Vanha juttu, sekaannuin työkaveriini kaatokännissä. Olen yrittänyt vältellä ja tänään oli pakko edessä. En tiedä omista tunteistani, olenko ihnastunut vai kauhistunut. Hänen tunteistaan en tiedä senkään vertaa... Mä olin ihan paniikissa, ajattelin etten selvitä tästä hänen kohtaamisestaan ikinä, happi loppuu, kädet tärisee mielittömästi, kamala olo tila. Tältä siis tuntuu paniikki...Työt sujuivat hyvin ja hän oli todella huomaavainen minua kohtaan. Kohta on pakko puhua tää asia halki, mä en kestä tämmöstä tilannetta!!!! Onkohan entiset hyvät välit menneet iäksi ja pilanneet hyvän työkumppanuuden...
TUSKAAA!!!
mä en kestä
31522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jäätte töiden jälkeen verestää muistia, otatte uusiksi työpöydällä, eestä ja takaa.
hätäile kohtalotoverini,iisisti vaan.Puhut kun pystyt,sillä siitä pääsee,normaalisti vaan ja coolisti.Ajattelin itse että eihän se asia työpaikkaa koske vaan vapaa-aikaa ja sitä ei tarvitse sinne viedä paitsi jos on ihastunut niin on ilo katsella toista:)
kannustuksesta! Kyllä leviää kohta pää,jos tää tilanne ei laukee. Oon mä varmaan vähän ihastunut (en muuten olis näin sekaisin), kai se sitten ajan myötä menee ohi itsekseen ja pystyn nauramaan koko jutulle...kotaaminen ja "normaalina" oleminen on nyt vaan niin tuskasen vaikeeta:(