Näin ei voi käydä mulle ja oon vielä raskaana

Sitähän tää elämä on yhtä pettämistä ja jättämistä. Olis hienoa kun jo aluksi jostain näkis että ton kanssa vois elellä elämänsä loppuun asti niin selviäs moni ihminen monelta mielipahalta, voimia vaan sullekkin vaikka ei itsellänikään niin helppoa juuri nyt ole.

Nämä nyt on näitä miesten kevätjuhlaliikkeitä; aivan käsittämättömiä juttujahan nuo kaksilahkeiset tekevät!!! Et ole ensimmäinen etkä viimeinen nainen, joka tällaiseen tilanteeseen joutuu. Surullista ja valitettavaa.

Kuitenkin: asioilla on tapana järjestyä... katso rohkeasti eteenpäin. Toivottavasti sulla on ystäviä tai sukulaisia siinä turvanasi ja tukenasi...

Ja muista, että jos siltä tuntuu, niin aborttikin on aina mahdollinen. Vaikka ei taida sinun kohdallasi tulla kysymykseen, vai?

Kyllä sä ihan oikeasti selviät tuostakin. Sitten alkaa pahin olla takana. Voi tuntua nyt ihan kamalalta, mutta elämä on joskus sellaista. Mulle on käynyt melkein samoin, tosin toinen ennätti syntyä, mutta periaatteessa ihan samaa tarinaa.

Menet päivä kerrallaan. Totuttelet ajatukseen,että olet kahden lapsen yksinhuoltaja,sinä olet niitten äiti. Pikkuhiljaa elämä sujuu ja kohentuu, eipähän ole valehtelevaa ja pettävää miestä viemässä mattoa jalkojen alta.
Mieti niinpäin, että parempi kun ilmoitti nyt, eikä jatkanut pettämistäsi. Ennätät vähän saada elämääsi tolpilleen ennen kuin toinen lapsi syntyy. Pärjäät, varmasti. Päivän kerrallaan. Enempään ei kukaan muukaan pysty.

kunnioitus sinua kohtaan selittyy sillä ja ainoastaan sillä, oliko teillä ennen avioliittoa seksiä vai ei. Mies ei arvosta antavaa naista ja sen kyllä ikävästi huomaa kaikkein herkimmällä hetkellä ja surullisimmalla tavalla.
Jos mies haluaa ennen avioliittoa, sanon ettei anna ja sanon vielä senkin, ettei miestä kannata koskaan, siis ei koskaan sääliä.
Mies on saalistaja ja se on aina muistettava.
Vasta saalista arvostaessaan eli että saalis on ollut vaikeasti saatavissa, mies arvostaa lopun elämäänsä ja kunnon mies tuntee todellisen vastuun lapsistaan.

nähtävästi ei onni kukoista sen toisen eukon kanssakaan, eli muhikoon omassa liemessään. Älä ota takasin ja jatka onnetonta elämää..

Alkoi äkkiä omat ongelmat tuntumaan aikalailla vähäpätöisiltä. En valitettavasti osaa auttaa muuten kuin toivottamalla sinulle roppakaupalla voimia. Muista ettei kenenkään tarvitse kärsiä yksin ja apua voi pyytää niin ystäviltä kuin yhteiskunnaltakin.

Kupa sun kaltaista ois viel tänä päivänä enemmän.
Oot ihana esimerkillinen ja kunnon kansalainen.
Elä välitä niistä jotka puhu ilkeesti.
Luettuani sun juttua tunsin heti myötätuntoo sua kohtaan ja surettaa se mitäs sie jouduit kokeileen ja se on tietty väärin sua kohtaan.
Elämä on tosi joskus epäreiluu mut siuna hakis apua vaik luotettavalta ystävältä tai ammattimaiselta auttajalta et sie sais jaksaa parempi. Omin voimin ei kantsis yrittää selvittää kaiken yksin tai tulis kaks kertaa enemmän masista, mie tiiän koska on mul kokemuksia oltu.
Onpa sul ihania lapsia ja heillä on ihana äiti. Pidän silti peukkuja pystyssä et kaikki sul kääntyis parempaan päin ja toista kertaa ei sun tarvis joutua kokeilemaan samaa.
Koitahan jaksaa ja voimia sulle!
Hyvää joulun odotusta ja Taivaan Iskän enkeli sun kans ny ainaski! t. kamu :)

Nyt otat sitten lusikan kauniiseen käteesi, unohdat sen vastuuntunnottoman paskiaisen, voi hel...i, mies touhuaa vaimoaan raskaaksi ja laukkaa vieraissa ja vielä muuttaa jonkun vosun luo. Unohda koko sontaläjä ja jatka eläämääsi, älä ota ikinä takaisin vaikka se kuinka inuaisi, et kuitenkaan voi enää luottaa siihen mieheen.
Alussa on varmaan vaikeaa mutta siitä kyllä selviää ja maalima on täynnä VASTUUNTUNTOISIA miehiä, valitset niistä vaan parhaan.
Tsemppiä ja onnea uudelle elämälle.

Miehesi toiminta ei ollut oikein. Lasten kanssa selviät kyllä-

Oletko kuitenkin ollut hiukan sokea tässä lapsenhankinta-asiassa. Tunnen muutamia naisia, joille lapsen hankinta on ollut elämän keskeinen asia ja he ovat uskoneet, että se on kumppanille myös tärkeintä. Tosiasiassa mies on suostunut tähän projektiin enemmän puolison halusta, onhan se tuonut lisänä runsaasti seksiä suhteeseen. Lapsen teko on ollut pari vuotta parisuhteen ydin ja ainoa puheenaihe, silloin on hyvä puhella muista asioista muiden ihmiset kanssa ja saattaa löytyä joku sukulaissielu, vaikka naispuolinenkin joka ymmärtää.

Lapsen hankinta ei ole miehelle niin henkilökohtainen, hän ei kanna lasta sisällään eikä synnytä. Eikä näin ollen lasta halutessaan keskity oman kehonsa vaalimiseen täysaikaisesti.

Hei! Olen todella pahoillani puolestasi. Tuntui kuin omat haavat taas olisi auennut kun luin viestisi. Minulle kävi samalla tavalla vuosia sitten. Tosin emme olleet aviossa, avoliitossa kylläkin ja asuimme yhteisessä omassa kodissa. Yhdessä sovimme että ehkäisyn voi jättää ja vauva olisi tervetullut. Sitten silloinen mieheni ilmoitti baarista tekstiviestillä, että hänellä on toinen nainen ja hän lähtee. Noin viikon kuluttua siitä, kaikessa surussa ja sumussa huomasin olevani raskaana. Oli vihdoin "tärpännyt"! Kävin silloin tosi pohjalla, en meinannut jaksaa elää. Itse päädyin aborttiin, koska tulin siihen tulokseen etten pystyisi koskaan lapselle puhumaan hänen isästään "kauniisti ja ilman katkeruutta". Se taas olisi mielestäni ollut lasta kohtaan väärin, joutua pelinappulaksi kahden aikuisen riidan välissä. En kadu päätöstäni, mutta silti... Joskus vieläkin ahdistus iskee tuosta vanhasta asiasta. Selvisin siitä kuitenkin, ja niin selviät sinäkin! Aika auttaa, vaikkei se juuri nyt tietysti lohdutakaan. Voimia sinulle!

Oon ollu tossa tilanteessa kans vähä yli vuosi sitten. Puhuttiin lapsesta sillon kun mentiin naimisiin ja tietty joskus sitäkin ennen. Ei kyllä yritetty saada lasta. Kaks vuotta naimisissa, kysyin olisko aika lapselle. Mies vastas jos kaikki muut asiat on kunnossa. Puolen vuoden päästä se kysy ettenkö vieläkään ole raskaana. Puolileikilläni vastasin etten ehkä tulekaan. Meni reilu kaks vuotta ja sitten tärppäs. Asiasta ei puhuttu siinä välillä vaan hommia hoideltiin satunnaisen epäsatunnaisesti. Kun kerroin miehelle miten oli käynyt, se ei ees onnitellut kun taisi sanoa "Ai jaa". Se lähti saman tien ulos jonnekkin, ja soitti tunnin kuluttua jostain baarista, että asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Sillä oli toinen nainen. Olin kai järkyttynyt tai jotain, mut kielsin tulemasta "enää ikinä kotiin". Eikä se tullut, joten soittelin tietyst perään että missä se on. Ei vastannut kahteen päivään. Se vastas vastakun laitoin tekstarin, että oon rauhottunu ja asia pitäis selvittää.
Ja niin sillä oli ollut puolen vuoden suhde, eikä tiennyt kuinka vakavaa se on. Mies luuli tosiaan etten saa lasta ja siks ei enää välittäny puhuakaan siitä vaikka ei enää lasta halunnu. Mulle oli päivänselvää etten miestä enää siedä ja järjestettiin ero. Mies muutti samantien sen naisensa luo. Minä tein abortin. Vähän sen jälkeen myytiin yhteinen kämppäämme ja muutin omaan kotiin. En ole halunnut puhua miehen kanssa asiasta vaikka se on yrittäny ottaa yhteyttä.

Tosin minä se mies...
vaimo ei mistään muusta puhunutkaan kuin lapsesta ja pikku veljestä tai siskosta esikoiselle...
... mitäään muuta ei mahdu päähän..
Se on oikeasti todella kuluttavaa miehelle , joka haluaa hellyytä ja rekkautta , seksiä muustakin syystä , kuin lapsen tekemisestä..
...OLEN KOITTANUT TODELLA KAUAN SELITTÄÄ , ETTÄ JOS TULEE , NIIN TULE , EI VÄKISIN YRITETÄ , MUTTA EI EI EI EI...
olisi ihana illalla mennä saunaan ja sänkyyn ja vaikka sanattomasti alkaa rakastelemaan , mutta aina siihen pitää hymyssäsuin sanoa.... tuliskos tänään alku elämälle... tai vastaavaa..
tosin.. en minä valita =), ja lapsi ois kiva , mutta pakko myöntää , että hermoja se kiristää..