mitä tekisin, että se sieltä häipyisi? En todellakaan kaipaa entistä enkä entiseen, lähinnä suhde kummittelee mielessäni toisella tavalla. Ajattelen joskus, että herrajestas, onneksi pääsin hänestä eroon, vertaan joskus nykyiseeni ja huomaan kuinka paljon "parempi" nykyiseni on kaikin tavoin. Ajattelen miten hyvä on että erosimme, tajuan vasta näin jälkeenpäin, ettemme oikeastaan sopineet yhteen ja nykyiseni on paljon sopivampi minulle. Lähinnä olen myös huomannut hämmästeleväni että nykyiseni kaltaisiakin miehiä vielä on, olin luullut että kaikki ovat jotenkin ns "perinteisen" miehen tyylisiä. Joo, kuulostaa lapselliselta..
Mutta nuo asiat ovat käyneet selväksi, miksen sitten voi lakata ajattelemasta vanhaa suhdettani? Jotenkin minua tavallaan kaivelee se, että suhteemme päättyi siihen että mies petti. Minä jätin hänet sitten, vaikka alunperin olimme aika hyvin hitsautuneet yhteen eikä suhteessamme periaatteessa ollut mitään vikaa miehenkään mielestä. Niin, tai emme ainakaan silloin tajunneet siinä olevan vikaa..
Onko kokemuksia? Tämä alkaa tosissaan rasittamaan..
Mutta nuo asiat ovat käyneet selväksi, miksen sitten voi lakata ajattelemasta vanhaa suhdettani? Jotenkin minua tavallaan kaivelee se, että suhteemme päättyi siihen että mies petti. Minä jätin hänet sitten, vaikka alunperin olimme aika hyvin hitsautuneet yhteen eikä suhteessamme periaatteessa ollut mitään vikaa miehenkään mielestä. Niin, tai emme ainakaan silloin tajunneet siinä olevan vikaa..
Onko kokemuksia? Tämä alkaa tosissaan rasittamaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
1.) Sinun tekee mieli kostaa, tai
2.) edellisessä oli jokin erityinen piirre jota tässä nykyisessä ei ole, piirre jota kaipaat.
Siitä ei kun sitten valitset.
Vielä ex:sääsi.
en jaksa uskoa vanhaan rakkauteen.. tuo edellinen kommentoija saattaisi olla oikeassa, jos eron sureminen onkin vielä kesken ja nyt ollaan koston himo -vaiheessa :)
Ääh, enpä tiiä, yritin miettiä entisen piirteitä, eikä niistä kyllä yksikään vedä vertoja nykyiselleni. Eli ei kai senkään kaipuusta ole kyse.. En tiedä miten pääsisin vanhan miettimisestä eroon. Ehkäpä ajatus siitä, etten ollut tarpeeksi hyvä ja arvostettava (vaikka niin luulin ja itse kyllä arvostin täysillä entistä miestäni) että minua ei olisi voinut pettää, on vain mielestäni jotenkin kestämätön.