Kuinka kauan teidän mielestänne pitää seurustella ennen kuin muuttaa yhteen?
Ollan kaksi yli nelikymppistä ja seurusteltu vajaan vuoden.Asutaan erillään muutaman kilometrin päässä toisistamme.Miesystäväni on sitä mieltä,että ehkä joskus muutetan yhteen,itse olen ajatellut,että jos vuoden verran vielä asuttaisi erillään.
Miesystäväni on yksinhuoltaja,minä taas yksin asuva.Nyt onkin alkanut tuntua,että johtaakohan tämä yhtään mihinkään kun mitään asioita ei voi suunnitella viikkoa pidemmälle kun toinen ei osa sanoa vaan kaikki on ikäänkuin tilanteen mukaan.Kärsin joskus yksinäisyydestä,varsinkin keskellä viikkoa kun kotona ei ole ketään odottamassa,eikä tulossa.Kamalaa tämä epätietoisuus.Onko muilla samanlaisia kokemuksia,olisi kiva kuulla muiden ajatuksia.
Ollan kaksi yli nelikymppistä ja seurusteltu vajaan vuoden.Asutaan erillään muutaman kilometrin päässä toisistamme.Miesystäväni on sitä mieltä,että ehkä joskus muutetan yhteen,itse olen ajatellut,että jos vuoden verran vielä asuttaisi erillään.
Miesystäväni on yksinhuoltaja,minä taas yksin asuva.Nyt onkin alkanut tuntua,että johtaakohan tämä yhtään mihinkään kun mitään asioita ei voi suunnitella viikkoa pidemmälle kun toinen ei osa sanoa vaan kaikki on ikäänkuin tilanteen mukaan.Kärsin joskus yksinäisyydestä,varsinkin keskellä viikkoa kun kotona ei ole ketään odottamassa,eikä tulossa.Kamalaa tämä epätietoisuus.Onko muilla samanlaisia kokemuksia,olisi kiva kuulla muiden ajatuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..voi lähteä aina jonnekkin viihteelle, ei tarvitse lojua himassa. Aika näyttää, onnea teille.
mitään yleispätevää sääntöä on olemassa. Se, että mies on yksinhuoltaja, on tietysti iso asia. Muuttamisenne yhteen ei koskisi pelkästään teitä kahta vaan myös hänen lapsiaan, joten itse miettisin kyllä tosi pitkään ennen kuin ottaisin niin ratkaisevan askeleen.
Ilmeisesti itselläsi ei ole lapsia, joten nauti siitä, että voit keskellä viikkoa käyttää aikasi juuri kuten haluat. Tee suunnitelmia ja pidä niistä kiinni. Jos haluat leffaan torstaina niin varaa lippu/liput ja päätä mennä sinne. Jos miesystäväsi ei pääsekään mukaan niin pyydä jotain likkakaveria seuraksi tai mene yksin.
yhdessä 5 kuukautta,kumpikin olemme yli 40v,ja myös yksinhuoltajia.Yhteen muuttaminen ollut suhteen alusta asti selvä asia.Meillä kun on 6(ja välillä 7)lasta tässä systeemissä..niin ei aivan helppo löytää tarpeeksi isoa asuntoa yhteiseksi kodiksi.Mutta yritämme,ja toivossa elämme että sekin pian löytyisi.
Ei aivan helppoa ole suhteeseen mennä,etenkin kun
toinen on yh..mutta jos rakastat kumppaniasi,ja haluat hänen kanssaan arjen jakaa...kerro toki hänelle miten kaipaat,ja haluat kuulua heidän elämäänsä vuoden jokaisena päivänä.Miehet ei aina ajattele samalla lailla asioista...tai vaikka ajattelisivatkin,eivät osaa puhua ajatuksiaan ääneen.Mutta puhu..ja puhu,tule kuulluksi...
Lasten kanssa asuessa,ei aina voikaan tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia...elämä on niin elämistä lasten ehdoilla.Mutta parisuhdetta pitää myös muistaa huoltaa,säännöllisesti.
Lapsi kun ei korvaa aikuista suhdetta!
Toivottavasti oikeanlainen ratkaisu sinun elämääsi syntyy,haluamallasi tavalla.Onnea toivotan!
Itse olen ollut samassa tilanteessa jo kohta kolme vuotta.Sillä erolla tosin,että itsellänikin on lapsia.Ensimmäisen vuoden jälkeen jo kovasti suunnittelin huonekalujen paikkaa,toisen jälkeen olin jo ihan varma,että kyllä tämä on se oikea.Nyt alkaa olee niin kova stressi päällä ettei tiedä enää edes omista tunteistaan.Paljon helpompaa olisi edetä suhteessa jonkin "normin" mukaan,mutta kannattaako se sitten..?Jos minuakin nyt liki kolmen vuoden jälkeen alkaa epäilyttää..?vai johtuuko se vaan siitä,että me vaan möllötellään eikä mitään tapahdu..?