Pieni

Perheyritys on niitä pahimpia.
Johtaja, poika, ja äiti välillä säestää, että voi voi sentään.........
Täydellinen kaaos, johtajalle ei voi puhua
luottamuksella mistään ja kaiken takana, on mielestäni katkeruus,viha,inho ja heidän pieni
maailmansa. Esim. johtajan pojalta olen kuullut, kaiken, kengännumeron, kuka tulee kylään, minne matkustetaan, milloin, mitä vaimo tekee työkseen,
missä lapset käy kylässä, kuka osti mitäkin kenelle ja harrastukset ja aivan kaikki.
Sitten hän kysyy minulta tai sanoo minusta muille, että minä olen se joka kerron asioitani.
Näinhän se menee... Olen 3 vuotta kuunnellut hänen asioitaan ja kaksi kertaa päivässä.
Väsyin ja ilmoitin siitä, olen kamala ja hirveä
ihminen. Mitä tämä on. Hänellähän on kaikki hyvin. Onko kellään kokemusta, ja miten mun pitäisi toimia. Isä, siis herra johtaja, huutaa
lähes aina ja moittii minua, kun uskalsin avata
suuni, heidän pienestä kullan murusta, tästä
peräkammarin pojasta. Nyt minä olen se kamala,
kun en jaksa enään. Työnikin hoidan nykyään niin
huonosti, ja olen ahne ja kiittämätön ja minuun ei luoteta. Minun kaapissa ei ole enään yhtään
luurankoa, joka saattaisi tulla sieltä ulos.
Lopuksi sairastan, se on sellainen josta ei koskaan parane, minulla on kasvain.