Avioliiton jälkeen

kuin että: Tarkkuutta kumppanin valinnassa. Pitäisi vähän mennä itseensä ja miettiä minkäluonteisen naisen kanssa sitä sitten ihan oikeasti haluaa elää elämäänsä. Aina ei pelkkä ulkonäkö riitä. Enkä nyt tarkoita, että "ruma ja läski" pitäisi ottaa. Mutta välillä tuntuu, että jotkut miehet tekee valintansa jonkun ulkoapäin annetun kauneusihanteen perusteella. Lisäksi tähän prinsessaan asetetaan joitain omia unelmakuvia naisesta, joka on sellainen ja tällainen. Arjen koittaessa sitten järkytytään perin juurin, kun toinen ihminen ei vastaakaan sitä oman mielikuvituksen tuotetta. Olenko väärässä?

muuta voi todeta kirjoitti:

kuin että: Tarkkuutta kumppanin valinnassa. Pitäisi vähän mennä itseensä ja miettiä minkäluonteisen naisen kanssa sitä sitten ihan oikeasti haluaa elää elämäänsä. Aina ei pelkkä ulkonäkö riitä. Enkä nyt tarkoita, että "ruma ja läski" pitäisi ottaa. Mutta välillä tuntuu, että jotkut miehet tekee valintansa jonkun ulkoapäin annetun kauneusihanteen perusteella. Lisäksi tähän prinsessaan asetetaan joitain omia unelmakuvia naisesta, joka on sellainen ja tällainen. Arjen koittaessa sitten järkytytään perin juurin, kun toinen ihminen ei vastaakaan sitä oman mielikuvituksen tuotetta. Olenko väärässä?

Lue lisää

...mutta yleensä ongelma on siinä että taito valita hyvä kumppani ei ole sisäänrakennettu, sen oppiminen vaatii valtavan pitkän aikaa ja kärsimystä, niin paljon ettei aina ole varaa.

Hyvän suhteen perussääntö on aika simppeli: sen verran Ok näköinen että seksi jaksaa kiinnostaa ja sama elämäntapa. Pelkällä seksillä suhde ei kestä kuin pari viikkoa (tai kuukautta), mutta ilman seksiä ollaan oikeestaan vaan kavereita. Molemmat on yhtä tärkeitä, ja varsinkin se että oppii arvostamaan jälkimmäistä tarpeeksi saattaa viedä todella pitkään.

Inxj kirjoitti:

...mutta yleensä ongelma on siinä että taito valita hyvä kumppani ei ole sisäänrakennettu, sen oppiminen vaatii valtavan pitkän aikaa ja kärsimystä, niin paljon ettei aina ole varaa.

Hyvän suhteen perussääntö on aika simppeli: sen verran Ok näköinen että seksi jaksaa kiinnostaa ja sama elämäntapa. Pelkällä seksillä suhde ei kestä kuin pari viikkoa (tai kuukautta), mutta ilman seksiä ollaan oikeestaan vaan kavereita. Molemmat on yhtä tärkeitä, ja varsinkin se että oppii arvostamaan jälkimmäistä tarpeeksi saattaa viedä todella pitkään.

Lue lisää

mitään erityistä taitoa nimeltään "kumppanin valinta". Kysymys on ennemminkin ihmistuntemuksesta ja tietysti itsensä tuntemisesta. Miesten pitäisi elämänkumppanin valinnan hetkellä tunnistaa ne asiat itsessään, jotka ovat tärkeitä ja sen perusteella yrittää löytää se oikea.

Seksi ja ulkonäkö...hmmm. Ymmärrän kyllä, että tietyt ominaisuudet ovat edellytys. Mutta on kai niinkin, että oli mikä seksipommi tahansa ei homma onnistu, jos luonteen puolella on puutteita. Kaunotar alkaa aika äkkiä muistuttaa hirviötä haukuttuaan, moitittuaan ja oltuaan kaikin tavoin tyytymätön mieheensä.

Ja mitä hyvään seksiin tulee, sisältää se aika paljon läheisyyttä, henkistä yhteyttä, erotiikkaa ja on enemmän kokonaisvaltaista kahden ihmisen yhdessäoloa. On kai sitä pelkkää mekaanista hankaustakin, mutta se nyt ei minun mielestäni ole seksiä ollenkaan.

Näin se vain oikeasti menee kuten kirjoitit. Itsekin väärän naisen kanssa 8 vuotta olleena (huomasin tämän vasta jälkikäteen) ymmmärrän että naisissa on niitä jotka pystyvät parisuhteeseen ja niitä jotka eivät pysty.Aika usein ulkonäkö ja prinsessamainen kotikasvatus ja käytös johtavat vain pitovaikeuksiin. Vähän samalla tavalla kuin urheiluautoa on mukava katsella ja "ainakin 10 kaveria haluaisi päästä viikonlopuksi koeajolle" mutta ei siitä arkikäyttöön ole.
Tuttua on tuo mustasukkaisuus ja jatkuva kyttääminen ilman syytä sekä ikuinen tyytymättömyys elämään -aina on jokin asia huonosti ja sekä suuriin että pieniin asioihin reagoidaan samanlaisella kiukulla.

Joskus olen pohtinut että naisella pitäisi olla kokemusta tarpeeksi huonosta miehestä (joka lyö, juo ja käy vieraissa) jotta nainen sitten tavallisen miehen kohdatessaan huomaa milloin asiat ovat oikeasti huonosti ja että tavallinen arki voi olla hyvää ja riittävää elämää.

Samoin miehelle on hyväksi jos hänellä on kokemusta pitovaikeuksia tuottavasta pirttihirmusta joka on palautettu kierrätykseen. Mieskin ymmärtää silloin että wanha kansa on ollut aika viisas sanonnassaan "rumassakin repussa voi olla hyvät eväät". Näin siis huumorilla.

totuuksia asiasta kirjoitti:

Näin se vain oikeasti menee kuten kirjoitit. Itsekin väärän naisen kanssa 8 vuotta olleena (huomasin tämän vasta jälkikäteen) ymmmärrän että naisissa on niitä jotka pystyvät parisuhteeseen ja niitä jotka eivät pysty.Aika usein ulkonäkö ja prinsessamainen kotikasvatus ja käytös johtavat vain pitovaikeuksiin. Vähän samalla tavalla kuin urheiluautoa on mukava katsella ja "ainakin 10 kaveria haluaisi päästä viikonlopuksi koeajolle" mutta ei siitä arkikäyttöön ole.
Tuttua on tuo mustasukkaisuus ja jatkuva kyttääminen ilman syytä sekä ikuinen tyytymättömyys elämään -aina on jokin asia huonosti ja sekä suuriin että pieniin asioihin reagoidaan samanlaisella kiukulla.

Joskus olen pohtinut että naisella pitäisi olla kokemusta tarpeeksi huonosta miehestä (joka lyö, juo ja käy vieraissa) jotta nainen sitten tavallisen miehen kohdatessaan huomaa milloin asiat ovat oikeasti huonosti ja että tavallinen arki voi olla hyvää ja riittävää elämää.

Samoin miehelle on hyväksi jos hänellä on kokemusta pitovaikeuksia tuottavasta pirttihirmusta joka on palautettu kierrätykseen. Mieskin ymmärtää silloin että wanha kansa on ollut aika viisas sanonnassaan "rumassakin repussa voi olla hyvät eväät". Näin siis huumorilla.

Lue lisää

Samaa mieltä siitä että naisissa yhtä hyvin kuin miehissäkin on niitä jotka eivät pysty parisuhteeseen. Kuitenkaan siitä en ole samaa mieltä että ulkonäkö itsessään toisi "pitovaikeuksia". Prinsessamaisuus voi tuoda, riippuu vähän mitä sillä tarkoitat.

Mutta siis kaiken kaikkiaan kyse on mielestäni parin yhteensopivuudesta ja molemminpuolisesta kiintymyksestäkin. Hankalakin tapaus muuttuu kummasti jos on riittävän suuri motivaatio pitää kumppani omanaan. Sen sijaan jos syy olla yhdessä ei ole se että rakastaa toista vaan se että haluaa ylipäänsä olla jonkun kanssa tai haluaa saada jo lapsia tai joku muu kuin rakkaus niin silloin ei kiintymys ole sitä tasoa että löytyisi joustoa yhteiselossa.

Sen lisäksi tietysti pari voi olla vaan kertakaikkisesti yhteensopimaton. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa ja tiettyyn rajaan asti täydentävätkin toisiaan mutta yhtymäkohtia pitäisi kuitenkin olla aika paljon jotta yhteiselosta tulisi mitään. Alkuhuuman ajan eli noin 2 vuotta jaksaa vaikka mitä mutta sen jälkeen liian erilaisen ihmisen kanssa eläminen tulee hankalaksi kun ei vaan jaksa elää toisin kuin itselle olisi luontaista.

Siitä taas, että naisen pitäisi saada kokemuksia löyvästä, juovasta ja pettävästä miehestä parisuhteessa ennen kuin oppii arvostamaan tavallista miestä, olen täysin eri mieltä. Sellaisen kokemuksen jälkeen nimittäin on hyvin vaikea ensinnäkään aloittaa parisuhdetta ollenkaan. Ja jos siihen pystyykin niin luottamus miehiin on vaikeaa. Siinä vaiheessa jokainen baariinlähtöyrityskin on tuhoon tuomittu. Kyllä ne miehet tiedetään, niinhän se edellinenkin sanoi että yhdelle vaan, ajattelee juopon ex-puoliso. Siinä saa tehdä aika paljon että saa edellisen suhteen aiheuttamat arvet siloiteltua.