseni, olivat jääneet pois kuvioista, koska tämä ex-mieheni ei heitä hyväksynyt. Sain apua viranomaisilta, turvakodista ja oikeuslaitokselta. Minulla oli monta vuotta lähestymiskielto tätä miestä vastaan, mutta sekään ei auttanut. Hän jatkoi vainoamistaan. Hän sai puolitoista vuotta ehdotonta vankeutta minun pahoinpitelyistäni. Nyt olen ollut jo vuosia vapaa siitä helvetistä ja olen koonnut itseäni jälleen ehjäksi ihmiseksi. Parisuhteita minulla ei ole ollut. On aika vaikeaa oppia luottamaan ihmisiin kaiken tapahtuneen jälkeen. Haluan kuitenkin tsempata teitä, jotka olette väkivaltaisessa suhteessa. Teillä on tasan kaksi tietä, jos jäätte suhteeseen, niin se on oman elämänne loppu. Kun lähdette pois suhteesta, teillä on mahdollisuus uuteen ja hyvään, turvalliseen ja ennenkaikkea omaan elämäänne. Mikäli tuntuu siltä, että ette yksin jaksa, apua saa aina viranomaisilta.
Pääsin eroon....
Linda6
91212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun pääsit irti ja voin sanoa että olen kokenut ihan samaa,kukaan joka ei ole tätä kokenut,ei usko.
Todellakin siinä kadottaa itsensä ja olen ihmetellyt millaisen kasvatuksen on väkivaltanen saanu tai mallin lapsena.
Ei turhaan sanota:kun asut väkivaltasen kanssa,asut kuoleman kanssa.
Jaksamista!
Aina teitä hakataan ? Samat naisimmeiset saavat AINA turpiinsa? Peskää se peili!!!
Monta kertaa väkivallan käytön ja uhrin roolit on opittu jo lapsuudessa vanhemmilta - koulusta - tv:stä, sarjakuvalehdista ym. ja jos sitä ei tiedosta ei osaa hakea apua. Kumpikin ovat uhreja myöskin tekijä ja jopa yhteiskunta kun joutuu kustantamaan laskut vammoista niin asianosaisten kuin lasten jne kierre jatkuu. Sotakin on seuraus tästä toisen ihmisen koskemattomuuden kunniotuksen puutteesta kun ei ole opittu ratkomaan erimielisyyksiä rakentavasti. Jos on terve itsetunto niin ei alistu eikä alista vaan pyrkii pois tilanteesta.
kannattaisi pestä omasi!
Tosiasiat eivät muutu miksikään kieltämällä.
Mikähän siinä oikein mahtaa olla, että ne hakkajat aina hakkaavat..jokaisessa suhteessa. Pitäisiköhän se peili pestä niiden hakkajien? Turha käydä muita syyttelemään, kun se hakkaajan nytkki viuhuu. Eiköhän se hakkaaminen ole ihan hakkaajan oma päätös kun ei pollassa ole muuta kun tyhjää.
mulle sanottiin turvakodista että täyttä on, mene jonnekkin muualle....
Aivan oikein tekivät, kun nyt olet jo netillä.
Turvakodeissa on ruuhkaa ja sinne otetaan hengenvaarassa olevia lapsia äiteineen. Sinulla ei ilmeisesti ollut kuin pikku riita. Turvakoti ei ole mikään yösija omien töppäilyjen jälkeen.
Mistä tiedät että ao. on töppäillyt. Taidat olla itse asialla kun olet noin kyyninen uhrille. Mikään ei oikeuta vakivaltaan toista vastaan
"Saatoin itkeä ja istua samassa asennossa olohuoneessa vuorokaudenkin putkeen, jonkinlaisessa shokkitilassa pahoinpitelyjen jälkeen. Olin aivan lopussa ja täysin rikki ihmisenä. Jostakin sain kuitenkin viimeisillä voimillani aikaiseksi lähtöni pois kotoamme."
Samanlaisia kokemuksia, itkin paljon edellisen suhteeni aikana. Nyt erosta on vuosi, ja voin paljon paremmin. Itkemiset vähenivät eron jälkeen radikaalisti, aloin saamaan takaisin energiani.
Sain apua perheeltäni, ja myös viranomaisilta. Kynnys hakea apua oli korkea jossain vaiheessa, mutta tehtyäni sen, aloin pääsemään jaloilleni.