Olen koko elämäni ollut yksin. No en tietenkään ole mikään vanha vielä (alla 25 vuotias), mutta silti.
Kaikki miehet joista olen ollut vähänkin kiinnostunut ovat juosseet karkuun. Olen aina jokaisen kundin kohdalla tuntenut, kuin olisin ainoa joka on mukana koko jutussa. Ainoa joka haluaa tavata tai edetä suhteeseen. En vaadi kuuta taivaalta, mutta edes jonkunlaista kiinnostusta jo pelkällä tekstiviestillä saa paljon aikaan. En vain jaksa olla joku jonka kanssa voi vain leikkiä, kun ei muutakaan ole tarjolla.
Pisin suhteeni on varmasti ollut kuukauden kestävä. Olen monta vuotta jo haaveillut omasta kullasta, enkä odota enää että kohtaan hänet huomenna. En tietenkään ole mikään tyhmä ja tiedän että suhde vaatii kompromisseja ja välillä on varmasti vaikeita aikoja. Mutta olisin valmis siihen kaikkeen, jos toinenkin olis.
Välillä tunnen itseni niin yksinäiseksi, että sydän vuotaa kyyneliä yöllä. En silti halua hakea ketään netistä tai mennä uusiin harrastuksiin etsimään miestä. Haluaisin tavata hänet sattumalta, ehkä haaveilen liikoja. Tai sitten jotkut ovat vain tarkoitettu jäämään yksin.
Muuten elämäni voisi olla jopa täydellinen, rakastava perhe, ystävät, ihanat elukat ja taloudellisestikin menee ihan kivasti.
En vain tajua, miehet kuitenkin kehuvat mua kauniiksi ja fiksuksi, mutta kuitenkaan en kelpaa heille. Yksi torjui minut jopa sanomalla, että löydät kyllä parempaakin seuraa. En enää edes tiedä missä on vika. Voi olla että olen liian kiltti tai näytän tunteeni liian aikasin.
Mutta elämä on liian lyhyt surkutteluun, olis vain niin kiva tuntea olonsa rakastetuksi. Ja olis myöskin kiva kokea miltä se seksi tuntuu. Haluaisin kuitenkin jakaa ensimmäisen kertani rakkaan ihmisen kanssa.
Kaikki miehet joista olen ollut vähänkin kiinnostunut ovat juosseet karkuun. Olen aina jokaisen kundin kohdalla tuntenut, kuin olisin ainoa joka on mukana koko jutussa. Ainoa joka haluaa tavata tai edetä suhteeseen. En vaadi kuuta taivaalta, mutta edes jonkunlaista kiinnostusta jo pelkällä tekstiviestillä saa paljon aikaan. En vain jaksa olla joku jonka kanssa voi vain leikkiä, kun ei muutakaan ole tarjolla.
Pisin suhteeni on varmasti ollut kuukauden kestävä. Olen monta vuotta jo haaveillut omasta kullasta, enkä odota enää että kohtaan hänet huomenna. En tietenkään ole mikään tyhmä ja tiedän että suhde vaatii kompromisseja ja välillä on varmasti vaikeita aikoja. Mutta olisin valmis siihen kaikkeen, jos toinenkin olis.
Välillä tunnen itseni niin yksinäiseksi, että sydän vuotaa kyyneliä yöllä. En silti halua hakea ketään netistä tai mennä uusiin harrastuksiin etsimään miestä. Haluaisin tavata hänet sattumalta, ehkä haaveilen liikoja. Tai sitten jotkut ovat vain tarkoitettu jäämään yksin.
Muuten elämäni voisi olla jopa täydellinen, rakastava perhe, ystävät, ihanat elukat ja taloudellisestikin menee ihan kivasti.
En vain tajua, miehet kuitenkin kehuvat mua kauniiksi ja fiksuksi, mutta kuitenkaan en kelpaa heille. Yksi torjui minut jopa sanomalla, että löydät kyllä parempaakin seuraa. En enää edes tiedä missä on vika. Voi olla että olen liian kiltti tai näytän tunteeni liian aikasin.
Mutta elämä on liian lyhyt surkutteluun, olis vain niin kiva tuntea olonsa rakastetuksi. Ja olis myöskin kiva kokea miltä se seksi tuntuu. Haluaisin kuitenkin jakaa ensimmäisen kertani rakkaan ihmisen kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olet rakas
Puit sanoiksi kaikki ne ajatukset ja kokemukset, jotka mieltäni riivaavat päivästä toiseen. Kymmenen pistettä ja sympatiapapukaijamerkki. Tsemppiä.
sellasta se on. Tiedän tunteen.
Suosittelisin kyllä omaa aktiivisuutta, ihan omasta kokemuksesta. Ei ne prinssit ovelle tule.
Ja mieti millaisiin miehiin olet aiemmin ihastunut.
sitoutumiskammoisiin?
Itse huomaan että haasteet kiehtoo, pitäisi saada se mahdollisimman vaikea tapaus. No, sitähän ei koskaan saa. Mieti mitä haluat.
Kysymykseni saattaa kuulostaa siltä, ettei se liity tähän aiheeseen ja ongelmaasi mitenkään, mutta mulla on viime aikoina kehittyny eräs teoria, joka selittäisi sen, miks jotkut naiset ei tahdo löytää pysyvästi miestä itselleen. Eli jos tuohon saisin vastauksen, niin voisin vetää omat johtopäätökseni.
Kysymykseni saattaa kuulostaa siltä, ettei se liity tähän aiheeseen ja ongelmaasi mitenkään, mutta mulla on viime aikoina kehittyny eräs teoria, joka selittäisi sen, miks jotkut naiset ei tahdo löytää pysyvästi miestä itselleen. Eli oletko niin täyshetero, ettei naiset kiinnosta millään tasolla, ei edes ajatusten tasolla?
Sanot että haluaisit tavata elämäsi miehen sattumalta (ymmärsin että vähän niinkuin kohtalon johdatuksesta).
Sitten se kysymys. Miten suhtautuisit mieheen, jonka olet tavannut ensi kerran jo pari vuotta sitten ja olet hänelle ehkä varovaisesti koettanut osoittaa kiinnostustasi jo silloin. Mies ei ole kuitenkaan tuolloin osoittanut kiinnostusta, eikä juttu ole edennyt yhtään mihinkään. Mitään vakavampaa ei ole edes vihjailtu puolin tai toisin. Moikkaatte edelleen käytävällä kohdatessanne niin kuin normaaliin hyvään käytökseen kuuluu. Näette toisianne ehkä samassa opiskelu-, työ- tai harrastuspaikassa, mutta melko harvoin, ehkä n. kerran kuukaudessa. Entä jos samainen kaveri olisikin nykyään kiinnostunut sinusta ja alkaisi vihjailla siihen suuntaan, hakeutuisi seuraasi useammin ja joku kerta pyytäisi kahville? Olisiko tämä riittävästi sattuman ohjailema tapa kohdata se elämäsi mies vai joko tuollaisesta yhteenajautumisesta olisi se sattuman romanttisuus liiaksi haihtunut?
Paremmin en itse olis voinut sanoa, nimittäin olen kanssasi samassa tilanteessa. Oma pisin "suhteeni" kesti jopa kaksi viikkoa.
Monet varmaan miettii, että miksi valitan kun olen vielä nuori ja elämä edessä, mutta minulla ei ole ollut juuri minkäänlaisia suhteita miehiin.
Kehuja satelee, mutta silti jokin on vikana kun en kenellekään näytä kelpaavan. Olisi vain ihanaa joskus saada tietää miltä tuntuu kun joku on minuun rakastunut.
ihanampaa olla itse rakastunut kuin vain saada tietää miltä tuntuu olla rakastettu? Molemmat yhtä aikaa on tietysti se oikea tavoite.
Millaiset mieskriteerit sulla on? Pitääkö kaikkien olla tasantarkkaan pirun komeita ja sen sellaista? Kyllä niitä miehiä lötää sattumalta vaikka mistä. Työpaikalta, opiskelupaikalta, kaupasta, kirjastosta, bändin keikalta.
Minulla ei ainakaan mielestani ole kovin isot kriteerit, pelkastaan se, etta kaveri on luottamuksen arvoinen (=ei peta), ja on sita kemiaa. Ulkonaosta sen verran, ettei tarvi olla komea, mutta kovin ruma ei valttamatta saa kiinnostusta heraamaan.
No, miehet on kylla kiinnostuneita minusta, mutta ilmeisesti tormaan aina jonkinlaisiin pelimiehiin, koska parin tapaamiskerran jalkeen tyyppi haipyy, vaikka on ensin kehunut kuinka. Taitavat haipya, koska haluan ensin tutustua, enka hypata heti sankyyn. No, tuollaiset seksin perassa juoksijat saavat haipyakin. Toivottavasti nyt jostain pikkuhiljaa loytyisi joku jarkevakin.