.. että teinköhän oikean ratkaisun.
Olisi kiva saada kommenteja miehiltä, jotka ovat eronneet toisen naisen vuoksi, kumpi on parempi vaihtoehto odottaa ja tapailla vai jättää mies päättämään itse kumman haluaa vaimon vai sen toisen.
Eli takanamme on vuosien tiivis suhde, rakastuminen, ehkä puolin ja toisin,olemme tavanneet näinä vuosina n. 2-4 krt/vko ja mies on myös muutaman kerran yrittänyt lähteä perheensä luota, siinä kuitenkaan toistaiseksi onnistumatta vaan on aina palannut takiaisin.
Miehellä on nyt ollut muutaman kuukauden myös oma asunto, jossa hän ei kuitenkaan ole päivääkään asunut vaan asuu edelleen vaimonsa luona.
Minulle hän päivittäin lupaa muuttaa sinne jne.
Nyt en enään jaksa, lopetin suhteen kokonaan.
Mitä luulette, oliko tämä ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa vai onko tämä mielestänne kiristystä saada mies tekemään valintansa.
En jaksa enään kiusata itseäni, olen mieluummin sitten yksin kuin jatkan ns. "toisena naisena".
Vaimon kannaltahan tämä on tietysti hyvä ratkaisu, nyt hänellä on täydet mahdollisuudet korjata liitto.
Mutta kommentteja siihen kannattaako roikkua ja odottaa vai pistää peli poikki, kunnes päätös on tehty?
Olisi kiva saada kommenteja miehiltä, jotka ovat eronneet toisen naisen vuoksi, kumpi on parempi vaihtoehto odottaa ja tapailla vai jättää mies päättämään itse kumman haluaa vaimon vai sen toisen.
Eli takanamme on vuosien tiivis suhde, rakastuminen, ehkä puolin ja toisin,olemme tavanneet näinä vuosina n. 2-4 krt/vko ja mies on myös muutaman kerran yrittänyt lähteä perheensä luota, siinä kuitenkaan toistaiseksi onnistumatta vaan on aina palannut takiaisin.
Miehellä on nyt ollut muutaman kuukauden myös oma asunto, jossa hän ei kuitenkaan ole päivääkään asunut vaan asuu edelleen vaimonsa luona.
Minulle hän päivittäin lupaa muuttaa sinne jne.
Nyt en enään jaksa, lopetin suhteen kokonaan.
Mitä luulette, oliko tämä ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa vai onko tämä mielestänne kiristystä saada mies tekemään valintansa.
En jaksa enään kiusata itseäni, olen mieluummin sitten yksin kuin jatkan ns. "toisena naisena".
Vaimon kannaltahan tämä on tietysti hyvä ratkaisu, nyt hänellä on täydet mahdollisuudet korjata liitto.
Mutta kommentteja siihen kannattaako roikkua ja odottaa vai pistää peli poikki, kunnes päätös on tehty?
Vastaukset 9
Vanhimmat
teit oikean ratkaisun. Mitä olen elämää nähnyt, niin miehet eivät pysty päättämään kumpaa suhdetta jatkaa. Lähes aina päätös jää naiselle/naisille. Ajattele asiaa niin, että hän rakasti sinua omalla tavallaan, mutta ei tarpeeksi. Nyt on aika jatkaa omaa elämääsi. Jos joskus tämä mies siihen vielä kuuluu, se on sitten uusi asia (mutta haluatko oikeasti enää miehen, joka on jo vuosia sinua "kiusannut" ja jonka olet jakanut toisen kanssa?). Nyt kannattaa ennemmin keskittyä kaikkeen muuhun. Aikaa se vie, mutta luultavasti muutaman kuukauden päästä huomaat jo katselevasi vapaita miehiä "sillä silmällä". Onnea uuteen elämääsi!
p.s. luin keskustelun avauksen uudestaan ja huomasin sinun tarkoittaneen sen lähinnä miehille. No, ehkä tästäkin sait jotain irti..
Miksi välttämättä haluat miehen joka pettää.Tai miehen joka hylkää oman perheensä.Eikös sen voi tulkita niinkin että suhteen karikkojen kohdalla hakee aina ymmärtämystä muualta.Mutta tietysti sullehan se ei olisi näin tehnyt, vai?
PS.Oikean ratkaisin sinä minusta teit.
miksi haluan miehen joka pettää tai hylkää perheensä. Siihen on vain niin kovin kiintynyt tässä vuosien aikana. Toki olen paljon sitä miettinyt, että miten kävisi jos olisimme aina yhdessä ja niitä "karikkoja" tulisi niin mistä hän sitä ymmärtämystä hakisi, en tiedä.
Tuskin olen siinä asiassa yhtään parempi kuin hänen vaimonsakkaan, ymmärtämisessä. Ei mies puhu, hän menee lukkoon kun vaikeuksia tulee.
Siksi ehkä teinkin tämän ratkaisun, etten painostaisi häntä tekemään päätöstä.
Sillä aina jos kysyn häneltä mitä hän aikoo tehdä, hän antaa lupauksen esim. muutan viikon päästä. Kun viikko on mennyt ja asiaa kysyn, ollaan tunteja hiljaa ja sitten vastataan "Rakastan sinua, en halua vielä luovuttaa". Ota sitten selvää, mitä se tarkoittaa.
Olen kokenut saman kuin sinä ja onneksi tajusin lopettaa sen typerän leikin! Mutta siinä meni kyllä vuosia... Olen todella onnellinen ettei meistä tullut sen kummempaa. Tarkemmin ajateltuna suhteemme ei olisi varmaankaan toiminut. En halua sellaista miestä joka ei osaa päättää mitä haluaa vaikka sille antaisi kuinka paljon miettimisaikaa. Se täytyy kai tulkita niin, että hän haluaa kuitenkin olla enemmän oman vaimonsa kanssa eikä ole valmis jättämään häntä. Ja tuskinpa sinä sellaista miestä haluat? Tai jos mies väittää, että rakastaa sinua enemmän kuin vaimoaan, niin on se kumma miksei hän voi sitten jättää vaimoaan. Vaikka miettimisaikaa on ollut paljon...
Usko ettei sellainen mies osaa tehdä päätöstä vaan vitkuttelee ja vitkuttelee! Ja jos saisit hänet, niin hän voisi ehkä pelata sinunkin selän takana kieroa peliä kuten nyt vaimonsa selän takana... Minusta sinä teit oikean ratkaisun! Unohda se mies.
Minä ainakin olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni. Ja mikä huvittavinta, tämä mies jonka kanssa aikoinaan pelasin, muistaa vieläkin aina humalassa minut nähdessäni höpöttää, kuinka hän vieläkin rakastaa minua...hah, hah! Kunhan yrittää testata, että vieläkö hänessä on vetovoimaa...Huvittavaa!!! Ja vielä se mies on "onnellisesti" saman vaimon kanssa yhdessä...
Hei !
Naisen kommentteja tulee nytkin, sillä miesten tyypillisin vastaus tällaisissa asioissa on: En tiedä, en osaa sanoa. Kun luin kirjeesi, on kuin omasta elämästäni olisi kirjoitettu. Erona ehkä vain se, että olin itsekin naimisissa ja myös minulla oli lapsia. Erosin tämän toisen miehen vuoksi 1½ vuotta sitten ja siitähän ongelmat alkoivatkin. Oli ollut turvallista, kun molemmat olivat naimisissa. En ollut uhka vaan mukavaa ajan vietettä kurjan avioliiton piristykseksi. Kun erosin ja aloin odottaa hänen eroaan, ei sitä tietenkään tullut. Hän halusi sekä avioliiton kulisseineen ja sen statuksen minkä rivitaloasunto, lapsi, uusi auto ja mukavat naapurit tuovat ja hän halusi salaisen suhteen, jossa totetuttaa mm. seksifantasioitansa ja tehdä sitä kaikkea kivaa, mihin kiireinen, uraa luova vaimo ei ehtinyt tai se ei häntä kiinnostanut. Kun tuli valinnan aika, ei hän osannut päättää. Vastaus oli aina: En tiedä, anna aikaa, sanon ensi viikolla... Ja kuinka hän vannoi rakastavansa vain ja ainoastaan minua. Itseäni saan tietysti syyttää siitä, että uskoin kaiken kuusi vuotta.Kun sitten lopulta kuukausi sitten pakotin valitsemaan minut tai vaimon, oli hänen vastauksensa, että jos en suostu salasuhteeseen ei ole suhdetta ollenkaan.Niinhän siinä sitten kävi, että tämä elämäni suuri rakkaus meni häntä koipiensa välissä takaisin pikkuvaimonsa luokse. Nyt suren ja kaipaan, sillä avioerosta selviämisen lisäksi yritän nyt selvitä myös tästä toisesta erosta, joka ottaa vielä kovemmalle kuin uskoinkaan. Mutta ratkaisu oli pakko tehdä. Mies ei sitä pysty tekemään. Mikä onkaan miehelle mukavampaa kuin se, että toinen nainen passaa ja palvoo kotona ja toinen luonaan.Kuka nytsellaisesta vapaaehtoisesti luopuisi. Uskon, että olemme kanssasi tehneet oikeat ratkaisut ja ajan myötä ymmärrämme sen, että olimme vain hyväksikäyttäjien uhreja. Kuinka paljon pahaa rakkauden nimissä tehdäänkän. Toivottavasti löydät oikean miehen, joka on arvoisesi. Itsekin toivon sen joskus kohtaavani.
Täytyy sanoa, että tuntuu olevan ihan samanlainen kaava kaikissa, niin kuin minunkin tapauksessani.
Eihän se mies vaimoaan jätä. Useinmiten vain pitää toista naista leikkikalunaan. Miesten selittelytkin kuulostavat kovin tutuilta.
Minulla meni runsas puoli vuotta kunnes tajusin, että mikä hölmö homma olisi jatkaa suhdetta varatun miehen kanssa. Suhde jatkui vielä toisen puoli vuotta, mikä oli todella henkisesti raskasta aikaa minulle.
Sanoisin että teit aivan oikean ratkaisun. Kirpaiseehan se ratkaisu, mutta vain kerran.
Mies joka pettää vaimoaan on jo astunut pettäjän tielle. Sellaisen kanssa eläminen olisi itsepetosta.
En meinannut uskoa lukemaani.Niin tutulta tuntui.Kuin olisin itse kirjoittanut.Ainoa lisä siihen on 9kk ikäinen poika.Olin samassa tilanteessa 1½ vuotta eikä tilanne ole aivan selvä vieläkään.Olemme tunteneet jo lapsesta ja 16vuotta tämä mies teki töitä saadakseen minut.Sitten se ihme tapahtui ja rakastuin häneen.Aloimme "seurustelemaan"ja 2kk päästä huomasin olevani raskaana.Lapsettomuudesta kärsineenä en tietenkään ajatellut muuta kun pitää lapsen.Olihan tulevaisuuden suunnitelmat hyvällä mallilla.Mutta hyvin pian huomasin missä mentiin.Alkoi valehtelu ja salailu.Huom!Koko ajan mies asui vaimonsa luona.Ei pystynyt muuttamaan pois kun olisi kuulema helvetti alkanut.Olin yksin raskauteni kanssa ja mies jatkoi kaksoiselämäänsä.Elin toivossa että joku päivä mies muuttaa luokseni.Sitä päivää vaan ei ole tullut vieläkään.Muutaman kerran kännissä on soitellut ja kysynyt että pääseekö kotiin.Olen antanut monta mahdollisuutta mutta aina sama lopputulos.Seuraavana päivänä vaimon viereen.On ollut henkisesti todella raskasta aikaa.Olen näin jälkeenpäin ihmetellyt kuinka olen kestänyt sen kaiken HELVETIN minkä hän aiheutti.Parasta tai ehkä pahinta jutussa on se että lapsellamme on 5kk nuorempi sisko.Sekin minulta salattiin melkein loppuun asti.Keinohedelmöityksellä kuulema vaimo teki.Mielestäni siihenkin tarvitaan kaksi.Poikaamme hän käy tapaamassa silloin kun kehtaa eli 2vkon hiljaisuuden jälkeen.Voisin jatkaa juttua pitempään mutta eiköhän tämä riitä.Joten olet todellakin tehnyt oikean päätöksen!!!Älä tuhlaa elämääsi turhaan!Jos mies on saamaton tai raukkis nii olkoon.Kaikkea ei voi saada!!!!!TSEMPPIÄ JA KYLLÄ SE SIITÄ HELPOTTAA!!
Olen elänyt saman paskan itsekkin!Nyt seurauksena poika 9kk ja yksinhuoltaja.
Ensinnäkin, olet varmaan tehnyt oikean ratkaisun. Toiseksi, haluaisin kertoa hieman omasta kokemuksestani miehenä, millainen ruletti tuo 2 x nainen + 1 x mies oikeastaan on ja mitä siitä voi seurata.
Yksityiskohdilla ei ole sinänsä kauheasti väliä, mutta avioliitossa olleet erinäiset ongelmat johtivat sellaiseen tilanteeseen, että toinen nainen otolliseen aikaan ilmaantuessaan oli vastaus kaikkiin toiveisiin ja odotuksiin, tai ainakin siltä näytti. Pahaksi onneksi tuo toinen nainen oli vielä muutenkin henkisesti merkittävä (=ensirakkaus kaukaa monien vuosien takaa ja silloin keskenjäänyt juttu). Ymmärtänet, että tämä sytytti järjettömän roihun, joka poltti kaiken alleen ja johti siihen, että eropaperit lähtivät liikenteeseen ja kaiken piti olla selvää. Siis 2. naisesta tulee ensimmäinen ja muut asiat hoituvat järjestelykysymyksinä. Niin, ja koko ajan kannattaa muistaa se, että tässä vaiheessa molemmat naiset tiesivät toisistaan, kaikki oli kerrottu puolin ja toisin.
Näin ei kuitenkaan käynyt ja siihen oli kaksi syytä. Vaimo joutui ensimmäistä kertaa elämässään seinää vasten ja asiat oli pakko purkaa puhumalla. Siihen meni 5 yötä ja 5 päivää. Tuona aikana selvisivät kaikki ne asiat, jotka olivat koko 10 -vuotista yhdessäoloa enemmän tai vähemmän haitanneet. Eropaperien lähdettyä oikeuteen ymmärsimme ensimmäistä kertaa toisiamme niinkuin olisi pitänyt ymmärtää jo aikojen alussa.
Koska minulla on sellainen luonne, että haluan harkita loppuun asti mitä teen, tein kummallekin naiselle ehdotuksen: häivyn tuntemattomaan paikkaan/paikkoihin kuukaudeksi ja mietin itse asiani selväksi ja muotoilen oman mielipiteeni niin, että kumpikaan ei siihen pääse vaikuttamaan. Vaimo hyväksyi tämän ja piti ajatusta oikein hyvänä. 2. nainen sai järisyttävän raivarin ja syytti petturiksi ja samalla paljastui järjetön omistamisen halu. Siinä vaiheessa ymmärsin, että kuvio oli valmiiksi pedattu sillä tapaa, että kun eropaperit ovat lähteneet, niin minua aletaan samantien "opettaa" uusille tavoille ilman, että pääsisin itse asioihin vaikuttamaan millään tavalla. Manipuloinniksi tätä kai voisi kutsua. Eipä ollut paljon vaihtoehtoja tässä vaiheessa. Tuon riitelyn hetkenä hävisivät kaikki kuvitelmat uudesta onnellisesta yhteiselämästä tämän 2. naisen kanssa ja kuukauden mittainen etsikkoaika alkoi.
Jostakin kumman syystä tuo 2. nainen on minulle edelleen hyvin merkityksellinen ja otin tuon raivarin jälkeen itse pari kertaa yhteyttä. Ensimmäisellä kerralla perustelin 4 -sivuisessa kirjeessä miksi näin on tapahtunut ja miltä se tuntui ja miksi tästä ei tule mitään. Tarjosin kuitenkin tukea ja halusin olla ystävänä ilman minkäänlaisia eroottisia viritteitä. Syynä tähän on se, että meillä on tiettyjä yhteisiä isoja asioita henkisellä tasolla. Tähän ei tullut koskaan vastausta ja toiseen yhteydenottoon (joka oli hyvin neutraali toivotus tulevalle maaliskuulle) vastattiin, että hommat pyörii oikein hyvin ja jos vielä otat yhteyttä millään tavalla, niin poliisihommiksi menee, ilmeisesti lähestymiskiellosta oli kysymys.
Tämän rumban jäljiltä olen toistaiseksi aika palasina ja kestää varmaan jonkin aikaa, että toipuu edes suurin piirtein normaaliksi. Ajatusmaailma ja arvot kokivat melkoisen muutoksen, se oli sinänsä oikein hyvä asia, koska aiemmissa ajattelumalleissa oli paljonkin parantamisen varaa. Silti joitakin kysymyksiä jäi ja ne ajattelin heittää tähän lopuksi, jotta keskusteltavaa riittää:
1. Onko naisen tyypillinen tapa alkaa alusta sellainen, että kaikki (niin hyvä kuin paha) unohdetaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä?
2. Onko naisen tyypillinen tapa alkaa heittää elämää suurempaa roolia ja kehua kaiken olevan hyvin, kun kuitenkin joka toisesta lauseesta kuvastuu katkeruus?
3. Mikä ystävänä olemisessa voi olla niin vaikeaa? Aikuisten, lähes 40 -kymppisten ihmisten pitäisi jo olla sopeutuneita siihen, että kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät aiheuta eivätkä saa aiheuttaa eroottista värinää. Romantiikka on must, mutta realismikin pitäisi jo löytyä.
P.S. Tällä hetkellä tuo kuukauden etsikkoaika on lopuillaan mutta miettiminen jatkuu edelleen. Ei ole mitenkään 100%:n varmaa, että normaali perhe-elämä jatkuu. Toisena vaihtoehtona on, että sekin loppuu ja jatkan tästä keskenäni yksin.