Olemme oltu puolitoista vuotta yhdessä. Riitelemme noin kerran kuussa pienesti tai vähän isommin. Aina ollaan saatu sovittua ja selvitettyä parin päivän päästä puhumalla. Usein aiheeksi nousee luottamus. Poikaystäväni petti minua keväällä, annoin anteeksi ja jatkoimme seurustelua. Olemme rehellisiä toisillemme ja uskon että poikaystäväni kertoisi jos jotain tapahtuisi.
Kuitenkin, lähes joka kerta kun riitelemme, poikaystäväni olettaa että kyse olisi siitä etten luottaisi häneen. Vaikka asian ydin olisi aivan muualla, hän alkaa huutaa "ai sä luulet et mä petän sua" tmv. Eikä hän usko kun sanon luottavani häneen. Inhottaa kun hän laittaa sanoja suuhuni ja myöhemmin vielä väittää että ne olisivat olleet minun sanojani.
Mitä mun pitäisi sanoa, miten todistaa luottamukseni?? Vai onko kyse jostain muusta, eikö hän luota itseensä, vai tunteeko hän vielä syyllisyyttä? Mun on vaikea ymmärtää tuollaista käyttäytymistä.
Onko kenelläkään neuvoja tai samanlaisia kokemuksia?
Kuitenkin, lähes joka kerta kun riitelemme, poikaystäväni olettaa että kyse olisi siitä etten luottaisi häneen. Vaikka asian ydin olisi aivan muualla, hän alkaa huutaa "ai sä luulet et mä petän sua" tmv. Eikä hän usko kun sanon luottavani häneen. Inhottaa kun hän laittaa sanoja suuhuni ja myöhemmin vielä väittää että ne olisivat olleet minun sanojani.
Mitä mun pitäisi sanoa, miten todistaa luottamukseni?? Vai onko kyse jostain muusta, eikö hän luota itseensä, vai tunteeko hän vielä syyllisyyttä? Mun on vaikea ymmärtää tuollaista käyttäytymistä.
Onko kenelläkään neuvoja tai samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
hän puhuu omasta syyllisyydestä. hän purkaa omaa pahaa oloaan tuolla tavalla sinunn. tuskin hän itse sitä tiedostaa. se että olet antanut anteeksi on tavallaan tehnyt sinusta "pyhimyksen" ja hänen on vaikea käsitellä asiaa.
Meillä aseena käytössä on seuraavanlaisia lauseita:
"Mut sähän oot pettäny ennenki." (tarkoittaa edellisessä suhteessa)
"Tiedän etten ole mikään haluttava, joten varmaan haet läheisyyttä muualta."
"Meillähän ei ole ikinä ollu niin kiihkeetä ku sulla ja sun "kavereilla"."
Muutenkin kumppani monesti kertoo minulle, mitä MINÄ ajattelen tai mitä MINÄ haluan tai mitä MINÄ teen. Ja yleensä asiat ei ole ollenkaan niin. Kun/jos korjailen hänen sanomisia, hän ei kuuntele, vaan puhuu päälle, tai jatkaa omia sotalauseitaan.
On inhottavaa kuulla itsestään perättömiä syytteitä ja asioita rakastamaltaan ihmiseltä.