Kerrankin olen noussut syvästä suosta ja näen valoa elämässäni. Enää en välitä yksinäisyydestä ja katkeruus on kadonnut. En usko löytäväni ketään ihmistä vielä moneen vuoteen, niin miksi pilata elämänilot surkuttelemalla. En jaksa enää itkeä yksinäisyyttä tai sitä miksi joku ei tunne samoin. Enää en jaksa tekstiviesti pakkeja, en ole niin vahva miltä näytän. Kerrankin elämässäni olen tyytyväinen ja nautin muista asioista. Enää en jaksa juosta keneenkään miehen perässä, ei se ole sen arvoista. En edes jaksa haaveilla enää. Kai olen liian herkkä tähän kylmään maailmaan.
kyllästynyt
ja epäonnistunut
2364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsestä se kaikki lähtee. Ja veikkaan ettei mene aikaakaan kun miehet suorastaan kerjäävät seuraasi.
Oikeesti hienoa! Ja tsemmpiä!
Kaikki on aika hyvin.... Sie oot noussu suosta, eli tiedät siis että sieltä voi nousta toistekin. Ja varmaan se rämpiminen tuottaa endorfiineja kun sen jälkeen fiilikset on korkeella...
Elä ja nauti siitä mitä sinulla on ja kattele maailmaa avoimin silmin. Miesten perässä ei kannata juosta, kattele sellaisia jotka juoksee samaan suuntaan. Tsemppiä kaunokainen ;)