suhtautumisesi..

sinun ole pakko mitään sanoa, jos et halua. en voi uskoa että se muuttaisi suhtautumista sinuun. todennäköisesti kaveri sanoo, että hyvä kun paranit.

sun käsitystä miehestä se et hän kertois olleensa vielä muutama vuosi sitten rapajuoppo?? Eikö tulis koskaan esim. saunakaljoja ostaessa mieleen et mitähän jos sillä taas lähtee mopo käsistä yms. juttuja ja etkö näin ollen alkais hiukan kontrolloimaan ja tarkkailemaan miehen tekemisiä, varsinkin alkoholin suhteen. Jos et niin valehtelet, jos odotat et anoreksia tai muukaan 'mielen sairaus' ei vaikuttais suhtautumiseen toiseen niin oot naivi ja typerä.

Miten tuo muuttaisi suhtautumista, tai olisi negatiivinen asia? Hyvähän siitä olisi mainita, jos se oli iso osa elämääsi...

Tuollaisen asian jakaminen kertoo luottamuksesta suhteessa, mikä on hyvin positiivinen asia. Lisäksi kun tietää tuon asian, ymmärtää paremmin toisen ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä.

Tottakai myös takaraivoon jäisi kytemään pieni pelko siitä, että rakas ihminen sairastuisi uudelleen, mutta kannattaa ehdottomasti kertoa.

Kuinka sinut olet itse tuon sairauden kanssa, En tiedä tarkoititko että häpeäisit kertoa tästä sairaudesta vai häpeätkö sitä että sairastit anoreksiaa. (sisälukutaitoni vähän heikko)

Toipuminenhan on pitkä prosessi, eikä lopu siihen että paino nousee siihen mihin on tähdätty, lisäksi kuntoutumiseen kuuluu niin paljon muuta....suotta sinulle selittelen, kyllähän sinä tiedät. Kuitenkin kun kaikki asiat ovat sisäistettynä (olet sairastanut anor..) ja hyväksymällä itsesi (olet parantunut siitä), niin hyvällä itsetunnolla varustettuna on helpompi kertoa.

Jos tunnet että kertomatta jättäminen hankaloittaa sinun seurustelemista hänen kanssan, niin itse en näe syytä mikset voisi hänelle kertoa. Hengittäisit ainakin paremmin kun ei tarvitse olla sanomisien suhteen niin varovainen.

Ps. Sinä olet terve nuori nainen, elä sen mukaisesti!

kertoa...

Vaikka kerran syömishäiriöinen on aina syömishäiriöinen, oireetta voi tosin olla loppuelämän.

Jos ajatellaan pitkää, kenties loppuelämän suhdetta, niin tullaiset asiat tulevat kyllä julki. Ja jos ne tulevat esiin "liian myöhään" tai väärää kautta, niin toinen osapuoli voi kokea loukkaantumisen tunteita, sillä onhan häneltä salattu jotain oleellista.

Ihan alkuun asiaa ei varmaan kannata paukauttaa, mutta jossain vaiheessa asiasta lienee hyvä kertoa. Jos toinen osapuoli ei kestä totuutta, niin sitten hän tuskin onkaan sopiva kumppani anorektikolle, joka kuitenkin tarvitsee tukea ja luottamusta myös pysyäkseen terveenä.

Tietenkin tuollaisen asian voi kertoa miehelle, jos luottaa tähän ja tahtoo jotain syvempää jne. Onhan se kuitenkin Tärkeä Asia sinun elämässäsi. Kertoo paljon millainen sinun ajatusmaailmasi _oli_ joskus ja mitä arvotit ja noin. Eli mies oppii paremmin ymmärtämään sinua. Tämä nyt ei ole sama asia, mutta sitten taas jotkut väittävät, ettei esimerkiksi entisistä panoista pitäisi kertoa, mutta yhtälailla niin ne yhdenillan jutut, anoreksia, rikollisuus, huumeiden käyttö jne jne kertovat siitä, miten ihmisestä on tullut se mikä on- mikä on tärkeää, jos tahtoo ja ylipäätään aikoo oppia tuntemaan ihmistä syvemmin. Puheet siitä, että vain nykyisyys merkitsee jotain, on paskapuhetta- silloin mennään sokkona eteenpäin tuntemattoman kanssa.


Niin, muuttaa käsitystä pohjimmiltaan, tottakai, mutta ei se ole mikään absoluuttinen turn-off, jos olet siitä parantunut. Erheiden, virheiden ja epätäydellisyyden huomioiminen ja tiedostaminen toisessa tekee toisesta sen inhimillisen olennon, joka se oikeasti on ja jollaisena se tulisi nähdä ja tuntea. Tuollaisten asioiden tietäminen syventää suhdetta ja luo sitä luottamusta, jonka varaan kaikki kuitenkin rakentuu.