insinööri haalarihommissa

Tai sitten on kusi noussut matematiikkaa laskiessa kupoliin :)

Talo myyntiin ja pk-seudulle vaan. Toki meilläkin on insseillä mopokerho, mutta ei niitä voi kyllä junteiksi tituleerata.

Ja ne meidän firman toisen sukupuolen edustajat...

ihanko ollaan niin koulutettu että ei tavallisessa duunari paikassa voi olla töissä, että oikein ahistaa sivistymättömien henkilöiden seura..sanoppa sitten ittes irti ja painu kituun kortistoon työttömänä lusmuna niin ei tarvi valittaa

Ymmärrän hyvin tuskasi. Joskus kävellessäni tällaisen haalariköörin ohitse tunnen sanoinkuvaamatonta kiitollisuutta, etten syntynyt haalari-ihmiseksi. Kehoitankin sinua hakemaan sivistynyttä työpaikkaa, sillä muutoin mielenterveytesi varmasti oireilee.

Olen kokenut saman vierauden tunteen, kun työttömäksi jouduttuani en saanut muuta kuin kuvailemiasi 'tosimiesten' haalarihommia.

Työ itsessään ei niin kummaa ollut, aivoja vaatimatonta raskasta ja likaista hommaa kyllä.
Siihen tottuu, ja eivät omat vapaa-ajan työtkään aina puhtoisia ole.
Mutta ne työtoverit... ilman poikkeusta kaikki polttavat ketjussa. Tämä häiritsee jossain määrin mm. taukotiloissa, koska en itse polta.
Ilmeisesti tupakoinnin johdosta suurin osa 'työkavereista' myös syljeskelee tai valuttaa räkälimppejä suustaan maahan jatkuvasti. Etovaa vieressä seisovalle.
Työpaikan ja -ympäristön siistinä ja järjestyksessä pito on samaa vaatimatonta tasoa.

Puheenaiheet ovat tiukasti ryyppäämisessä ja mahdollisesti 'akan' (eli vaimon) sanomisissa.
Olin aikaisemmin siisteissä sisätöissä, joissa ei yleensä kukaan polttanut tai puhunut juomisistaankuin ehkä maininnalla löytyneestä hyvästä viinistä. Vaimoja ei yleensä 'akateltu'.

Kun loppuun ilmaisuun vielä lisää erittäin runsaan mutta mielikuvituksettoman kiroilun ja täydellisen itsekritiikittömän sekä uhoavan kerskumisen, sitä on mieluummin itse hiljaa tai istuskelee sivussa muista.

Tuollaisessa ympäristössä tuli itselle ensin hieman neitimäinen olo, vaikka olen kai muuten lähempänä 'äijätyyliä'. Pahinta on, että omaan ilmaisutyyliin alkaa kuin huomaamatta tihkua noita tosimiesten elkeitä. Ne tarttuvat huomaamatta kuin tupakanterva seiniin.

Toivottavasti löydät koulutustasi vastaavaa työtä. Työtovereiden laatu saattaa parantua siinä ohessa.

No pari vuotta olin itsekin haalarihommissa kun ei töitä koulun jälkeen omalta alalta löytynyt. Otin asenteella "aivot narikkaan" ja nautin duunarielämästä. Työ oli rankkaa, samoin kaverit.

Hyviä muistoja niistä ajoista jäi, ja nykyisin toimistotyö tuntuu perin kuivakkaalta siihen verrattuna. Sisähommiin pääsee vain hakemalla ja vaihtamalla asuinpaikkaa.

Duunareilta oppii monia asioita, joista on hyötyä sisätöissäkin. Oman työn arvostus, ylpeys, olennaisiin työasioihin keskittyminen, ahneus, häikäilemättömyys ja elämän proosallisista puolista nauttimisen taito ovat niistä tärkeimpiä.

Sinä varmasti vaihdat mestaa ajan mittaan, tai perustat oman firman.

Olinpas insinööriopiskelijana kesätöissä sekä työmaalla että toimistolla. Ei niitä duunareita kiinnostanut muu kuin viina ja naiset ja autot. Siellä toimistolla taas jutut oli oikein asiallisia ja järkeviä, eikä kukaan edes vihjannut käpälöintiin. Niin, se duunaripuoli oli aika kova paikka parikymmpisen naispuolisen ihan ensimmäiseksi työpaikaksi ikinä, mutta kyllä se toisaalta aika paljon opetti, vaikka en kyllä uudestaan menisi enää.

Itse en kyllä koe insinöörin olevan kovinkaan korkeasti koulutettu...!!!
Koulutusaikahan on n. 3 vuotta (1 vuosi menee kaikkeen muuhun, i-työ, harjoittelujaksot, etätyöt yms. muutenkin leppoista opiskelua).
Ammattikoulutkin kestävät yhtä kauan, ja he osaavat sitten jo jotakin tehdäkin, joskaan eivät paljon..........

Ylioppilastutkintohan nyt on täysin turha noin 95% lukion käyneistä.

Suomen koulutuspolitiikka on mennyt päin p:tä jo kauan aikaa, turhaan meille koulutetaan näitä teorisassa asiansa osaavia, koska täällä työelämässä joudutaan sitten opettamaan lattian lakaisusta lähtien kaikki hommat.

Itse olen käynyt koulua peruskoulun jälkeen 10-vuotta, en samaa alaa. Nykyisessä työssäni en käytännössä tarvitse mitään kyseisinä vuosina opiskelemaani asiaa (lukuunottamatta ehkä ATK), jota opiskelin ruhtinaalliset 4 vkoa.
Ammattiani vastaavaa työtä olen tehnyt 3 kk opiskelujen jälkeen. Palkka oli tuolloin 2395 Euroa/kk. Nyt saan kuitenkin 4598 Euroa (perehdytysjakson 1/2-vuotta oli hieman pienempi). Jos olisin mennyt heti kyseiseen hommaan olisin saanut tienattua 551760 Euroa 10-vuoden aikana joka meni opiskellessa. Nyt maksan opintolainaa vielä 4 vuotta.

Itseni kohdalla siis olen menettänyt suuren summan rahaa ja samoin yhteiskunta. Onko järkeä vai ei?

Ja tuollaisiahan me haalariäijät poikkeuksetta ollaan. Ainakaan minun työpaikalla et löydä mistään niin tasokasta keskusteluseuraa kuin sieltä haalaripuolelta. Siellä harrastetaan historiaa ja runoutta. Riipuen äijästä. Ne insinöörit vaan höpöttää jostain h..vetin tietokoneista ja koettaa kilpaa esittää niin viisasta. Puhuppa jostain muusta niille niin tulee hiljaista. Käykö kateeksi jos on kädentaitoja ja älliä? Inssit on vaan sitä varten että ne ottaa pojot kun me ollaan hyviä ja me saadaan kakkaa kun ne sössii. Ei se haittaa, ymmärrän kyllä että jokainen tarvii onnistumisen kokemuksia ja jos ei ole omia niin lainataan muilta. On hyviäkin inssejä (n.33% niistä). Loppuja ei olisi pitänyt päästää koskaan irti koulusta sotkemaan asioita. On kumma että jos ei tajua työstään mitään niin pitää ruveta lisäämään byrokratiaa ja mollaamaan niitä jotka yrittää saada huonot ideat toimimaan. Ei uskalleta keskustella työntekijöiden kanssa muuten kuin sähköpostilla. Voi nääs tyhmyys paljastua suorassa keskustelukontaktissa.