Olen nyt yli vuoden seurustellut mieheni kanssa. Tunnettu ollaan vähän kauemmin. Meidän suhde on edennyt tosi hitaasti. Haluan olla hänen kanssaan ja hänkin haluaa minun. Emme kumpikaan ole luonteeltamme sellaisia, että viljelisimme tunteitamme sanoin. Pari kuukautta sitten sanoin rakastavani häntä. (ensimmäistä kertaa ääneen, koska muuten se on mielestäni itsestään selvää) Pitkä hiljaisuus ja vastauksena sain että kyllä mäkin oon tärkee (eikä voi sanoa samaa) Ällistyin vähän tuosta kommentista. Eiks se nyt sitten rakasta mua.
Tuonkin jälkeen kaikki on ollut niin kuin ennen. Yhtä paljon läheisyyttä ja naurua. Välillä mietin mitä mä olen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rakasta mua... Sit taas toisaalta, kaikki muu loksahtaa paikoilleen.
Help me!!!
Tuonkin jälkeen kaikki on ollut niin kuin ennen. Yhtä paljon läheisyyttä ja naurua. Välillä mietin mitä mä olen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rakasta mua... Sit taas toisaalta, kaikki muu loksahtaa paikoilleen.
Help me!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä oo tyhmä. Älykkäät suomalaismiehet kokevat mä rakastan sua - hokemiset sellaisena hollywood soopana, että he pyrkivät ilmaisemaan tunteensa tavalla joka on aidompi ja jonka voivat kokea omakseen. Jos he yrittäisivät sanoa asiaa juuri noilla sanoilla, kokisivat he itsensä vaivautuneiksi kun pitää leikki Ridgeä. Ihmettelet eikö hän rakasta sinua? Etkö sitten pidä itse häntä tärkeänä, kun "vain" sanot rakastavasi häntä?
joillekin se rakastaminen, ylipäänsä tunteiden tunnustaminen, on ylitsepääsemättömän vaikeaa.
ihan vaan piristykseksi tälläinen omakohtainen kokemus. mun mieheltä vei reilusti yli vuoden tajuta, että se rakastaa ja siihen vielä jonkin aikaa päälle ennen kun pystyi sen sanomaan. yhdessä ollaan kuitenkin oltu jo yli kymmenen vuotta ja edelleen onnellisina. anna aikaa. älä painosta.
tsemppiä!
välttämättä ole vielä varmaa että rakastaako.Itsellä tunteet syttyy hiljalleen, parikin vuotta voi mennä.
ja on itsekästä vaatia toista "rakastamaan" juuri samaan aikaan kun sinä olet sen tajunnut.