Niin armottomana syksy sydämeeni saapui,
myrskyten ja pauhaten,
tiensä sieluni läpi runnoen.
Sydämeni vei evääkseen, huvitukseksi matkalleen.
Minne menet myrskytuuli?
Tuotko sydämeni takaisin kera kevään pääskysten?
Pukeudun suruun ja murheeseen,
pääni kiedon valheeseen.
Astun ulos pakkaseen, sijoilleni seisomaan jään.
Ei mikään mahti luontoa voi voittaa,
kyllä kevät vielä koittaa.
Silloin horroksestani mä herään
- vastassa olen ja omani kerään.
myrskyten ja pauhaten,
tiensä sieluni läpi runnoen.
Sydämeni vei evääkseen, huvitukseksi matkalleen.
Minne menet myrskytuuli?
Tuotko sydämeni takaisin kera kevään pääskysten?
Pukeudun suruun ja murheeseen,
pääni kiedon valheeseen.
Astun ulos pakkaseen, sijoilleni seisomaan jään.
Ei mikään mahti luontoa voi voittaa,
kyllä kevät vielä koittaa.
Silloin horroksestani mä herään
- vastassa olen ja omani kerään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.