Kolkyt ja risat

Koska Suomen taloudessa menee lujaa ja työvoimapula kiristyy, niin työpaikkansa puolesta ei tarvitse olla hirveän peloissaan. Ainakaan niiden, jotka ovat alansa suht. oikein valinneet. Suomen talous on rakennettu huomattavasti nykyistä suuremmalle työntekijöiden määrälle kuin 5-10 vuoden päästä on käytössä. Tämän takia kilpailu osaavista työntekijöistä kovenee ja paskimmat työnantajat lakkaavat olemasta.

Itse ainakin aion hyödyntää tilanteen korkojen kanssa. Siirryin työelämään 90-luvun puolivälissä, ja duunikuviot oli silloin aivan hirveät. Työnantajat riistivät duunareita ihan miten halusivat. Jos ei ilmaiseksi ylitöitä painanut tai tyytynyt tilipäivänä 1,75 penniin, niin monoa tuli. No, ajat muuttuvat. Nyt on 2006 ja työntekijän markkinat. Omassa työssäni olen muutoksen huomannut siinä, että työnantaja ei paljon työtahdista urputa ja tilinauhassakin on enemmän numeroita.

Lapsuudestani muistan vielä iloisen 80-luvun. Suurilla ikäluokilla oli silloin vähän toisennäköiset työolot kuin omalla 30 ja risat-sukupolvellani 90-luvulla. Sai suunnilleen mennä töihin minkälaisessa soosissa tahansa, ja ylitöistä maksettiin. Samaa vaadin nyt ma.

Suosittelen kaikille vastaavassa, melko onnellisessa asemassa olevalle henkilöille samaa. Jos työt ei nappaa, niin kotiin voi jäädä päiväksi pötköttämään. Viikolla voi ottaa kuppia. Pomolle voi haistatella jos siltä tuntuu. Jos liksaa ei tipu tarpeeksi, niin firma vaihtuu. Ylitöitä ei ilmaiseksi tehdä. Tietysti cv:ssä pitää muutama rivi olla, että tähän pystyy, mutta eiköhän teillä kaikilla jo ole.

Nauttikaa elämästä, kolkyt ja risat !