Keskustelin juuri kaksi tuntia parhaan ystäväni kanssa ja on käsittämätöntä kuinka paljon ihminen voi oppia kahdessa tunnissa itsestään toisen avulla. Ymmärrämme toisiamme täydellisesti ja koemme monet asiat uskomattoman samalla tavalla. Jopa elämänhistoriamme ovat käsittämättömän samanlaiset. Ennen (vuosia sitten) ryvin itsesäälissä, kun minulla ei ollut kavereita ja olin kateellinen niille, joilla oli. Nyt olen huomannut, että vaikka nykyäänkin samoilla ihmisillä on läjöittäin kavereita, useimmilta heistä puuttuu todella hyvä ystävä.
Aivan mahtava tunne kun tietää, että on ystävänä ihminen jolle voi kertoa ihan kaiken ja hän ymmärtää sen kaiken, koska koemme kaiken samalla tavalla. Olemme kuin kaksi marjaa. Veriveljet, jotka eivät kuitenkaan biologisesti ole veljeksiä. Vielä paremmalta tuntuu, kun tiedän että keskustelumme oli aivan yhtä antoisa myös hänelle.
Eipä tällä viestillä varsinaista tarkoitusta nyt ollut. Ajattelin vain kirjoittaa tänne kerrankin iloisista asioista, sillä olen tänne paljon kirjoittanut ja aina valitellut jotain tai kysynyt vastauksia kiperiin ongelmiini. Nyt vaan tuntuu niin hyvältä ja vahvalta.
Aivan mahtava tunne kun tietää, että on ystävänä ihminen jolle voi kertoa ihan kaiken ja hän ymmärtää sen kaiken, koska koemme kaiken samalla tavalla. Olemme kuin kaksi marjaa. Veriveljet, jotka eivät kuitenkaan biologisesti ole veljeksiä. Vielä paremmalta tuntuu, kun tiedän että keskustelumme oli aivan yhtä antoisa myös hänelle.
Eipä tällä viestillä varsinaista tarkoitusta nyt ollut. Ajattelin vain kirjoittaa tänne kerrankin iloisista asioista, sillä olen tänne paljon kirjoittanut ja aina valitellut jotain tai kysynyt vastauksia kiperiin ongelmiini. Nyt vaan tuntuu niin hyvältä ja vahvalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos pirteästä kirjoitelmastasi. Se ystävän samantasoisen löytyminen ei aina oo kauheen helppoo mutta kun se kerran kohti osuu, ei tarvii miettii oisko tästä.
Mulla on käynyt kanssa hyvä flaksi ystävän kaa. Se on vielä niinkin käytännöllistä kun hyvä mieskaveri, jonka kanssa voi puhuu ja ymmärtää, ja voi vielä jäädä illalla kaulakkain nukkuukin.
Kivoja yhteisiä hetkiä teille sinne toivotetaan me täältä!
On varmaan aika hankalaa pysyä toista sukupuolta olevan ystävän kanssa vain ystävinä. Oikea ystävä ja Se Oikea eivät ihmisinä välttämättä eroa kovinkaan paljoa toisistaan, ainakaan minun näkemykseni mukaan.
Mulla on yksi toista sukupuolta oleva varsin hyvä ystävä, mutta hän asuu Suomussalmella (itse olen Helsingistä), joten näemme todella harvoin. Olimme samassa kesätyössä ja olin aluksi aivan tappoihastunut häneen. Olisin koska vain voinut ryhtyä vakavaan suhteeseen hänen kanssaan, mutta onneksi hän kertoi aika nopeasti poikaystävästään - sovimme siis pysyvämme kavereina. No, kyllä meistä enemmänkin ystävyksiä sitten ajan mittaan tuli. Harmi vaan että tuota välimatkaa meillä on melkoisesti.
Ystävät ovat kyllä todella hieno asia. Eilen illalla mulla oli päällä aika paha ahdistus (syytä en kerro) ja tuntui ettei kukaan välitä, kun en ollut ystäviinikään ollut vähään aikaan yhteydessä. No, tänäaamuna heräsin siihen kun toinen ystäväni soitti ja ehdotti tapaamista kaupungilla. Pari minuuttia siitä ja myös toinen ystäväni soitti ja ehdotti tapaamista kaupungilla. Ystävät on kivoja, etenkin kun ne osaa soittaa just oikeeseen aikaan. :))