En ymmärrä eromme syytä

Erosimme äskeittäin puolivuotisesta suhteesta, kaikki oli hyvin, yhdessä olomme ihanaa ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Ainoa asia mistä riitaa on syntynyt niin minun menneisyyteni. Alussa häntä vaivasi "villissä nuoruudessani" harrastamani irtosuhteet, joista en todellakaan itsekään ylpeile, mutta yhtenä syynä tähän kerrottakaan huono itsetuntoni, joka tähän ajoi ja se ettei jossain vaiheessa jaksanut enää välittää, kun en muutenkaan näyttänyt kelpaavan miehille kuin leikkikaluksi. Muitakin syitä on, mutta ne ovat liian henk.kohtasia tänne kerrottavaksi. Tästä hän pääsi hiljaittain eroon, mutta minä tyhmä menin möläyttämään, kun oli puhetta että onko meillä vielä jotain luurankoja kaapeissa mistä toinen ei tietäisi ja tällöin hänelle selvisi, että olen joskus kännisekoillut laivalla kahden miehen kanssa.

Tästä johtuen hänellä muuttui kuva minusta ihmisenä täysin ja rakkaus minuun loppui kuin seinään. Kaksi viikkoa yritimme, mutta hän ei vaan pystynyt pääsemään asian yli. Kuulemma häntä etoo ajatuskin siitä eikä arvosta minua enää, eikä voisi kuvitellakaan, että ottaisi minusta enää vaimon tai saatikka lapsilleen äidin, niin kuin hän ennen ajatteli. En pysty ymmärtämään, että kaikki hyvä mitä meillä on ollut, voi tämä tieto kaiken kumota! En ymmärrä, että hän ei ymmärrä sitä, että ihmiset voivat oikeasti muuttua ja että mennyt on mennyttä ja vaikka olen hänelle kertonut kaiken sisimmästäni, että miksi olen silloin ollut niin sekaisin, ei hänelle sekään riitä.

Olen miettinyt, että oliko tämä pakokeino päästä minusta/meistä eroon, että jos hän ei olekaan valmis vakavaan parisuhteeseen, vai mikä tässä on takana. Onhan hän kuitenkin 22-vuotias ja itse olen 24-vuotias, vaikkei itsellänikään nyt vielä mitenkään biologinen kello tikitä, niin pelästyikö hän kuitenkin sitä yhteistä tulevaisuutta.

Miehet, onko tämä oikeasti ihan normaali syy eroon? Onko niin, että tämmöinen menneisyys voi olla este, ettei miehet halua minua tyttöystäväkseen, kun taustalla on mitä on, vaikka ennen tätä tietoa tuosta laivajutusta me tiesimme että olemme toisillemme oikeat ja tiesin että poikaystäväni rakastaa minua juuri sellaisena kun olen, vaikka helppoa se ei ole hänelle ollutkaan se irtosuhteiden määrän tietokaan. Eikö se riitä, että oikeasti on ihana ihmisenä ja jos menneisyydessä on jotain sekoillut, niin eihän sen pitäisi vaikuttaa mitä nykyään on ja miten paljon toisistaan välittää ja rakastaa. Itselleni en ainakaan voi ikinä antaa anteeksi sitä, että asian menin möläyttämään.