pelottaa

yli kuukauden joudun vielä jonottamaan..

en jotenkin vaan halua/uskalla paljastaa kavereille ja ystäville kuinka maassa ja heikoilla olen...pelottaa, että jos kerron heille että mulla on todella voimat vähissä ja tosi paha olla, niin he hylkää mut..

tuntuu vaan välillä, että jos oot oikeesti aika maassa/masentunut niin sellaiset ihmiset jätetään tosi helposti yksin..ei kukaan jaksa kuunnella toisen pahanolon purkauksia...enkä tiedä pystyiskö kaverit mun oloa mitenkään helpottamaan jos kertoisin heille..

ja mä nimenomaan en mistään hinnasta halua, että mun ystävät hylkää mut.. voihan olla että he eivät mua jättäiskään yksin jos kertoisin tästä mun olosta, mutta en halua ottaa sitä riskiä..

Yritän nyt vaan viimeisillä voimillani esittää että kaikki on hyvin ja toivottavasti pääsen pian juttelemaan psykologille, niin saan sielä itkeä ja purkaa tän kaiken pahanolon pois

menispä tä aika nyt vaan nopeesti!

odottamaan vielä kirjoitti:

yli kuukauden joudun vielä jonottamaan..

en jotenkin vaan halua/uskalla paljastaa kavereille ja ystäville kuinka maassa ja heikoilla olen...pelottaa, että jos kerron heille että mulla on todella voimat vähissä ja tosi paha olla, niin he hylkää mut..

tuntuu vaan välillä, että jos oot oikeesti aika maassa/masentunut niin sellaiset ihmiset jätetään tosi helposti yksin..ei kukaan jaksa kuunnella toisen pahanolon purkauksia...enkä tiedä pystyiskö kaverit mun oloa mitenkään helpottamaan jos kertoisin heille..

ja mä nimenomaan en mistään hinnasta halua, että mun ystävät hylkää mut.. voihan olla että he eivät mua jättäiskään yksin jos kertoisin tästä mun olosta, mutta en halua ottaa sitä riskiä..

Yritän nyt vaan viimeisillä voimillani esittää että kaikki on hyvin ja toivottavasti pääsen pian juttelemaan psykologille, niin saan sielä itkeä ja purkaa tän kaiken pahanolon pois

menispä tä aika nyt vaan nopeesti!

Lue lisää

Ymmärrän kyllä hyvin tuota, ettet uskalla kertoa ystäville.

Minullakin on ollut masista ja muuta, lopulta olin niin rikki etten pystynyt muuta kuin kertomaan (yhdelle ainoalle, sille parhaalle). Ja kyllä se auttoi, kun tiesi edes jonkun tietävän. Itse asiassa, se paljasti että silläkin oli ollut tässä jonkin aikaa sitten masennusta.


Ihmiset on siitä ilkeitä, että ne kyllä suostuu tanssimaan ruusuilla mutta sitten jos pitäisi tukea ja auttaa, ne juoksee karkuun. Siinä itse asiassa mitataan se oikea ystävyys.
Päätin silloin masennukseni aikana kun päätin kertovani tuolle parhaalle ystävälle, että jos hän hylkää minut niin ei hän muutenkaan olisi ollut hyvä ystävä, vaan vain vahingoksi minulle.

Luultavasti ainakin joku jaksaa kyllä kuunnella sinua, ainakin siihen saakka kunnes saat sitä ammattitaitoisempaa juttuseuraa. Kyllä se yleensä auttaa, vaikka kliseiseltä kuulostaakin, jos jollekin puhuu vain, kertoo.

Harmittavan pitkiä nuo jonot.

Se on hirveän raskasta jos joutuu koko ajan esittämään että "olen iloinen" ja muuta. Jos ei näin ole. Minäkin toivon hirveästi että pääset pian psykologille ja pääset aloittamaan tuon tuskan työstämisen.

Voi tosin olla, että psykologi kehottaa kertomaan läheisille jos on jostain vakavammasta depiksestä kyse.. Mutta kunhan nyt ensin pääset psykologille, hienoa että osasit hakea psykologin luokse. :)

Voimia!!!

natriumfluoridi kirjoitti:

Ymmärrän kyllä hyvin tuota, ettet uskalla kertoa ystäville.

Minullakin on ollut masista ja muuta, lopulta olin niin rikki etten pystynyt muuta kuin kertomaan (yhdelle ainoalle, sille parhaalle). Ja kyllä se auttoi, kun tiesi edes jonkun tietävän. Itse asiassa, se paljasti että silläkin oli ollut tässä jonkin aikaa sitten masennusta.


Ihmiset on siitä ilkeitä, että ne kyllä suostuu tanssimaan ruusuilla mutta sitten jos pitäisi tukea ja auttaa, ne juoksee karkuun. Siinä itse asiassa mitataan se oikea ystävyys.
Päätin silloin masennukseni aikana kun päätin kertovani tuolle parhaalle ystävälle, että jos hän hylkää minut niin ei hän muutenkaan olisi ollut hyvä ystävä, vaan vain vahingoksi minulle.

Luultavasti ainakin joku jaksaa kyllä kuunnella sinua, ainakin siihen saakka kunnes saat sitä ammattitaitoisempaa juttuseuraa. Kyllä se yleensä auttaa, vaikka kliseiseltä kuulostaakin, jos jollekin puhuu vain, kertoo.

Harmittavan pitkiä nuo jonot.

Se on hirveän raskasta jos joutuu koko ajan esittämään että "olen iloinen" ja muuta. Jos ei näin ole. Minäkin toivon hirveästi että pääset pian psykologille ja pääset aloittamaan tuon tuskan työstämisen.

Voi tosin olla, että psykologi kehottaa kertomaan läheisille jos on jostain vakavammasta depiksestä kyse.. Mutta kunhan nyt ensin pääset psykologille, hienoa että osasit hakea psykologin luokse. :)

Voimia!!!

Lue lisää

kiitos sulle virtuaaliolkapäästä :] tuli jo tästäkin hieman parempi mieli, kun sain kuulla sun kokemuksista..

joo tuntuu tosiaan että en enää jaksais esittää iloista ja semmosta peruspositiivista.. oon vaan niin palasina, niin rikki ja pelottaa ja niin vihainen itselleni..

sulle kirjoitti:

kiitos sulle virtuaaliolkapäästä :] tuli jo tästäkin hieman parempi mieli, kun sain kuulla sun kokemuksista..

joo tuntuu tosiaan että en enää jaksais esittää iloista ja semmosta peruspositiivista.. oon vaan niin palasina, niin rikki ja pelottaa ja niin vihainen itselleni..

Lue lisää

Eikä maailma ole oikein ystävällinen paikka rikkinäisille ihmisille.

Virtuaaliolkapääni on edelleenkin täällä jos siltä alkaa tuntumaan.

Älä sentään ole vihainen itsellesi, vaikka olisitkin rikki ja pelokas..

Muuten, tukiasema.net on hyvä sivu mutta siellä on myös melko vakavasti sairaita ihmisiä ja sitten niitä, jotka vaan pilkkaa ja muuta, joiden seura voi siis myös olla vahingollista, mutta jos haluat lukea muiden kokemuksia.. :) Itse oleskelin siellä paljonkin jo aiemmin, nyt vasta vastikään uskaltauduin sinne rekisteröitymään.