Mielipiteitänne kunnioittaen.

on kyllä sellainen juttu, jota en itse voisi millään jättää huomaamatta enkä haluaisi edes yrittää. Kuulostaa muutenkin aika... suoraan sanottuna lapselliselta ihmiseltä. Ilmeisesti aika nuori?

Mikä teitä sitten pitää yhdessä? Mihin hänessä olet rakastunut? Mikä hänessä on niin ainutlaatuista ja ihanaa, että haluat olla hänen kanssaan siitä huolimatta että hän mm. loukkaa sinua?

Auts!! Kuulostaa kamalalta, tutultakin, mutta jotenkin niin kummallista että toisesta tykkää vaikka ärsyttääkin. Olisin voinu itse kirjoittaa tuon tekstin, minkä sinä olet kirjoittanut! :D

Niin. Huomautella voi toki asiasta, mutta on sitten ongelma erikseen, että huomioiko puolisosi sinua siltikään pesemällä vaatteitaan, hampaitaan tai käymällä suihkussa säännöllisesti. Miten puoliso voi kunnioittaa toista niin välinpitämättömästi, ettei edes henkilökohtaisesta hygieniasta voi huolehtia? :( Minä inhoan kans noita samoja lausahduksia, jotka sinäkin olet maininnut.

Kun on kysytty niin usein, on alkanut miettiä oikeasti että "no rakastanko??" Valitettavan usein sitten noiden pienten virheiden takia vastaus omassa päässä kääntyy sinne kielteiselle puolelle ja se on vaan koko tapauksen summa vitseineen, vikoineen, loukkaavine muka vitsintapaisine kommentteineen ja oman itsensä aliarvioimisen takia!

Minusta miehellä jonka kanssa voi olla, pitää olla jonkinlainen käsitys omasta pätevyydestään, omasta ulkonäöstään, omasta haluttavuudestaan ja muutenkin joku ote itsestään. Tuntuu välillä että mies joka omaa huonon itsetunnon, siltikin vaatii sinulta täydellisyyttä ihan jo itsensäkin edestä. Eli hän ammentaa sinusta energiaa omaan epävarmuuteensa, kunnes et itse enää jaksa sitä että olet ainoa joka tietää mitä haluaa ja mitä on... Ja sitten oletkin jo niin hajalla, että et jaksa lähteä edes kävelemään suhteesta.

Yrittää olla onnellinen suhteessaan, mutta siltikin sitä toivoo löytävänsä ihmisen, joka arvostaa sinua ihan itsenäsi, kaikkine vikoinesikin, ei arvostele ulkonäköäsi ihan vain saadakseen olosi tuntumaan siltä että "et voi saada ketään muutakaan kun olet tuollainen, joten et voi jättää minua". Sellaisen ihmisen joka haluaa rakastaa sinua tasavertaisena ilman ilkeilyä ja kunnioittaa sinua huolehtimalla myös itsestään. :) Eikö olekin vaatimaton toive? Niin minustakin, mutta mitä voi sanoa ihmiselle joka luulee ettet halua olla hänen kanssaan kun hän on tämmöinen ja tämmöinen paska? Ja vaikka sanot kauniisti, niin hän väittää että valehtelet ja jatkaa itsensä sättimistä. *huoks*

Koitetaanpa jaksaa silti. Ei noilla maailma kaadu, mutta mielenterveys on koetuksella pitemmän päälle. Ja anteeksi iltaväsynyt sekava sepustukseni. :)

ei sinun pidä sulkea silmiäsi asioilta jotka mieltäsi vaivaavat. Esim kerroit, että mies loukkaa sinua, vaikkakin muotoillen loukkauksen vitsiksi, ei sinun pitäisi hyväksyä sitä. Ja jos miehesi vitsit eivät mikelestäsi ole hauskoja, älä ainakaan naura niille. Jos minun mieheni kertoo minua loukkaavia asioita kaverieni kuullen, en minä siinä kavereiden läsnäollessa sano mitään, mutta kun olemme kahdestaan, kerron kyllä mitä asiasta olen mieltä. Asian voi kertoa asialliseen sävyyn, ilman että haastaa riitaa, mutta tärkeää on että kertoo mitä mieltä itse on.

Kerrot että miehellesi on huono itsetunto ja hänen täytyy jatkuvasti varmistaa rakkauttasi. Kerro hänelle rakastavasi aina kun sinusta tuntuu siltä ja kehu aina kun hän tekee jotain mielestäsi hyvin (esim. kun hän käy suihkussa, totea vaikka: "kylläpä tuoksut ihanan puhtaalle" Tai pesee hampaansa: "Olipa ihanan raikas suudelma") Koeta tuollaista positiivista vahvistamista, ehkäpä hän rupeaa pikkuhiljaa itse huomaamaan milloin toimii "oikein" :)

niihin punaisiin lippuihin joita hän edessäsi heiluttaa!!! Kouluttamaan en aikuista miestä lähtisi! On ollut aikaa oppia ihmisten tavoille. Mutta kysyttävä on miksi jäät tällaiseen suhteeseen. Kyllä hänelle oman tasoisensa löytyy! Heräääää hei!

..eivät tunnu pikkujutuilta nuo mainitsemasi.

Toi sun kundikaveris ei oo kypsä mies... Yritin kauan erään ystäväni kanssa sietää vain kun hän lohkoi typeriä - usein hiukan loukkaavia juttujaan mutta loppujen lopuksi - kerran asiasta mainittuani ja hän ei oikein ymmärtänyt - totesin ettei mun tarvi kuunnella semmoista, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonossa seurassa. On lupa kunnioittaa itseään ja odottaa toiselta kohtuullista kunnioitusta.

Vitsin taakse on helppo piilottaa asennevammojaan. Vitsin ero "vitsiin" on se että "vitsi" on piilotettua viestintää, joskus jopa vallankäyttöä. Oikea vitsi taas pitäisi voida naurattaa molempia tai ei ainakaan loukata kumpaakaan. (well yeah, verbaalisia vahinkoja tietty sattuu itse kullekin, mutta tapana sellainen ei toimi)