Olen korviani myöten ihastunut luokallani olevaan naiseen. Olemme tunteneet elokuusta saakka ja pyörineet siitä saakka samoissa kaveripiireissä.
Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut koko ajan enemmän vetoa häneen ja olen uskotellut itselleni hänen tuntevan myös samoin. Pientä flirttiä on menossa koko ajan, koulussa ja vapaa-ajalla. Kylässä ollaan käyty puolin ja toisin... mutta mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Aikuiskoulutuksemme kestää vuoden ja olemme koko ajan tiiviisti tekemisissä - en kuitenkaan uskalla ottaa tunteitani puheeksi ja tehdä ratkaisevaa aloitetta, koska pelkään tulkinneeni tilannetta väärin ja joudumme molemmat epämukavaan tilanteeseen loppuopintojemme ajaksi.
Joo - tiedän - aloite on tultava minulta! Joo - tiedän - mitään ei saavuta, jos ei edes yritä...
Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut koko ajan enemmän vetoa häneen ja olen uskotellut itselleni hänen tuntevan myös samoin. Pientä flirttiä on menossa koko ajan, koulussa ja vapaa-ajalla. Kylässä ollaan käyty puolin ja toisin... mutta mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Aikuiskoulutuksemme kestää vuoden ja olemme koko ajan tiiviisti tekemisissä - en kuitenkaan uskalla ottaa tunteitani puheeksi ja tehdä ratkaisevaa aloitetta, koska pelkään tulkinneeni tilannetta väärin ja joudumme molemmat epämukavaan tilanteeseen loppuopintojemme ajaksi.
Joo - tiedän - aloite on tultava minulta! Joo - tiedän - mitään ei saavuta, jos ei edes yritä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä jos nainen tekisi aloitteen? Lähtisitkö karkuun?
Eikö aikuiset ihmiset osaa olla samassa paikassa vaikka joku menisikin pieleen. Luulis?
Mulla on samanlainen tilanne. Vuoden koulutus, syksystä tunnettu... oon ihan täysin ihastunu tähän mieheen. Tein "aloitteen" ja pyysin että tehtäis jotain vapaa-ajalla kahdestaan, no niinpä sitten hengailtiin yks päivä. Oli tosi kivaa ja seuraavankerran kun koulutaipaleella nähtiin oli tosi hyvä fiilis meiän välillä. Mieheltä ei kuitenkaan ole tullut mitään selvää vihjettä siitä että hän välittäisi romanttisessa mielessä. Mitä jos hän on kaverimielellä liikkeellä? Sitä kun ei tiedä, siksi en uskalla tehdä vielä sitä "lopullista" aloitetta. Tosin koska MINÄ pyysin häntä ulos, odottaisin että hän antaisi jonkun merkin omista tunteistaan tai tekisi seuraavan aloitteen. Ehkä minäkään en ole tuonut tunteitani kylliksi esille? EHkä hänkään ei uskalla tehdä seuraavaa aloitetta. Ehkä teillä sama? Kumpikaan ei ole tuonut tunteitaan selvästi esille?
Ymmärrän tilanteesi, minua ei niinkään pelota kiusallinen loppuvuosi opinnoissa jos kaikki menee pieleen, vaan se että pilaisin ihanasti alkaneen ystävyyden!
Lähtötilanne sama kuin sinulla, eli ainakin flirttiä oli MINUN mielestä ja kaikki skulas täydellisesti. Kun pyysin kahville niin rivien välistä paistoi kieltäytyminen. Ajattelin että nyt en ikinä kehtaa kohdata sitä jne. mutta kai se riippuu ihan ihmisestä. Eka viikko oli punastelua käytävillä, mutta sitten kaikki normalisoitui, niin kuin ei olisi tapahtunut mitään. Vuosi jatkui samalla tavalla, ja nyt olin 100% varma että hän oli itse tietoisesti flirttailut ja lähtisi ulos jos pyytäisin. Mutta arvaa miten kävi kun pyysin taas? Tällä kertaa "ei" tuli esiin vähän selvemmin :) Mutta edelleenkään mikään ei muuttunut. Sama kaverisuhde meillä on vieläkin. Luovuin kyllä toivosta hänen suhteen, eli kolmatta kertaa en kysy. Näin mulla.
Niin ja hän ei seurustellut kenenkään kanssa, sen tiedon lypsäsin hänen kavereiltaan. Eikä kertonut kellekkään kavereista ett olin pyytänyt häntä ulos.