Ärsyttää ihmisten putkinäköisyys isyysasioissa

Haluaisin teidän kommentteja seuraavasta asiasta.
Minulla on 5kk tyttö. Asun yhdessä lapsen isän kanssa. Teimme vähän aikaa sitten kotona tehtävän omakustannus dna-testin ja odottelemme vastausta.

Kerron hiukan taustaa. olin vasta 15-vuotias kun aloin seurustlemaan edellisen kumppaninin kanssa. Hän oli tuolloin 20.v. Vanhempamme hyväksyi kuitenkin suhteen ja muutimme yhteen, kun olin 16-vuotias. Kaikki sujui hyvin ensimmäiset 2-3.vuotta.Kävin koko ajan töissä ja opiskelin, hankimme koiria ja kaikki meni mukavasti. ollessani 19.v. Suhde muuttui, taantui ja poikaystäväni muuttui etäiseksi, ei halannut, pussannut, hoitanut koiria, alkoi viihtyä baareissa, jne.Kysyin useasti, että haluaako jatkaa seurustelua ja hän vastasi, että tietenkin.

Sanoin, että haluan huomiota ja, että hän lopettaa joka viikonloppuisen juomisen. Hän hermostui aiheesta alkoi haukkua, valitti koska opiskelin etten muka käynyt tarpeeksi töissä, vaikka olin kaikki viikonloput ja välillä viikolla illat töissä. Haukkuminen muuttui pahoinpitelyyn. Minulle riitti ja lähdin vaihtoon ulkomille 6kk:ksi. Sovittiin että hän ja vanhempani hoitaa koirat.

Kun palasin, kaikki oli aluksi hyvin. Koirat oli hoidettu, juominen oli loppunut ja keskustelimme, että kaikki muuttuu paremmaksi. Kaikki oli hyvin n.puoli vuotta. Taas alkoi haukkuminen, mihin mukaan tuli vanhempieni haukkuminen. Isäni oli antanut meille rahaa ruokaan opiskelu aikana, mutta ei hänen mielestä tarpeeksi. Pahoinpitelyt jatkuivat, mutta rakastin häntä liikaa jättääkseni häntä. olimme kuin kämppäkaverit.Itkin ja raivosin, kokeilin huumeita, mutta kukaan ei huomannut sitä. lähdin taas töihin ulkomaille 4 kuukaudeksi. Tuona aikana minulla oli suhdetoiseen mieheen. Nautin elämästä ensimmäistä kertaa. Suhde oli kuitenkin vain romanssi.

Palasin suomeen. En enään tuntenut suhteen toimivan. Yritimme vielä kesän 2005, mutta hänen ilkeily jatkui. Kerroin suhteestani ja sain haukut päälleni. Lopulta hän keroit pettäneen minua jo ensimmäisen vaihtoni aikana. Ja kertoi että hänellä oli ollut shde toiseen jo 4 kuukautta. Erosimme ja hän muutti pois. Seinät kaatuivat päälleni.

Tapasin kuitenkin melkein heti nykyisen mieheni, joka on kuin enkeli. Tapasimme netissä, missä juttelimme ennen tapaamista. Päädyin sänkyyn exäni kanssa 2 viikkoa ennen ensimmäisiä treffejä nykyiseni kanssa. Olin syönyt 6.vuotta pillereitä, enkä ollut koskaa tullut raskaaksi. Unohdin pian yöni exäni kanssa ja aloitin seurustelun nykyisen kultani kanssa.

4 kuukautta seurustelun alettua huomasin olevani raskaana. Minulla on aina ollut epäsäännölliset menkat japillereitä syödessäni niitä ei tule joskus lainkaan. En siis huomnnut aikaisemmin olevani raskaana. Raskaus oli jo edennyt niin pitkälle, että abortti ei ollut mahdollinen, enkä sitä edes halunnut. En muistanut edes yötä exäni kansa kuin vasta raskauden ollessa 7 kuulla, jolloin selailin päiväkirjaani. Kauhistuin ja otin Ultrakuvat käteeni ja aloin laskemaan kauhulla sen laskemaa lapsen ikää.

Ultran mukaan lapsen ikä osuu juuri tuolle päivälle jolloin olin nykyisen kultani kanssa ensimmäisen kerran sängyssä ja exäni kanssa olin ollut 2 viikkoa ultran laskemaan päivää aikaisemmin. Laskin tuhat kertaa raskauden kestoa, yhdyntöjen päivämääriä, itkin, kävin pohjalla, nousin, jne. Kerroin nykyiselle kullalleni asiasta. Hän otti sen rauhallisesti ja sanoi lapsen olevan hänen. ASia kaivoi minua ja päätin soittaa exälleni ja kertoa asiasta. Kerroin että saan vauvan ja juuri kun oli sanomassa asiaa tarkemmin hän keroi, että hänestä tulee myös isä. Loppuun hän lisäsi huumorilla minulle, että ei kait vaan sinun lapsesi ole minun.

Sanoin ,että ei ja toivotin onnea. Lapsi syntyi ja asia unohtui, mutta tuli mieleeni lapsen ollessa 3 kuukautta. Katselin häntä, mietin ja pohdin, mietin ja pohdin. Hän näyttää ihan nykyiseltä kultsultani ja niin toivonkin, mutta epätoivo valtasi mieleni silti. Se kalvoi minua koko ajan ja minun oli pakko tehdä testi kotona. Lähetimme sen tutkittavaksi ja odotamme tuloksia.

Mitä teen jos lapsi ei olekkaan isänsä? Siksi minua ärsyttää ihmisten kommentit muille vastaaville kirjoituksille, että olisit miettinyt, kun avasit jalkasi. Kukaan ei usko, että ehkäisypillerit pettää ja kukaan ei suunnittele lasta kuukauden seurustelun jälkeen. Minä en myöskään halua tuota ihmistä lapseni isäksi joka pahoinpiteli minua. En myöskään halua rikkoa hänen perhettään. En halua viedä isältä lastaan, enkä lapselta isäänsä, enkä sukulaisilta uutta suvunjäsentä. Jos tulos on se mitä en toivi, on se sama kuin ampuisi itsensä. olen laihtunut jo yli 10 kg, en saa unta, sydämmeen sattuu, pelottaa, että menetän kaiken, koska kortit ei mennyt niin kuin suunnittelin. Rakastan lastani, rakastan miestäni, mutta tulen hulluksi, jos tulos on negatiivinen.

Puhuin mieheni kanssa, että mitä jos tulos on negatiivinen hän sanoi, että lapsi on silti hänen. Hän on se joka on käynyt raskauden kannsani lävitse, läpi synnytyksen aina tähän saakka kun lapsemme on 5 kuukautta. Silti kaikesta huolimatta mitä olen saanut ja mitä olen kärsinyt omatuntoni kolkuttaa. Teenkö lapselle palveluksen pitämällä asian vain omana tietonani, jos tulos on negatiivinen vai kerronko totuuden kaikille ja revin auki yhden suvun ja yhden perheen. Minä se tässä olen kärsinyt ja kärsisin lisää, sillä kaikki syyttäisivät minua. Käsisin sen silti lapseni tähden.

Kukaan ei muistaisi sitä kuinka minua on haukuttu ja lyöty, kaikki muistaisi vain sen, että olen "huijari", jolla on kootut selitykset. Pelkään, että lapsikin vietäisiin pois. En tiedä enään mitä ajatella. Tulen hulluksi. Kommentteja!!!