En oikein ymmärrä miksi joidenkin mielestä Henry Rollinsin tulo pilasi bändin. Musiikki toki muuttui vaikempi tajuiseksi ja sai vaikutteita punkin ulkopuolelta, oli vähän vaikutteita jazzista, progeilua ja jopa bluesia, mutta yhtä kaikki yhtye teki todella vaikuttavaa musiikkia.
Kuunnelkaa vaikka sellaisia merkkiteoksia kuin: In My Head, Loose Nut, Annihilate This Week, Can't Decide tai The Process Of Weeding Out.
Kuunnelkaa vaikka sellaisia merkkiteoksia kuin: In My Head, Loose Nut, Annihilate This Week, Can't Decide tai The Process Of Weeding Out.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nooh rollinssin aikakaudelta kolisee damaged ja jokunen muu yksittäinen biisi. ennen sitä, varsinki chavon aikakausi oli täyttä kultaa.
Jos haluaa todella ottaa selkoa siitä,
millaisia vaiheita Flag kävi läpi, ja miten muut yhtyeet tai kuulijat edesottamuksiinsa suhtautuivat, on syytä tarttua Steven Blushin mainioon "American hardcore" -kirjaan.
Se selventää ainakin sen perusasian, että Black flag oli aina kitaristi Greg Ginnin aivoitusten mukaan muuttunut yhtye.
Rollinsin ilmaisua voi pitää parempana tai huonompana kuin esim. Cadenan, mutta se, millaisia vaikutteita yhtye käytti tai millaisiksi levykokonaisuudet muodostuivat, oli täysin Ginnin päätettävissä.
Ehkä Rollins -aikojen kritisoijat ovat enimmäkseen niitäkin, joiden mielestä "aito" Flag toimi ennen Henryn mukaantuloa.
Mielipiteitähän mahtuu maailmaan, ja juuri niistä musiikkiarvioissa on kysymys.
90 prosenttia Black Flagin biiseitä lähti Ginin kynästä. Veden jakaja suhteessa bändiin, eli My War(joka muuten on vitun hyvä levy, rikkonaisuudestaan huolimatta)on syyttä suotta pistetty Rollinssin kontille. Hän toki toi kokoonpanoon uutta ilmaisuvoimaa omalla neuroottisluonteisella itseilmaisullaan joka varmasti osaltaan vaikutti myös Ginin tapaan tehdä biisejä, mutta omasta mielestäni se vain teki bändistä monipuolisemman ja luovemman! Juuri näistä syistä bändi on oma suosikkini!
...on tainnut ilmaantua
koko Black flag -historiaan lähinnä siitä syystä, että yhtye oli niin suurten murrosten kourissa koko uransa ajan, ja useimmiten niitä uran alkuaikoja hellitellään jotenkin erinomaisina.
Flag -musiikkihan sai sävynsä vasta Rollinsin astuttua laulajan saappaisiin, mutta toki jo silloin suoraviivaisin hc -kaahaaminen oli musiikissa jäänyt vähemmälle.
"Police story":n kaltaiset iskut ovat verrattomia, mutta sävykkäämmillä levyilläkin on ansionsa.
Aivan kaikkeahan ei voi koskaan saada.