Nettideiteistä

nyt ottaa. Ite oon tavannu elämäni aikana netin kautta tasan tarkkaan 3 eri naista ja kaikki on olleet suht normaaleja tapauksia. Ekan kans käytiin 2 kertaa ulkona enkä saanu edes pillua (ekoilla treffeillä vetasin sen verran hyvät rohkaisut et havahduin aamu kuudelta kalliosta armoton kuhmu ottassa) ja tokalla kerralla eukko toivotteli mut syvimpään helvettiin.

Toisen kans paneskelin muutaman kuukauden mut kun ei nappaa niin ei vaan nappaa (oikeastaan suurin innoittaja tähän pikku episodiin oli se et muija kertoi jossain vaiheessa olevansa neitsyt, tai siis oli joskus jossain festarilla yrittäny jtn. mut löysä mulkku ja neitsyt toosa dont't match), no sekin loppu muutaman kuukauden jälkeen (tosin paneskeltiin vielä pari kertaa eronkin jälkeen).

Ja sit on tää nykyinen, netistä tääkin on löytyny ja kait me ollaan jo yli vuosi 'tyydytty toisiimme' :-) Ei mulla kyllä oo mitään pahaa sanottavaa netin eukoista, tosin jokaisella kerralla se on ollu se nainen joka on eka ottanu yhteyttä muhun, näin ollen mulla ei oo ollu koskaan mitään sen kummallisempia odotuksia tai muitakaan vastaavia toista kohtaan, näin ollen voi pettyä vain positiivisesti.

Ei ole kokemusta nettideiteistä- ei ole koskaan ollut ilmoa enkä koskaan ole vastannut. Chatistä sen sijaan on yksi kokemus tuolta jostain 3-4 vuoden takaa(joka johtanut siis live-tapaamiseen) eikä siinä mitään: asiallinen nainen, tosin livenä erilaien kuin netissä- johtuu tietenkin kommunikoinnin erilaisuudesta, odotuksista jne.

Mutta kaveripohjalta tapasimme, joskin hänellä oli taka-ajatuksia suhteeni, joista ei sitten tullut mitään (annoin pakit...:( ), mutta todellisen Ystävän löysin sitä kautta. Mutta tuohon deitti-systeemiin voisin sanoa lyhyesti: ei kiinnosta, ei ole minua varten, en jaksaisi. Joillakin avoimen mielenlaadun omaavilla henkilöillä varmasti ihan ok homma, mutta muilla ei välttämättä. Epätietoisuus ON aina pahasta.

Keskustelimme tästä tänään ruokapöydässä,minä ja kaksi ystävätärtäni.

Toinen heistä on löytänyt netistä miehen ja tiesi kertoa vaikka kuinka monta tarinaa onnellisesta lopputulemasta.Sanoi lähteneensä itse liikkeelle nettiin "löytämään puolisoa".

Toinen taas.Löytää aina,mutta ei uskalla oikeasti löytää.Kaikenpuolin hurmaava ihminen,mutta "mieslukko päällä".

Ja sitten minä.Muutama hassu kokemus taustalla joskus vuonna 1 ja 2,joihin sitten oli helppo lopettaa.Kun miestä ei meinaa tapaamispaikalla tunnistaa lähettämiensä kuvien perusteella,niin miten siitä jatkaa?? Kaikki lähettivät vanhoja kuvia,suurin aika-akseli oli varmaan sen "muuttuneen" miehen kohdalla n.15-20v.

Ulkonäkökö tärkeintä? Ei,vaan luottamus ihmisten välillä.

miestä en oo netin kautta tavannu, joten haaskiin on mennyt. Hyviä kavereita oon kuitenkin saanu.

Mitään ihan hirveitä kokemuksia nettideiteistä ole ollut kun asioita vähän miettii. Osa ollut todella mukavia naisia, jotkut ovat vaan olleet liikkeellä vailla mitään päämäärää sekä tietoa mitä edes haluavat.

Parista kyllä on ollut pitempääkin haittaa ja yksi osoittautui oikein ongelmaksi. Jouduin vaihtamaan puhelin numeronikin ja pitään sen jonkin aikaa salaisena. Nyt oon onneksi tullut jo rauha maahan.

siit mei en tiiä mittään...mut täält internietist..
saattaap löytää mitä ihmeellisimpii..assiit..
niinku tälläsii höpötyspalstoi...

sit ku sii aikas roikuksit niin kas kummaa....
siul onkii uus kaveri kainalos ...kuis näi piääsee käymää...no en ala miettiin...

myö jatkamma kikatusjuoman.."laivalt ostettuu kuohuvoo juomoo"..naattimist..sitähä myö tehhään ain joka kuukauven 9 päivä jos mahollist..nytkii kyökkiremontin keskel...

jot ei tää ihan hukkaan mänt keksintö oo...tää interniet

Ei ole koskaan ollu ilmoa tms. sellaista, enkä myöskään ole vastannut yhteenkään ilmoon.

En mä nettideittejä silti mitenkään noloina pidä. Joku tuolla ylempanä sanoi tosi hyvin (MMies, vai kuka olikaan?) noista, että sellainen vaatii tietyllä tapaa avointa mielenlaatua (meniks se noin?).

Niin juuri asia varmaan on. Lisäks nettideittailu varmaan vaatii aika paljon omistautumista ko. asialle, toisin kuin esim. normaalisti tutustuminen ja jutskailu livessä, mikä menee usein omalla painollaan ja ns. hetkessä/ "ajan virrassa". En koskaan ole kokeillu nettideittejä, koska mulla ei sit kaiketi kuitenkaan ole ollu intressejä syynätä esim. niitä ilmoja suurennuslasilla läpi, mitä varmaan (?) sitten vaatii se "helmien erottaminen sioista" nettideittailussa.

Myönnettäköön myös, että hlö. koht. tasolla pikkusen on arveluttanu ne joidenkin kavereiden kertomat kokemukset nettideiteistä: kerrotun mukaan deittipaikalle kun on saattanu pälähtää ihan täysin toisentyyppinen ihminen, kuin mitä henkilö on ilmoituksessaan antanut ymmärtää. Joku tuolla ylempänä (f.n.k?) kuvasi homman luonnetta hyvin. Jotkut vissiin kehtaa laittaa tyyliin kakskytvuotta vanhoja kuviaankin nettiin... "Hyvä" homma.:/

Kyllä nettideitit musta ihan tätä päivää kuitenkin on. Nykyään voiskin ehkä ajatella jotenkin siten, että juntimpi se, joka niitä pitää jotenkin noloina kuin se, joka ymmärtää sen (=nettideittailun) yhdeksi tutustumisen muodoksi muiden joukossa. Kaksi kaveriani on hyvinkin tavannut netissä pitkäaikaisen seurustelukumppanin/ miehensä.:) Yhdellä parilla jo lapsikin. Ei huono homma.;)

kyllä, vielä vetää täysin ihmissuhdetaidottomia nörttimiehiä

Laitoin viime talvena ihan huvin vuoksi profiilin nettitreffi palstalle. Yhteyden ottoja tuli tosi paljon. Kahden kanssa kirjoittelin enemmän ja tapasin ihan oikeasti. Ekasta ei ollut kuvaa. Oli oikein herrasmies, toi ruusun, tarjosi hyvät safkat hienossa ravintolassa, mutta kun ei ollut mun tyyppiä niin ei nähty sen jälkeen enää. Tämän toisen kanssa kirjoittelimme messengerissä ja tavattiin viisi kertaa. Ei siitäkän mitään tullut. Oli niin saamaton nörtti. Mä haluan tosi miehen. Joskus kirjoitellaan yhä messengerissä.

tämäkin ketju

jos se unelmien mies paljastuukin lopulta tällaiseksi:


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000021953588

Pelkästään hyviä kokemuksia, vaikka kukaan ei osoittautunutkaan elämän suureksi rakkaudeksi. Sen sijaan sydänystäviä olen saanut. Kaikkien deitti.netissä tapaamieni ihmisten kanssa olen edelleen tekemisissä.

En tiedä mitä noloa nettideittalussa olisi versus esim. kännikerjääminen baarissa.

Itse koen nettideittalun erinomaiseksi vaihtoehdoksi, sillä siinä kirjoittelussa poistuu ainakin yksi häiriötekijä: ulkonäkökeskeisyys.

.

on perseestä.

Hähä! :D