Kunnon ohjeistuksen puuttuminen ilmenee parhaiten maantieajossa. Tässä vähän ajo-ohjeita kehäkolmosen ulkopuolella seikkailuun.
-Kun nopeusrajoitus nousee yli 80km/h, ei kannata pitää samaa "turvaväliä" kuin Mannerheimintien aamuruuhkassa. Jos selviät peräänajosta hengissä, niin se ei tarkoita, että hyvä tuurisi jatkuu yhä. Maalla kun autoista nousee yleensä kaksikertaa isompia, rumempia ja vihaisempia miehiä, kuin esplanaadilla ympyrää pörräävät varpuset.
-Kun valaistu tieosuus loppuu, kannattaa sytyttää pitkät ajovalot. Ei niitä sumuvaloja, joilla ajetaan Mannerheimintien aamuruuhkassa. (Pitkät löytyvät siitä ratin vasemmasta viiksestä ja silloin mittaristoon syttyy jännä sininen valo)
-Varaudu siihen, että City-maasturisi ajo-ominaisuudet eivät toimi metsänhoitotiellä yhtähyvin kuin mihin olet tottunut Jumbon lumisella parkkipaikalla.
-Älä turhaa varoita liikennettä hätävilkuin maantienposkessa laiduntavista kirjavista ja isotissisistä "hirvistä". Niitä kutsutaan maalla lehmiksi ja niistä saadaan sitä valkoista juttua, eli "milkkiä" jota laitetaan siihen rakastamaasi Cafe-latteen. Jos olet epävarma kumpi eläin on kyseessä, niin se selviää viimeistään siinä vaiheessa kun kokeilet lypsää sitä.
-Maaseudulla saataa usein paljon lunta. Ihmettelitkö mihin se mökkitie oikein katosi, sillävälin kun lähdit lumisateella käymään kyläkaupassa? No, ne ilmaiset "kukkakepit" joita keräsit parinkymmenenkilometrin matkalta takakonttiisi olivat tieosuuskunnan aurausmerkkejä.
-Jos autossasi alkaa ykskaks tuntua voimakasta pierunhajua, niin älkää heti syytelkö siitä toisianne. Vaikka se haisee samalta kuin vaimosi fiini ja akateeminen tuhnu, hyvän "happymealin" jälkeen, niin se voi hyvin tulla pellolta jonne isäntä on juuri levittänyt säiliöllisen lietettä.
-Stadilainen liikennetervehdys, eli keskisormen heristely kannattaa unohtaa maalla, vaikka edessä ajeleva traktoripiru pakottaisi säätämään city-maasturin vakionopeudensäätimen uudestaan. Homma näet kostautuu kun pysähdyt kahvitauolle paikalliseen baariin. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja maalaispojat ovat vääntäneet elämänsä aikana rautaa, enkä nyt puhu niistä klemmareista joilla olet askarrellut siellä City-konttorissasi. Kun traktoripiru kavereineen on kyntänyt naamallasi kymmenen hehtaaria peltoa, niin vaimosi ei tunnista kasvojasi ylitalvisesta siemenperunasta.
-Kun nopeusrajoitus nousee yli 80km/h, ei kannata pitää samaa "turvaväliä" kuin Mannerheimintien aamuruuhkassa. Jos selviät peräänajosta hengissä, niin se ei tarkoita, että hyvä tuurisi jatkuu yhä. Maalla kun autoista nousee yleensä kaksikertaa isompia, rumempia ja vihaisempia miehiä, kuin esplanaadilla ympyrää pörräävät varpuset.
-Kun valaistu tieosuus loppuu, kannattaa sytyttää pitkät ajovalot. Ei niitä sumuvaloja, joilla ajetaan Mannerheimintien aamuruuhkassa. (Pitkät löytyvät siitä ratin vasemmasta viiksestä ja silloin mittaristoon syttyy jännä sininen valo)
-Varaudu siihen, että City-maasturisi ajo-ominaisuudet eivät toimi metsänhoitotiellä yhtähyvin kuin mihin olet tottunut Jumbon lumisella parkkipaikalla.
-Älä turhaa varoita liikennettä hätävilkuin maantienposkessa laiduntavista kirjavista ja isotissisistä "hirvistä". Niitä kutsutaan maalla lehmiksi ja niistä saadaan sitä valkoista juttua, eli "milkkiä" jota laitetaan siihen rakastamaasi Cafe-latteen. Jos olet epävarma kumpi eläin on kyseessä, niin se selviää viimeistään siinä vaiheessa kun kokeilet lypsää sitä.
-Maaseudulla saataa usein paljon lunta. Ihmettelitkö mihin se mökkitie oikein katosi, sillävälin kun lähdit lumisateella käymään kyläkaupassa? No, ne ilmaiset "kukkakepit" joita keräsit parinkymmenenkilometrin matkalta takakonttiisi olivat tieosuuskunnan aurausmerkkejä.
-Jos autossasi alkaa ykskaks tuntua voimakasta pierunhajua, niin älkää heti syytelkö siitä toisianne. Vaikka se haisee samalta kuin vaimosi fiini ja akateeminen tuhnu, hyvän "happymealin" jälkeen, niin se voi hyvin tulla pellolta jonne isäntä on juuri levittänyt säiliöllisen lietettä.
-Stadilainen liikennetervehdys, eli keskisormen heristely kannattaa unohtaa maalla, vaikka edessä ajeleva traktoripiru pakottaisi säätämään city-maasturin vakionopeudensäätimen uudestaan. Homma näet kostautuu kun pysähdyt kahvitauolle paikalliseen baariin. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja maalaispojat ovat vääntäneet elämänsä aikana rautaa, enkä nyt puhu niistä klemmareista joilla olet askarrellut siellä City-konttorissasi. Kun traktoripiru kavereineen on kyntänyt naamallasi kymmenen hehtaaria peltoa, niin vaimosi ei tunnista kasvojasi ylitalvisesta siemenperunasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuli vahingossa kolmeen kertaan, kun ruutuun tuli kaiken maailman proxy-hässsäköitä ???
Levitätkö paskat pellollekin kolmeen kertaan?
luetun ymmärtäminen onnistunut. Me, Venäjänmaan keisari, kyllä tajusimme, että tarinan kirjoittajan ISP:n proxy-palvelin on ollut jumissa.
Järjen ääni!
sinällään oli kyllä hauska tarina, no tuohon voisin sen verran ottaa kantaa,halusit tai et, mutta noi sumu-/lisä- ja muuta veneily/hirvestykseen käytettävät valot, ei niitä kyllä muualla näe kui kehä3 ulkopuolella, ei tarvii aja kun mäntsälään saakka, niin siellä on sen verran heikkonäköistä porukkaa että niitä valoja on sitten auton joka kulmassa sen verran että tuntuu kuin ufot hyökkäisivät ;) mihin niitä "mäntsälä" valoja kaupungissa tarvii ? meillähän palaa verovaroin noi lamput kautjen varsilla yötäpäivää, niitä muuten sanotaan "katulampuiksi", monessa pitäjässä kun säästetään sähköä, kun veronmaksajat ovat muuttaneet kaupunkiin ;) heh..joko ne kyllästyivät maaseudun rauhaan tai siihen paskan hajuun ;) ?
Tuo teksti ikävä kyllä pitää aika hyvin paikkansa.
Saako lainata?
;D
Eli vielä kerran, JUST. Ja ryydy.
Jatka samaa rataa!
Jos totta puhutaan, suurin osa on totista totta eikä mitään huumoria.