Death/Chuck memorial day

VITULLA PÄÄHÄN JA VIHELTÄÄ HUULET!

Saanen olla toista mieltä. Kiva kun tulit siitä tänne meuhkaamaan. Minullakin on mielessäni monta "neroa" joita en pidä sellaisina, mutta miksi kirjoittaisin siitä tänne? Ehkä syy on siinä etten ole koskaan vaivautunut tutustumaan johonkin bändiin ja sen historiaan niin hyvin ja se pelkkä eka kuuntelukerta ei riittänytkään. Voisin kuvitella että sulla on Deathin kanssa käynyt juuri näin. Jos ei nappaa niin ei sit. Mulle uppoo päivittäin ja on uponnut jo monta vuotta.

R.I.P. Chuck "nero" Schuldiner

Joo, näinhän sen täytyy olla. Mainitsemiisi thrash-ryhmiin verrattuna Death olikin samaan aikaan sekä tylympää että hienojakoisempaa, kauniimpaa. (Riippuen toki mitä tuotannon vaihetta tarkastelee.)

Eihän siitä toki ole pakko tykätä. Varsin tympeä provosointiyritys silti.

Tyhmä olen kun vastaan tollaseen huonoon provoon, mutta antaa mennä. Death, samoin kuin lähes kaikki muutkin 80-luvun old school death-metal bändit ovat tietysti hieman "hiomattomia" (Paskat soundit ja tuotanto muutenkin päin vittua). Itsellänikin kesti aikansa sisäistää tuo perusfakta, jonka tajuamisen jälkeen osaa ottaa kasari-kuolon kauneuden ihan eri tavalla. Koska kuten sanottu, niin nuo Californian klassikko-bändit ,etenkin Death ovat paljon hienojakoisempia ja monimuotoisempia kui nyt vaikka Sodom. Riffit ovat armottoman kekseliäitä ja niitä tulee yhdessäkin biisissä niin paljon, että siinä Iron maidenit sun muut vaan kattoo ja ihmettelee. Sitä paitsi, eipä tuo Arayakaan mikään mahtivokalisti ole. Karjujana OK, mutta kun se rupes South of heavenilla laulamaan niin siinä vaiheessa meni jotain pieleen.

Äijä kyllä osasi käyttää ääntään (jota kamalasti ei ollut)
Ei mikään ehdoton suosikki mutta en tuomitse... kaikki alkaa jostain eikä ensimmäinen tuotos voi olla täydellinen