Viisi kertaa tavattu, ja tuntikaudet juteltu joka kerta. Tyttö puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu. Ei malta kuunnella kuin hetken. Viimeksi alkoi jo hieman pitkästyttää, kun olin väsynyt. Muuten olisi oikein sopiva ja mukava, mutta miten mahtaisi olla? Tuleeko siitä puhetulvasta loppua? Minä saattaisin istua vain. Tai tulisi syliin ja oltaisiin hiljaa. Tekisi mieli halata. Jos menisin sängylle istumaan ja pyytäisin viereen, niin tulisikohan se? Uskaltaisko sen käden pistää kaulalle ja rutistaa.
Kai sekin on vähän ujo, minä nyt en naisista mitään tiedä. Ajattelin, että erotessa voisi olla sellainen herkkä hetki, mutta sehän lähtee aina melkein puolijuoksua. Onkohan se niin, että haluaa vain jutella, purkaa sydäntään ja ajatuksiaan? En minä ymmärrä. Kertokaa te.
Kai sekin on vähän ujo, minä nyt en naisista mitään tiedä. Ajattelin, että erotessa voisi olla sellainen herkkä hetki, mutta sehän lähtee aina melkein puolijuoksua. Onkohan se niin, että haluaa vain jutella, purkaa sydäntään ja ajatuksiaan? En minä ymmärrä. Kertokaa te.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taidat kyllä itsekin tietää totuuden tuosta typystä, tunnusta vaan...hän ei taida olla aivan sinun tyyppiäsi?
Jotkin ovat kovia puhumaan,mutta niin pitkästyttäviä, muiden kannalta ei asioita ajatella lainkaan, minä kierrän tällaiset naiset kaukaa.
Jos tämä nainen sinua sykähdyttää kuitenkin niin kannattaa yrittää lähennellä, kysy suoraan saatko suukon ja yritä rutistaa...päättele sitten onko molemmilla tunnetta pelissä.
Monesti naiset haluaa ymmärrystä, hyväksyntää ja turvaa, niitä voi hakea vain niin monin eri tavoin, joku hakee sitää puheen kautta ja joku toinen seksin...joku ehkä molempien. Jos molemmilla on samankaltaiset tarpeet ja kemia pelaa niin kenties voi jotain syntyä.
Olet kyllä omillasi, päättele mitä itse haluat, ota selvää mitä toinen haluaa, kyllä siitä sitten huomaa onko tulevaisuutta...
Taidanpa tietää. Kyllä hän on minun tyyppiäni. Tai sanotaan näin, että en ole tavannut ketään, joka olisi näin lähelle. Mutta totta se on. Ei sykähdytä, ja sekös harmittaa. Siksi kai tuo puhetulvakin vähän häiritsee. Mutta en tiedä, pitäisikö tuollaisiin luottaa. Aluksi luulin, että sattuipas kerrankin minulle sopiva tyttö. Ja ei tuota valinnanvaraakaan juuri ole, niin harmittaa, kun sopiva sattuu kohdalle, niin ei tunnukaan missään.
mitä? se typy on varmaan vaan niin "hermona" sinun lähelläsi, että yrittää peittää sen sillä puhetulvalla..joskus olen ainakin sellaiseen törmännyt :) Mutta kun hän saa itseluottamusta ja jos oikeasti on sinusta kiinnostunut, niin kyllä se puhekin rajoittuu oleennaisempaan. Voihan olla myös toisinkin, mutta jos kerran on napakymppi noin lähellä, niin pitää sitä yrittää..itselläkin oli joskus aikanaan täysosuma ihan käsillä, mutta sitten kuitenkin karkasi..eipä ole tullut toista vastaavaa...
Joillakin on tosiaan tapana hermostuksissaan puhua todella paljon ja se taitaa olla nytkin kyseessä. Ja harmostuneisuus voi viestiä todella helposti sitä, että hän olisi ihastunut sinuun ja haluisi jotain muutakin. Yleensä vaan se ensisuudelma ja siirtyminen syvempään vaiheeseen vaatii sen hiljaisen hetken kun tuijotetaan toisiaan silmiin. Sano tytölle shyyy..., peitä sormella hänen huulet...katso syvälle silmiin...ja anna pusu...siitä se lähtee jos lähteekseen ;)
Kiitoksia kannatuksesta, mutta en todellakaan tiedä tuosta ihastuksesta. En ole oikein kokenut, joten ei se minulle tahdo selvitä. En uskalla pusutella, kun tuntuu vähän juoksevan karkuun. En ole kyllä yrittänyt mitään.
Ajattelinpa kuitenkin kirjoitelle tytölle oikein herkän ystävänpäivätervehdyksen. Jos ei sillä ala pehmentyä, niin ei kai millään.
siis hyvä idis
No eiköhän se ole kuitenkin parempi, että edes joku puhuu? Nauti hyvä mies olostasi, kun ei tarvitse treffeillä hikoilla, kun ei keksi mitään sanottavaa.