haluaisin..............

ei minulla ainakaan kovin hyviä kokemuksia.
Naisen kanssa kyllä pärjään mutta ne kersat...
Kai lähdemme eri teitä jossain vaiheessa ja tapailemme jos tapailemme sitten jossakin.

Edelliset tuttavuudet yh:iin on ollut havainto silkasta saalistuksesta.
Joko tunnen että seksuaalisesti olen vain hyväksikäytetty, panoseura vain tai sitten kovin oltu uteliaita maksukyvystäni.
Olen lähtenyt vähinäänin.
JOku syy siihen eroon yh:lla yleensä on, hakee aina vaan opparempaa ja parempaa rikkaampaa ja komeampaa ja mihinkään ei olla tyytyväisiä- lyhyt pinna muutenkin.
Ihan joku poikkeus saattaa olla tai jos on leski tms. silloin ero on tullut ilman omaa syytä lainkaan.

Olin lähemmäs 3 vuotta yh(lapsia on 5).Syynä eroon oli silloin se,että miehellä uusi kumppani.

Alussa koitin treffailla,(lähinnä sokkotreffeillä kävin),mutta eipä ollut silloin vielä valmis "mennyttä"unohtamaan,joten lopetin senkin alkuunsa!Lisäksi monelle miehelle oli "ristinä"se, että minulla oli useampi lapsi!"ulkoisesti"olisin kelvannut kumppaniksi,mutta lapset oli muka "este".Siispä olin ennemmin yksin!

No,sitten laitoin ilmoituksen kahdelle treffi-palstalle.Siellä oli jos jonkinmoista "törkyvastaajaa",ja välissä vedin jo koko ilmoituksenkin pois...mutt sitten kun olin pitkällä saikulla...laitoin sen ilmoituksen takaisin.Ja pianhan siihen kiva ihminen vastasikin(hänelle outo foorumi,ja olin ainoa kelle hän oli viestiä ees laittanut!)...tuntui heti ensi tekstistä että tuo on kaltaiseni ihminen,ja onnekseni myös yh.
Hänelle oli nimenomaan tärkeää se että minulla on myös lapsia...ja ymmärsi kuinka rankkaa elämä voikaan olla 5.lapsen kanssa!

Nyt on yhdessä oltu useampi kuukausi,ja kun ei ihan nuoriakaan olla..tähän kaikken suhtautuu paljon "vakavammin".Kumpikin tiesi mihin ryhtyi,ja vakaa aikomus on perheet yhdistää myös "virallisestikin".

Onneksi asumme viel suht lähellä toisiamme,niin tapaaminen onnistuu useinkin.
On tämä ollut aikas erilaista "elämää",kun emme ole suhteessa VAIN kaksin.
Aina on huomioitava myös lapset,heitä kun on kaikkiaan 6(välillä 7).
Yhteinen aika otetaan kerran kolmessa viikossa,kun kummankin lapset ovat poissa.Se yhteinen,"oma aika "on myös tärkeää!
Onneks lapset tulevat toimeen keskenään,ja hyväksyvät toisensa..kuin myös kummankin lapset ovat hyväksyneet meidät "aikuiset"joukkoonsa.

Meille siis saapui onni,erehdysten ja epäonnistumisten kautta.Uskon että Onni saapuu viel monelle muullekin,kun vain jaksaa siihen uskoa.
Ei yksinhuoltajuus ole tänä päivänä "häpeä",siihen kun joutuu niin usein aivan tahtomattaan!

Älä välitä "ala-arvoisista" kirjoituksista,ne ihmiset jotka yh-ihmisiä panettelee...eivät tiedä totuutta.Eivät sitä kuinka raskasta,ja epäkiitollista tämä yh.arki välillä onkaan.Mutta omat vahvuutensa on yh-elämän myötä myös löytänyt.Tietää että selviää yksinkin,muttei tahdo elää yksin!

Silloin kun rakastuu/ihastuu,ei huomioi sitä onko toinen yh,vai ei.Silloin muut asiat merkitsevät enemmän!

niin meitä miehiäkin on yksinhuoltajina, tosin aika vähän mutta en ole kohdannut tuttujen yh-äitien enkä miesten keskuudessa kirjoittamaasi ilmiötä.

luulenkin että tämän palstan typeryksien juttuja...onhan niitä legenda juttuja kuullut ravintolassa sillointällöin...yh-äidit sitä ja tätä mutta kyllä ne yleensä on hieman kaljaa saaneiden pikkupoikien rintarottingilla tarinoita.

sinulle ehdottaisin vain rauhallista ajattelua miesten suhteen. meitä miehiäkin on kohtuulisen erilaisia niin ajattelultamme kuin teoiltamme.

ps.näin jälkikäteen ajatellen, sinkkunaisen vaimokseni ottaneena edellisen avioliiton rikkouduttua, jos joutuisin saman tekemään ottaisin luultavimmin yk-äidin kumppanikseni...sen verran oli itsenäisen sinkkunaisen vaikea alussa sopeutua siihen että lapset ovat samalla viivalla hänen kanssaan ja huomiota hän saa juuri saman verran kuin lapsetkin minulta. hän luuli että olen vain hänen, nykyisin kaikki pelaa yhteisen lapsemme syntymän jälkeen...aviossa 15 vuotta siis ja nuorinkin lapsista 10v.

t:yh-iskä.

..jos on lapsia, törmää varmastikin tuohon ongelmaan. Naisena sitä on vähän huonommassa asemassa.Miehethän senku porskuttaa eron jälkeen, lapset kun USEIMMITEN jää äidille.Sanoisin,että älä hätäile.Joku tulee,mutta älä tee hätäratkaisuja yksinjäämisen pelon takia.Ehkä kuitenkin helpompaa aloittaa seurustelu "isän" kanssa kuin sellaisen,jolla ei ole lapsista mitään kokemusta.Uusioperheen arjesta en minäkään tiedä..vielä ainakaan.Kova hinku tietysti olisi siihenkin ryhtyä.Mies on jo,yhteensä 4 lasta.Osa tietenkin vain joka toinen viikonloppu,joten voiko siinä edes arjesta puhua..Viihteellisiä viikonloppuja ennemminkin..Mutta jos ydinperhe on edelleen ihanne,niin voisin kuitenkin väittää,että kyllä uusioperheet joutuvat kovemmalle.Siinä sitoutuminenkin on yleensä vahvempaa.Ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä,että kovan eron kokeneet harvemmin tahtovat "mokata" toista kertaa...