"Naisiin kohdistuva väkivalta näyttää olevan Suomessa pysyvä ilmiö. Yleisintä on puolison tai tutun miehen tekemä väkivalta. Tuoreen tutkimuksen mukaan joka viides parisuhteessa oleva suomalaisnainen on joutunut joskus nykyisen puolisonsa väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi."
Jos aikaisemmin meni ilmoittamaan poliisille, että uhkaillaan. Poliisi vain sanoi: "Toimitaan sitten, kun jotain tapahtuu."
Taisi olla Paulankin tapauksessa todella myöhäistä?
Jos aikaisemmin meni ilmoittamaan poliisille, että uhkaillaan. Poliisi vain sanoi: "Toimitaan sitten, kun jotain tapahtuu."
Taisi olla Paulankin tapauksessa todella myöhäistä?
Vastaukset 155
Vanhimmat
Joo, vaikea sanoa mikä tilanne oli tässä Jämsän surmassa mutta mieleen tulee että jos suhdetta jatkaa ja samassa taloudessa elää niin ei kai poliisilla ole valmiuksia tehdä mahdollisen väkivallan suhteen mitään. Ei poliisi voi kuitenkaan tulla pitämään partiota makuuhuoneeseen.
Eli sellaisessa tapauksessa jossa asutaan yhdessä ja ollaan suhteessa niin mielestäni parisuhdeväkivalta ei ole poliisiasia, tai sanotaan että sen ennaltaehkäisy ei ole poliisiasia. Jokaisella on kuitenkin viime kädessä vastuu itse itsestään eli jos puoliso käyttäytyy väkivaltaisesti niin tehokkain tapa ennaltaehkäistä jatkuvaa perheväkivaltaa olisi lopettaa suhde ja muuttaa eri talouteen. Parisuhteen jatkaminen uhkailun alla kuullostaa oudolta muutenkin, onko se enää parisuhde vai joku ihan muu? Jos uhkailu ja häirintä jatkuu senkin jälkeen niin siinä vaiheessa se on mielestäni vasta poliisiasia. Lähestymiskiellot ja muut.
Anteeks vaan, mut asiat ei suju ihan noin. kannattais tutustua paremmin näihin asioihin ennen kuin neuvoo milloin poliisit paikalle.toisinaan perheväkivallan uhrin on mahdotonta toimia noin.Perheväkivallasta 4 vuotta kärsineenä 2 lapsen äitinä tiedän ettei hommat suju ihan noin helposti.Jos se ois noin yksinkertaista oisin säästynyt paljolta.
muuten pääset paremmin irti perheväkivallasta kuin eroamalla väkivaltaa harjoittavasta kumppanista? Soittamalla poliisit joka kerta vai?
Itse olen ollut väkivallan kohteena 5 vuotta avioliitossa. Siihen aikaan tosiaan poliisi ei puuttunut asiaan muuta, kun pyysi tekemään rikosilmoituksen. Mutta onneksi tänä päivänä laki on muuttunut. Jopa naapuri voi ilmoittaa jos epäilee, että naapurissa nyrkki heiluu ja epäilee, että mies pahoinpitelee vaimoon tai päinvasoin. Ilmoitus vaan poliisiin ja syyttäjä ottaa asian käsittelyyn.
avovaimo ärsytti jatkuvasti puheillaan avomiestään.Yritti saada häntä "hoitoon" vaikka ei ollut aihetta.Välillä valehteli, että hänellä on uusi asunto ,vaikka heillä oli oma osake-asunto ostettuna.Mies passasi tätä naista kaikella tavalla.Vei töihin ,lapset tarhaan Illalla haki naisen töstä ja lapset tarhasta,joka arkipäivä.Ja taas oli muka uusi asunto hankittu
.Lopuksi miehen pinna katkesi,hän halusi lähteä lasten kanssa pois,mutta avovaimo esti.Silloin mies "tönäisi avovaimon sivuun,ja otti lapset mukaansa. Avovaimopa meni tekemään rikosilmoituksen että häntä oli pahoinpidelty.Ja ei kun oikeuteen. Pitäisikö toisenkin osapuolen harkita, mitä tekee ja mistä vakivalta saa alkunsa. Vastatkaa.
Eroaminen väkivaltaisesta kumppanista vaatii ennenkaikkea rohkeutta ja sitä on pitkällisen alistamisen ja pelottelun, vähättelyn ja uhkailun ilmapiirissä kärsineessä ihmisessä aika vähän, usko pois. Sitäpaitsi väkivallan uhri syyllistää usein itsensä ensimmäisenä, samoin kuin väkivaltaa harjoittava henkilö syyllistää uhrinsa. Hänessä itsessäänhän ei ole mitään vikaa, syy käytökseen löytyy aina muualta.
Rohkeus eroon löytyy yleenä lapsista ja halusta suojella heitä, johon samalla toisaalta liittyy häpeä epäonnistumisesta parisuhteessa ja se, että sinusta tulee eroamalla kodinrikkoja. Kärjistetysti viet lapsilta isän. Ja saat kyllä varmasti kuulla siitä. Eli asiat ovat monesti hieman mutkikkaampia kuin aluksi näyttävät, eikä ketään tulisi arvostella tietämättä, mistä todella on kysymys.
No meillä ei tarvittu mitään syytä - olinhan kodin kynnysmatto. Ei tarvinnut, kun jutella naapurin kanssa, ni nyrkki jo heilu. Mistä puhuit, mitä teit - meidän asiat ei kuulu kenellekään - perheasiat on perheasioita - ainut ero tässä oli, että aviomieheni oli muslimi.....
Tuo kyseinen vaimo kuulostaa narsistilta:toista voi hyväksikäyttää,uhkailla alistaa sekä syyllistää ja sitten lopuksi kaataa vielä kaikki viattoman niskaan. Narsisti toimii juuri noin,tuhoaa toisen itsetunnon,syyllistää ja kääntää asiat niin,että uhri onkin syyllinen. Narsistia ei kukaan voi parantaa väkisin,ja silloin harvoin jos narsisti itse suostuu hoitoon.
Kiusaaminen jatkuu erosta ja oikeudenkäynneistä huolimatta.Nyt lapset kilpenä.Isä ei saa lapsia puhelimeen.Puhelin on kiinni. Jos isä saa lapsen puhelimeen, äiti laittaa kaijuttimen auki ja välillä ottaa lapselta puhelimen ja huutaa ja haukkuu lapsen isän lasten kuullen. vieläpä tämän avovaimon äitikin jaksaa haukkua isää, vaikka ei tiedä kuin tyttärensä kertomat asiat.
On mielestäni kummallista kannanottoa että ikäänkuin syyllistää "uhria". Parisuhteesta lähteminen on vaikeaa jos rinnalla on ollut narsisti joka syönyt kaiken itsetunnon ja lopuksi yrittää tuhota fyysisestikkin....
Zapera on analyysi-instituutti,
joka tekee kyselykaavaketutkimuksia Internetissä.
Nyt sinäkin voit liittyä joukkoon.
Vastaamalla kyselyihin (saat niitä sähköpostitse) kerään pisteitä ja pisteillä voit tilata Panelstoresta tavaraa aina cd-levyistä elektroniikkaan.
Tämä ei tuki sähköpostiasi / puhelintasi mainoksilla, joten voit huoletta liittyä joukkoon ja ansaita palkintoja:
http://www.zapera.com/member/?cmd=Join&lang=FI&ID=FI12560
vaarallinen.
Koska naisen äitimyytti ja madonnamyytti pelastavat jatkuvasti valehtelevan naisen. "eihän nainen valehtele" "nainen on hyvä äiti". "nainen ejattelee aina lasten parasta".
Näiden myyttien takia naine pystyy esittämään viatonta missä tilanteessa tahansa. Ja kun syyttää miestä väkivaltaiseksi - aina uskotaan.
Muistatte varmaan Campyn tapauksen, jossa äidin sanaa uskottiin sokeasti Suomessa. Poikien ulkomaalaiset etunimetkin väännettiin lehdistössä suomalausiksi, jotta sumutus ja valehtelu lasten amerikkalaisesta isästä olisi täydellinen. Narsistinen luonnehäiriötapaus pystyy tosiaan lähses mihin tahansa.
Onneksi pojat ovat pitkän taistelun jälkeen LOPULLISESTI turvassa amerikassa.
Kysymys kaikille vastattavaksi.
MIKSEIVÄT MIESTÄ HAUKKUNEET LEHDET NYT MENE AMERIKKAAN TEKEMÄÄN JUTTUA SIITÄ MISSÄ "HIRVEISSÄ" OLOISSA "VÄKIVALTAISEN ISÄN LUONA LAPSIRAUKAT JOUTUVAT OLEMAAN?
Miksei ketään kiinnosta lasten onnellinen nykytila isänsä luona amerikassa? Missä ovat isot otsikot nyt??
Ymmärrän kyllä että väkivaltaisesta suhteesta on vaikea lähteä mutta kommentoinkin vain sitä että onko poliiseille mahdollisuuksia estää tai ennaltaehkäistä perheväkivaltaa niin kauan kuin suhde jatkuu ja saman katon alla asutaan. Siitähän tämä keskustelu avattiin.
Enkä kuvittele että asiat olisi mitenkään yksinkertaisia eroamisen suhteen mutta se on mielestäni yksinkertaista että poliisivoimin ei väkivaltaa suhteessa pystytä lopettamaan. Poliisin voi toki kutsua joka kerta paikalle mutta poliisi ei voi parantaa kumpaakaan osapuolta eikä ratkoa heidän välisiä ongelmiaan. Poliisi voi toimia korkeintaan sillä hetkellä erotuomarina.
Miten koet tuon kommentin syyllistävänä? Oletko itse sitä mieltä että poliisi pystyy lopettamaan väkivallan suhteessa?
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut syyllistää eikä tuomita. Olen vain aidosti sitä mieltä että jos väkivaltaisesta suhteesta haluaa päästä eroon niin tehokkain keino on erota. Ei sen kummempaa. En sitä kuvittele että se olisi helppoa muttei se ole mielestäni mikään ratkaisu että kutsutaan silloin tällöin poliisit paikalle. Poliisinkin kannalta voi olla aika turhauttavaa käydä kerran kuussa samassa kodissa hakemassa väkivaltainen puoliso pois jos sama tilanne jatkuu vuosia. Kun poliisi ei ole parisuhdeterapeutti.
Mielenkiintoista mielestäni tässä keskustelussa on se miten miltei jokainen kommentti käsitetään niin että uhreja syyllistettäisiin tai tuomittaisiin. Itselleni ei tulisi mieleenkään tuomita tai syyllistää uhreja ja minusta on outoa että niin käsitetään.
ei yksityisistä ihmisistä voi mennä otsikkoa tekemään. En tiedä kuinka paljon pojat äitiään kaipasivat, mutta toivottavasti poikien suru on hellittänyt ja heillä menee nyt kuitenkin hyvin.
Näin se vaan on. Ei mediaa kiinnosta, kun pojat elävät rauhassa isänsä kanssa.Eikä Isä kannsa eläessä ole mitään ongelmia. Kyllä oikeus oli tässäkin tapauksessa oikeassa. Ilmeisesti poijat tekivät ja puhuivat niin kuin äiti oli heitä käskenyt.Lapsia on helppo manipuloida. Sen olen todennut. Itse olen mumma. En ole koskaan lapsenlapsille "huutanut" mutta lasten äiti on pannut sen lasten suuhun,että mumma huutaa, jopa lääkärille asti hän asian näin kertonut.
sulla ei ILMEISESTI ole tietoa, ei sitten minkäänlaista mistä niin pätevänä siellä kirjoitat.??? oletko kenties lukenut jonkinlaisen opuksen tyyliin, "avaimet onnelliseen parisuhteeseen". Avaa ovi, mene pihalle. Elät ilmeisesti jonkinlaisessa pumpulilinnassa.
Zapera on analyysi-instituutti,
joka tekee kyselykaavaketutkimuksia Internetissä.
Nyt sinäkin voit liittyä joukkoon.
Vastaamalla kyselyihin (saat niitä sähköpostitse) kerään pisteitä ja pisteillä voit tilata Panelstoresta tavaraa aina cd-levyistä elektroniikkaan.
Tämä ei tuki sähköpostiasi / puhelintasi mainoksilla, joten voit huoletta liittyä joukkoon ja ansaita palkintoja:
http://www.zapera.com/member/?cmd=Join&lang=FI&ID=FI12560
poliisin asia lopettaa parisuhdeväkivalta sitten?
En ole lukenut opuksia, mutta maalaisjärki sanoo ettei poliisi pysty parisuhteen ongelmia ratkaisemaan vaikka kävisi joka ilta paikalla.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?valikko=3&alasivu=210
Tuossa on yksi osoite, jossa on hyviä artikkeleita, mutta eivät ne tietenkään ratkaise mitään, avasivatpa vain silmäni, minkä takia erosinkin miehestäni.
Väkivalta oli tosin vain henkistä, mutta riitti pitämään minut, aviolupauksestani kiinni pitävän 10 vuotta saman miehen ja kahden lapsen kanssa yhdess'.
Lapset ovat nyt minulla.
Jos sinulla on ongelmia toisen manipuloinnista tai vääristä lupauksista ja puheista..
NAUHOITA vaikka puhelusi, tee ehdotus sosiaalitoimen kautta että haluat vaikka valvotun tapaamisoikeuden, kunnes katsovat sopivaksi tavata vapaasti.
Älä anna periksi, kyllä miehiäkin uskotaan, onko sinulla ystäviä, tuttuja, naapureita, jotka ovat olleet tekemisissä kanssanne???
Voimia vain heille jotka kokevat vastaavaa tai pahempaakin :)
ei tiedä mitä perheissä koetaan, ei edes mummot. Lapset olivat jo niin isojakin, että heitä ei pysty helpolla manipuloimaan. Onhan se helppo sanoa, että mikäli halutaan tehdä vastoin lapsen tahtoa, että tätä on manipuloitu ja hän ei todellisuudessa tiedä mitä haluaa. Hyvähän sillä verukkeella toiselta on lapset kaapata.
On hyvä tuudittautua siihen uskoon, että pojilla on kaikki hyvin, kun mitään ei kuulu. En olisi niinkään varma, että lasten vientipäätös oli oikea. Toivottavasti. Me ulkopuoliset asian oikeaalaitaa koskaan tulemme tietämään ja tuskin koskaan tiedämme mitä nämä lapset nykyään kokevat
perheväkivalta-artikkeli. Suosittelen: ;)
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/perhevakivalta.html
jatkuva pahoinpitelyjen lista lehdissä, ja muka edelläkäviä joka suhteessa.tää kyllä menee vielä överiksi.yhteiskunta sairastaa.
Surullista luettavaa on taas joulun jälkeen lehdet pullollaan, kun joku tai jotkut ovat joko tulleet pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi jouluaattona alkoholin seurauksena niin ku yleensä.
suhteessa eläviä pareja, siis tarkoitan että miksi toinen on jatkuvasti valmis ottamaan turpiinsa. Olen aina sanonut että jos minua lyödään niin suhde loppuu siihen, ja näin myös kävi. Mielestäni yksikin isku on liikaa.
hei haloo. En minäkään voi ymmärtää että joku ottaa jatkuvasti turpiinsa, oli kyseessä mies tai nainen. Apua saa aina jos vain haluaa. Kenenkään ei ole pakko hyväksyä väkivaltaa.
Ehkä "nämä" ihmiset, jotka jäävät hakattavaksi ovat jotenkin idiootteja. Se on vaan niin h..alvatun viisasta kommentoida. Väkivaltaisessa suhteessa on vain niin pirun monta pointtia, jota ei ymmärrä ns. "tavallinen" ihminen, joka arvostelee. Ja kaiken lisäksi arvostelee vielä ihmistä, jota pahoinpidellään! Älä koskaan sano ei koskaan, saattaa osua kohdallesi, ehkä enää pysty arvostelemaan malliin: Lähde menemään -systeemilläsi.
Sen takia täsä keskustelua varmaan käydäänkin että, kyllä, se joka ei elä väkivaltaisessa suhteessa ei todellakaan ymmärrä miksi väkivallan uhri ei lähde kävelemään. Valottakaa vähän.
Suomessa on kaksi kertaa kovemmat pahoinpitely tilastot kuin Pohjoismaissa. Kyllähän sen huomaa jo heti suomalaisista, ettei ne täysillä kulje.
Suomalainen on aina naama myttyrässä eikä osaa edes hymyillä tai tervehtiä. Ruotsalaiset ovat aivan erilaisia...suomalaiset ovat jotenkin alkukantaista porukkaa...puusta laskeutuneet paljon myöhemmin kuin muiden maiden ihmiset.
Näin se on! Menee vielä pitkään ennen kuin suomalaisista tulee toiset huomioon ottavia...
Minä lähdin melko pian, kun väkivalta alkoi mennä vakavan puolelle. Ihan omien kokemusteni perusteella pystyn ymmärtämään ainakin tällaisia syitä jäämiselle:
- Puoliso ei aina ole ollut väkivaltainen, vaan se on tullut vähitellen suhteeseen. Väkivaltatapausten jälkeen puoliso on katuvainen, käyttäytyy pitkään paremmin, ei ymmärrä mikä häneen meni ja pyytää jatkamaan.
- Puoliso uhkailee väkivallalla tai muulla kostolla, esimerkiksi että kertoo suvulle ja ystäväpiirille totuuksia, jos toinen lähtee suhteesta.
- Väkivallan kohteeksi joutunut on henkisesti niin lopussa, että ei jaksa lähteä. Ei osaa hakea apua, tai kokee, ettei hänen kokemaansa väkivaltaa oteta vakavasti. Puoliso selittää tapahtuneen pienenä tönimisenä, joka oikeastaan johtui vain siitä, että toinen provosoi, tai oli suorastaan leikkiä.
- Väkivallan uhrin oma lähipiiri kehottaa jäämään suhteeseen. Mun tapauksessani oma äiti: "Olet varmaan tehnyt jotain sellaista, että olet ansainnutkin hiukan kuritusta."
- Väkivallan kohteena on ihan fiksu tavallinen ihminen, joka ei voi ymmärtää, että hänelle käy näin. Yrittää järjellä ja väkivaltaan johtavia tilanteita karttavalla käytöksellä saada rauhan aikaan. Etsii syytä itsestään.
Erittäin vahvasti muistan sen tunteen, että kukaan ympärillä ei ymmärtänyt. Puolisoani pidettiin yleisesti hyvänä tyyppinä, mitä hän suhteemme alussa ja muiden ihmisten seurassa olikin. Lähtöni aiheutti suunnattomasti kummastelua ja puolisoa säälittiin. Aika pian lakkasin kertomasta lähdön todellista syytä, väkivaltaa, koska juuri kukaan ei uskonut sitä.
Ja kun ensimmäisen kerran tapasin vastaavassa tilanteessa olleen ihmisen, juttelimme varmaan 10 tuntia siltä istumalta.
Minäkään en ymmärrä, että miksi naiset alistuu ottamaan turpiinsa. Asioille voi aina tehdä jotain. Paulan tapauksessakin oli väkivaltaa tapahtunut jo yli 15 v. Miten ns. fiksu nainen antaa elämänsä tuollaiselle väkivaltaiselle miehelle ja pilaa samalla myös lapsensa elämän...tuntuu kyllä aika kummalliselta. Toisaalta aika rumasti sanottu, mutta aika totta Paula sai mitä kerjäsi, yli 15 v hän ns. kerjäsi tuota kohtaloaan. Olis hän voinut jo aikaisemmin erota. Itselläni oli vähän samanlainen tilanne ja vuosi sitten se kärjistyi todella pahaksi, onneksi veljeni sanoi että nyt eroat muuten olet kohta vainaa ja onneksi erosin. Elämä on nykyään huoletonta kun ei ole jatkuva pelko päällä että mitä tapahtuu....
Mun mielestä olet hyvin kuvaillut tämän ongelman ytimen eli ympäristö ei ymmärrä ja ei ota todesta uhrin kokemuksia. Siis tämä on aivan järkyttävää, mutta näin on.
Jos asuu maalla, niinkuin meidänkin perhe eli, niin mihinkään ei puututtu. Isä näytteli muille kyläläisille "hauskaa seuramiestä" ja hän oli pidetty henkilö. Sitten kulissien takana tapahtui hirveyksiä. Lopulta isä ja äiti erosivat.
Äiti on sanonut, että olisi eronnut aiemmin, mutta kun ei voinut lapsia jättää ja mihin sitä nainenkin yksin lähtee taivasalle lapsikatraan kanssa, kun on pienipalkkainen. Ei mihinkään. Jos on rahaa, niin ei ole mitään ongelmaa. Sen kun lähtee. Nainen ajattelee aina kuitenkin lapsia.
kuulostaa tutulta ....
Ex miestäni on pidetty aina rauhallisena ja kukaan ei voi uskoa että mitä hän teki joskus kotona....
Nyt on sitten sellainen tunne, että minussa on kaikki syy. Olen jättänyt tunnollisen isän ja miehen...
Siltä se saatto päällepäin näyttää, mutta kun sitä verhoa vähän raottaisi... näkisi jotakin ihan muuta. Onneksi on olemassa sellaisia luottoystäviä jotka kuuntelivat minua ja uskoivat mitä kerroin.
Mutta sitten on niitä yhteisiä ystäviä jotka hämmästelee sitä, että kuinka se voi olla mahdollista.
että jotenkin roikut miehessäsi muista syistä kuin aidosta rakkaudesta... köh
"Etsi apua ongelmaan. Ota yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin, rikosuhripäivystykseen, turvakotiin tai muuhun auttavaan tahoon." Näin siis neuvotaan toimimaan väkivaltatilanteissa. Miten tätä ongelmaa ei ole pystytty kitkemään pois?
Eipä se niin yksinkertaista ole. Jopa lakinainen käänsi kaiken päälaelleen. Minusta tehtiin syyllinen. Rahassa maksoi markoissa yli 100 000 kaikki vastuu jäi minulle.
Tämä maa on todella alkukantaisten koti.
"Lähtöni aiheutti suunnattomasti kummastelua ja puolisoa säälittiin. Aika pian lakkasin kertomasta lähdön todellista syytä, väkivaltaa, koska juuri kukaan ei uskonut sitä."
Näin se on. Asuin oppikoulussa lääkärin tyttären kanssa. Hänen veljensä oli siskoni tyttären häissä ja hymyili ja jutteli. Sainkin kuulla vävyn äidiltä todellisen tarinan miehen elämästä. Oli pieksänyt Ruotsissa vaimonsa sairaalakuntoon. Tämä on kielletty totuus. Poika oli hienosta perheestä molemmat vanhemmat lääkäreitä. Pojalla ei kuitenkaan äiti suhde toiminut.
Niin tuo huono äiti suhde oli ehkä yksi syy ongelmiin. Ruotsissa ei hyvällä katsella väkivaltaisia miehiä. Hän piipahtaakin siellä aina melkein salaa. Toinen vaimo muuttikin sinne.
En voi käsittää miksi pitää odottaa sitä seuraavaa iskua. Parempi muuttaa eri osoitteeseen! Ja turha sanoa ettei lasten takia voi erota, se on huuhaata.
Erityisesti tässä Paulan tapauksessa mua ihmetyttää, että miten hänen sukulaisensa ja ystävänsä eivät puuttuneet tilanteeseen, vaikka hänen miehensä väkivaltaisuus oli laajasti tiedossa? En voi käsittää, miten suomalaiset voi olla niin passiivisia. Sisko tulee turvaan veljen luo ja sit se lähtee takaisin hakattavaks, eikä kukaan puutu asiaan. Sitten vaan itkeään, kun toinen on kuollut ja lapsi ilman äitiä.
Mä olen ite ottanut sen linjan, että jos näen kadulla tappelun, menen väliin tai soitan polisiin ja jos kuulen naapurissa pahan kuuloista riitelyä, niin sama homma. Eikä ole koskaan tarvinnut katua jälkeenpäin, että olis pitänyt sitä ja olis pitänyt tätä.
Voimakas persoona voi ottaa toisen valtaansa usein muutenkin kuin lyömällä ja harvoin perheväkivalta alkaa vain lyönnistä, jonka jälkeen sanot kylmästi, että Kiitos, Hei. Varsinkin suhteessa, jossa on lapsia, puoliso on muuten mukava, työssä käyvä ja vilkasta sosiaalielämää viettävä, sekä vanhempiesi mielestä oikein miellyttävä urheilullinen persoona, on hyvin vaikeaa panna pistettä suhteelle vaikka on tullut pahoinpidellyksi. Henkisesti tai fyysisesti. Ajattelee, että kun kaikista muista tuo mies on aivan unelma, ja muiden silmissä elämämme on unelmaa. On kaikki yhteistä, talo, autot, lapset, eikä paljoa velkaakaan. Jospa voisin tehdä jotain, käyttäytyä toisin, jospa minä olenkin syypää, kun mies on kerran niin täydellinen. Niimpä.
Ironiallasi, Hyvä!!
15 vuotta on joku lause, jonka lehdet on kirjoittanut, mutta enpä usko, että suhde alusta lähtien oli väkivaltainen, tai kokoaikaa, tai päivittäin, tai, tai, tai... Itse keräsin rohkeutta yli kymmenen vuotta ennen kuin lähdin, jona aikana oli kerran silmät mustana, muuten jonkun verran mustelmilla, mutta väkivallan uhka päällä koko ajan. Syy, etten lähtenyt aiemmin kiteytyy täällä jo monessa kirjoituksessa, joten en siitä lähde sen enempää kirjoittamaan.
Huuhaata ehkä, mutten ole ihan samaa mieltä kanssasi. Oletko avioeroperheestä? Itse olen ja ero minulle omasta liitostani oli pieni katastrofi, joka olisin halunnut välttää viimeiseen asti. En olisi halunnut epäonnistua, kuten vanhempani, en olisi halunnut lapsilleni isä- ja äitipuolia. Olisin halunnut lapsilleni ehjän kodin molempien vanhempien läsnäollessa. Tunnen vieläkin huonoa omaatuntoa, että ex-mieheni joutuu oleman etävanhempi, ja lapset näkevät häntä vain kerranpari kuussa. Jos olisin sen vain jotenkin voinut välttää olisin tehnyt sen, mutta loppujenlopuksi minulla ei ollut enää vaihtoehtoa. Oman mielenterveyteni säilyttämiseksi lähdin, totesin, että parempi lapsilla terve äiti, kuin se hermoraunio, joka olin. Ja silti saan kuulla tuntemattomilta, kuinka huono ihminen olin ja kuinka laskelmoiva, kun hankin ensin työn ja asunnon ennen kuin lähdin!!
Pari viikkoa häiden jälkeen tuli nyrkistä. Seuraava olikin sitten viimeinen kerta. Väkivaltaiseen, henkiseen myös ei kannnata jäädä! Jos miehen itsetunto on "pahasti alhaalla" ja ei ole hakenut apua entsisiin suhteisiinsa joita ei ole selvittänyt on parasta erota ja äkkiä!Osasi syyllistää minut, mutta hänessä ei ole mitään "vikaa"...Uskomatonta, mutta totta! Tämän vuoden morsian ja ensivuoden "eronnut sinkku".
se on.
Ensin uhria syyllistää liitossa se pieksäjä. Ja jostain kumman syystä myös uhri itse hakee syitä itsestään eikä sen takia kykene näemään todellisuutta ja lähtemään.
Ja kun viimein suurin ponnistuksin viimeisillä voimillaan lähtee, niin taas on syyllinen.
Eli teki niin tai näin, niin arvostelijoita riittää.
Siitä väkivaltaisesta osapuolesta ei kenelläkään ole pahaa sanottavaa.
"olen ite ottanut sen linjan, että jos näen kadulla tappelun, menen väliin tai soitan polisiin ja jos kuulen naapurissa pahan kuuloista riitelyä, niin sama homma."
Periaatteessa juuri näin. Välinpitämättömyys tai silmien ummistaminen on pahinta.
Väliinmenoa kannattaa kuitenkin tarkkaan harkita. Tapaa vähintään.
Paras asioida virkavallan tai tilanteita käsittelemään koulutettujen kautta. Tai tilanteen ollessa rauhallinen, yrittää keskustella asianosaisen tai -osaisten kanssa, jos itse hakisivat apua.
Olen ollut todistamassa tapausta, jossa väkivallan uhria "pelastamaan" mennyt kaveri sai itse niin pahasti selkäänsä, että vietti 2kk sairaalassa toipumassa. Vaikkei itsekään ollut mikään menninkäinen.
Puuttua pitäisi. Mutta kannattaa harkita, miten puuttuu.
Tiedän tapauksen, jossa yhtenä syynä ajoittain väkivaltaisen suhteen vaikealle lopettamiselle oli miehen/poikaystävän vetoaminen itsensä tappamiseen. Naisen lähipiirissä oli vastaikään tapahtunut läheisen itsemurha. Tällaisessa tilantessa, jossa mies on oikeasti itsetuhoinen ja nainen todella empaattinen ihminen muita kohtaan, on vaikea tehdä eropäätöstä. Nainen luulee henkisesti säästävänsä itseään, ettei joudu kohtaamaan uutta shokkia, minkä toisen ihmisen itsemurha voi aiheuttaa sekä välittää kuitenkin toisesta ihmisestä niin, ettei halua hänen elämänsäkään sillä tavoin päättyvän.
Minusta on todella ajattelematonta arvostella toisten tapauksia, kun ei kuitenkaan tiedä kaikkia taustatekijöitä ja kaikki tälläiset tilanteet ovat aina erilaisia.
Ymmärrettäviä syitä jäädä suhteeseen. Lopultahan kai sitä omasta rakkaastaan haluaa aina uskoa parasta vaikka muuta näyttöä olisikin jo paljon.
Omasta ajattelumaailmastani poikkeaa ehkä se miten paljon ympäristön, suvun ja lähipiirin, ajatuksille on laitettu painoarvoa. Ehkä pienemmillä paikkakunnilla ajatellaan enemmän mitä muut ajattelee, suuremmissa kaupungeissa saa tehdä melkein mitä vaan eikä ketään edes kiinnosta.
Osaatko muuten erottaa miehestä piirteitä (jo tutustumisvaiheessa) jotka kielivät väkivaltaisuudesta? Vaikuttaa nimittäin siltä että väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt löytää usein uuden kumppanin joka on myös väkivaltainen eli jotain yhteistä kai väkivaltaisuuteen taipuvaisilla on, muutakin kuin se että lyö. Perheväkivallan uhrithan sanovat ettei olisi ikinä kumppanistaan uskonut ja se muuttui. Mutta ilmeisesti kuitenkin joitain ennakkomerkkejä on olemassa.
jos väkivaltainen puoliso on muiden mielestä unelma? Muiden unelmienko takia ollaan parisuhteessa? Eikö tuo ole jo vähän sairasta epäitsekkyyttä?
Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kyllä tietää milloin tulee kohdelluksi väärin ja osaa laittaa rajan sille miten itseään antaa kohdella.
Nyt kun ajattelen asiaa jälkeenpäin, puoliso ei tuntunut "omalta rakkaalta" enää suhteen loppuvaiheessa. Tiesin että hän on arvaamaton ja pelottava, ja jostain syystä ajattelin, että minun on kestettävä ja korjattava tilanne.
Lähipiirin ajatuksilla on väliä. Kun tuollaisesta suhteesta lähtee, tarvitsee muita ihmisiä avukseen. Kyse ei ole siitä, mitä muut ajattelevat, vaan siitä, että kaikki eivät hylkäisi.
Tutustumisvaiheessa väkivaltaisuudesta ei ollut häivääkään. Tuleva puolisoni oli tavattoman kohtelias, järkevä ja kunnollinen. Ensimmäinen vaaran merkki (näin jälkeenpäin ajateltuna) olivat mustasukkaisuuden puuskat - pienen mustiksen ymmärtää, tämä oli jotain ihan muuta. Fyysistä väkivaltaa niihin ei liittynyt, se tuli kuvaan vasta muutama vuosi myöhemmin.
Olen jutellut muutamankin ihmisen kanssa, joilla on vastaavia kokemuksia. Elämäntarinoissa on eroja, mutta väkivaltaan edetään kuin oppikirjan mukaan, samalla kaavalla. (En väitä, että kaikki perheväkivalta menee näin. Osa.)
Jälkeenpäin ajatellen ja ulkopuolelta katsoen moni kuvio on selkeä. Kun on keskellä sitä suhdetta, näkee asiat vääristyneesti - ja tämä koskee molempia osapuolia. Uhri ei saa lähdetyksi, tekijä ei ymmärrä lopettaa.
Olikos tämä se kysely joka lähetettiin n:lle 18-74 vuotiaalle naiselle, jossa kysyttiin ovatko he kokeneet joutuneensa seksuaalisen ahdistelun tai väkivällan kohteiksi täytettyään 15 vuotta, johon vastasi muutama prosentti kyselyn saaneista ja johon luotan hieman vähemmän kuin keskustavetoiseen hallitukseemme?
Siis päätelmä saattaa olla oikea, mutta se on sitä sitten täysin tuurilla... :)
he ilmeisesti tarkoittavat.Ymmärsin kyllä että he kyselivät niitä samoja asioita jo joku aika sitten.Ovatko he nyt kyselleet samat asiat uudestaan,samoilta vai eri naisilta?
Olin nyt jo onneksi päättyneen avioliiton aikana se "melkein" uhri. Ex-vaimoni kiivastui kunnolla ja otti tiskipöydältä leipäveitsen käteensä ja yritti lyödä sillä minua. Itse olin se todella jäävuorimies. Soitin poliisille ja sieltä sanoivat minulle, että rauhoittakaa tilanne. Eivät edes uskoneet, että naispuolinen voi jopa agressiivisesti hyökätä päälle vaikka leipäveitsen kanssa. Ja lapset pienet kaksi kappaletta olivat toisessa huoneessa. Mutta tässä asian toinenkin puoli todellisesta elämästä.
Nainen saa hakata ja tehdä vaikka mitä niin ne painetaan villaisella eikä edes haluta tutkia saati tuoda julki.Kuinkahan moni lapsi on joutunut sen takia äidin pahoinpitelemäksi kun mies onkin vaan kestänyt iskut eikä olekkaan nostanut kättä vastaan ja äiti turhautunut siintä.
Tuli mieleen omat kokemukseni parisuhteista. Naisella on ihmeellinen kyky räksyttää ja nalkuttaa asioista niin kauan että jossain vaiheessa miehellä alkaa kyllästyttää... Kolmas avovaimoni nalkutti kolmatta päivää, etten ollutkaan Hänelle niin hyvä mies kuin olin muka itseäni "kehunut!" Annoin luvan lähteä, ja etsiä niin hyvä mies että sillä on siivetkin selässä! Hän lähti! Mutta sain pari vuotta kaikenlaista häirintää, puheluja, kirjeitä ym. syytöksiä ja roskaa, joihin en ottanut mitään kantaa, vaikka ärsyttikin pirusti. Miehen vain pitäää malttaa mielensä eikä hermostua!
olen samaa mieltä, en ymmärrä tätä suomen valtion holhousta joka paikassa vaan sanotaan että miehet pahoinpitelee vaimojaan mut ei koskaan ajatella miksi, sit kun joskus sattuu mies hermostumaan päiväkäusien katsomisesta kun nainen on ryyppy päällä nii jo ollaan soittamassa virkavaltaa paikalle , ja se on aina miehen syy.kannattas vähä miettiä näitten päättäjien ei ne kenenkään hermot jaksa samaa nalkutusta kuunnella.
Joo eikös aletakkin puhumaan nyt noiden miesten pahoinpitelystä, (uhreina) kun 90% pahoinpitelijoistä on MIEHIÄ:
Voi mies raukat, kun ei niiden itsetunto tätäkään keskustelua naisille sallinut.-
Suomalaiset loputtomassa kiltteydessään ja tunnollisuudessaan tunnetusti noudattavat kaikkia säädöksiä, rekisteröintejä yms, säntillisimmin kuin muut euroopan maat. Suomalaiset ovat etupulpetin rillipäisiä sadomasokisti-nörttejä, mallioppilaita, jotka muistavat aina alemmuudentunteessaan ruoskia ja mollata itseään, koska muut eivät sitä tee.
Ei esimerkiksi jossain Italiassa päädy rikosrekistereihin kuin murto-osa väkivaltatapauksissa. Italia on myös niitä euroopan maita joissa voi lahjoa poliisin.
Suomalaiset on opetettu olemaan puhumatta niin hyvässä kuin pahassa. Ja kun suusi aukaiset niin hyvässä kuin pahassa aina menee mäkeen.
Pitäisi osata kuitenkin puhua, keskustella ja ym. Sitten jos se ei onnistu, niin ollaan todella tutkalla eikä mikään onnistu. Normaalin ihmisen kanssa keskustelu onnistuu. Suomalainen ei tuo tunteitaan esiin kuten italialainen tai muut keskieurooppalaiset. Toisekseen se ensimmäinen nyrkinisku on totta, ei se elämä enää siitä muutu. Se joka ei ole sitä kokenut, ei tiedä mitään: Jos sanoo, ettei tarvitse jäädä katsomaan väkivaltaa. Se on vaan pirun vaikeeta jonkun sellaisen ymmärtää, joka ei ole ollut väkivallan kanssa tekemisissä. Ihmisen, joka ei ole sitä kokenut. Mutta niinhän se on helppo tuomita kaikki muut milloin minkäkin perustella. Aika vaikeaa tilanteessa kuin tilanteessa.
En tiedä muista muttei minun tarkoituksenani ole ainakaan tuomita ketään. Ei sen paremmin väkivallan tekijää kuin uhriakaan. Kaikillahan on syynsä, vaikkei niitä hyväksyisikään niin voisihan niitä edes ymmärtää jos joku väkivallan uhri/tekijä joskus pääsisi perusteluissaan pidemmälle kuin että ette te ymmärrä. Ei ymmärretäkään kun ei selitetä.
Eli miksi tarvitsee jäädä katsomaan väkivaltaa? Uskooko jokaisen iskun jälkeen että se oli viimeinen vai ajatteleeko ansainneensa iskut vai mistä on kyse. Edelleen, ei ole tarkoitus tuomita, ei kysyä mitään kompakysymyksiä vaan ihan aidosti. Miksi?
Niin ja toki varmasti vastauksen lyötäisi lukuisista tutkimuksista joita on väkivallan uhreista ja tekijöistä tehty mutta ehkei voida olettaa että kaikki ihmiset tutustuvat kaikkiin eri ilmiöistä tehtyihin tutkimuksiin.
1. Itseäni ainakin aikanaan hävetti niin pirusti. Että minä, itseäni fiksuna pitävä nainen olin tehnyt niin ison kömmähdyksen, että olin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka juovuksissa hakkasi minut.
2. Menin naimisiin rakkaudesta ja siksi oli todella vaikeaa uskoa, että se oma rakas teki jotakin sellaista.
3. Se mies osasi olla todella pahoillaan selvittyään ja nähtyään ruhjotun ulkomuotoni.
4. Kun uhataan tappamisella, niin sitä miettii pari kertaa, ennen kuin uskaltaa alkaa edes puhua avioerosta. Oletko milloinkaan kuullut sanaa PELKO?
5. Väkivaltainen ihminen on todellakin usein taitava, hän saa uhrin jopa uskomaan, että jos olisi toiminut jossakin tilanteessa toisin, ei olisi tullut turpiin.
6. Usein vanhempi, minun tapauksessa äitini, syyllistää myös. Hänen mukaansa minä olinkin aina ollut liian eloisa ja iloinen ihminen?!
Hän oli myös sitä mieltä, etten saa tuottaa suvulle sellaista häpeää, että hakisin eroa.
Rauha hänen sielulleen, annoin hänelle anteeksi jo ennen kuolemaansa.
Tässä muutama syy, en tiedä, voiko asiaa todellakaan ymmärtää sellainen joka sitä ei ole kokenut. Enkä voi siitä syyttää ketään.
Mutta kuten jo tuolla toisessa ketjussa mainitsin, nämä huutelijat, jotka katsovat asiakseen syyttää meitä uhreja tyhmiksi ym. mielestäni syyllistyvät itsekin väkivaltaan, vaikka eivät suoranaisesti nyrkkiä käytäkään.
yritetty selittää tässäkin ketjussa, ja vielä useammin tuolla perheväkivaltapalstalla.
Mutta kun kaikki ei vain ymmärrä, eikä edes yritä tai haluakaan ymmärtää.
Eikä sitä ymmärrä edes uhri itse, kun viimein pääsee pois tilanteesta ja saa elämänsä järjestykseen. Ihmettelee vaan, miten sieti moista.
Sitä kun ei vain näe asioita niin kuin sivulliset näkee, silloin kun itse elää siinä helvetissä.
Kaikki voimat menee siihen kun yrittää vain selvitä päivän kerrallaan. Ihminen ei ole silloin "normaali". Jatkuva pelko ja häpeä saa toimimaan tavalla, jolla ei normaalisti toimisi.
Uhri on usein täysin yksin, koska ei uskalla puhua asioista kenellekään ja jos puhuukin, niin kukaan ei usko.
Se ei vaan ole ihan niin yksinkertaista, mitä voisi kuvitella.
Tässä naistutkijan tekemässä tutkimuksessa naiseen kohdistuvaksi väkivallaksi laskettiin uhkaava ja loukkaava käytös.
Suomessa ei ole ainoatakaan miestä, joka ei olisi avioliittonsa aikana joutunut vaimonsa loukkaamaksi.
Aivan samoin perustein voitaisiin siis sanoa, että 100% suomalaisista miehistä on joutunut avioliitossa puolisonsa pahoinpitelemäksi!
Loukkaavaa käytöstähän naisilta saa, vaikkei edes olisi naimisissa. Ei ole subjektiivisuus ikinä fenistinaistutkijoita tuntunut pahemmin huolestuttavan.
Miehen ei kuulu vahvempana loukata ja uhkailla vaimoaan, ei kuulu miehen tehtäviin. Minä en ole joutunut vaimoni loukkaamaksi. Tiedän useita miehiä jotka loukkaavat vaimojaan nimittelyillä ja uhkailuillaan. Eikä asia jää vain uhkailuksi, sehän siinä pahinta on, että mies käyttää fyysisiä voimiaan naista vastaan. Henkisesti täytyy olla tosi heikko mies, että naistansa käy edes uhkailemaan!
Oletpa Sinä suuri ihminen :D No, naisilta voi odottaa tuollaista :)
Hyvinkn usein se heikompi osapuoli tosiasiallisesti. Vahva nainen provosoi heikon miehen sisäänrakennetun agression esiin.
"Henkisesti täytyy olla tosi heikko mies, että naistansa käy edes uhkailemaan!"
"Henkisesti täytyy olla tosi heikko mies, että naistansa käy edes uhkailemaan! "
Että pitää uhkailevista sanoista surkutella itseään! Mieti vähän: 20 % naisista saa osakseen vähän muuta kuin sanoja, nimittäin
- lyöntejä, potkimista
- kuristamista
- raiskauksia
- raivoamista, huonekalujen rikkomista, ovien potkimista sisään
- vankina pitämistä
- uhkailuja, karjumista, kiroilua, haukkumista
Jos miehille tehtäisiin näitä asioita, niin mitenkähän silloin miehillä suu pantaisiin.
Voi sentään sinua raukkaparkaa, kun ihan loukkaavaa käytöstä saat osaksesi. Ja ilman omaa syytäsi tietenkin, vai mitä.
Vertaa siihen, mitä 1/5 naisista, ehkä enemmänkin, saa kokea: potkimista, lyöntejä, raiskausta, karjumista, kiroilua, raivoamista, huonekalujen särkemistä, lasten pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä, jne. jne. Loputtomia ovat miesten keinot naisia kohtaan.
Toivonpa, että useammat naiset uskaltaisivat tulla ulos kaapista kertomaan kokemuksistaan, niin ei pelkästään leimattaisi nämä asiat feministien subjektiiviseksi touhuksi.
molemmissä aviosuhteissani. Liian kiltti mies maksaa vaimon ja lasten hyvinvoinnin vielä avioeron jälkeenkin.
Väkivaltainen mies tuskin saa vaimoltaan eltausta sekä lapsilleen että itselleen kuten eronnut nainen usein saa. Naisen madonnamyytti tulee purkaa pikaisesti. Rattijuopoissakin yhä enemmän naisia.
Miksi naisen linnatuomiovuosi on vain 8 kuukautta tai täysi vapautus? Kuka selittäisi?
t. väkivallaton Mies
Nyt on kysymys naisten kohtaamasta väkivallasta, koska niitä on kuitenkin enemmässä määrin, kun miesten kohtaama perheväkivalta. Koska naisten kohtaamaan väkivaltaan ei puututa, myös naiset osaavat nykyisin käyttää (hankittuja) voimiaan, mutta yleensä päälle kävijä on mies.
Mitä tarkoitat "naisten linnatuomio vain 8 kk". Jokainen linnatuomio on yksittäistapaus joka käydään käräjillä, joten et voi verrata linnatuomioita keskenään. Asiat eivät ole aina niin musta-valkoista.
väkivallaton nainen
Usein puhutaan naiseen kohdistuvasta väkivallasta, sitä on paljon/aivan liikaa,mutta tiedän myös monta sellaista parisuhdetta jossa mies onkin se vastaanottava osa puoli.Usein myös puhutaan ettei virkavalta puutu/ota kantaa ennenkuin jotain tapahtuu toisinaan se on näin mutta ei aina.Paljon on ihmisiä jotka eivät kehtaa,uskalla jne. hakea apua.Avun hakeminen ei aina ole niin helppoa se voi olla melko korkea kynnys!Itse hain apua vasta 3 vuoden jälkeen kun mieheni minua pahoinpiteli,syynä oli häpeä, pelko tulevasta , itsetunnon heikkous.Tuosta ajasta on kulunut muutama vuosi ja elän nyt onnellista elämää.
Minulla on asiasta kokemusta kun akkani oli niin hullu että aina kun tuli jottain riitaa niin ensimmäisenä karsi kimpuun ja molemmile tietenki tuli näkyviä vammoja. Erään kerran se haki leipäveitten ja hakkasi sitten sillä tylsällä selkäpuolella mua käteen. Oli yksin kertasesti pakko soitaa poliisit että sai sen tilanteen rauhotuun. Akan perkele meinas mua siitä syytään että mää oisin pieksäny sitä mutta siltä ei löytyny mitään jälkiä. Eipä tavalliset miehet lähe ämmä hulluen takia lääkärintoistuksia hakemaan kaiken varalle niinkö ykeensä kaikilla naisilla on paperilla että mies on pahoinpidelly naista.
miehet tappelee keskenään nehän luomakunnan kruunut.Ja oikee mies tekeekin niin.
Nainen on heikompi ja en mä vaan tajuu *naluti nalkuti naisia*.Jos suhe ei toimi erottas eikä jatkuvaa riitaa ja suukopua.
Niaset juo ja tappelee sekin on tosi ällöä, ja se *myrkkypatukka sormien välissä*eli tupakka ..hyi helv..ja mikä nainen käyttäytyy kuin jätkä..hyi että..
Kunnon nainen on naisellinen ja muuta.
Sanoo selvin päin miehelleen asiat ei humalassa.
"miksi pitää jäädä ottamaan turpaansa monen vuoden ajan"... Miksi moni katselee alkoholiongelmaista miestä/naista monen vuoden ajan, miksi moni jaksaa elää suhteessa, jossa toisella on monia syrjähyppyjä? Miksi ihminen jää kiinni elämäntilanteeseen, jossa ei ole hyvä olla? Koska elämä ei ole mustaa ja valkoista!!!! Jos et ymmärrä mistä puhut, ole ystävällisesti hiljaa. Lähisuhdeväkivallan vakavuutta ja kamaluutta ei ymmärrä kukaan, joka ei ole sitä kokenut. Pahinta mitä uhrille voi tokaista on juuri tuo "mulle ei koskaan tehtäisi noin", se lyttää ennestäänkin pienen itsetunnon. Lähisuhdeväkivalta voi olla kenen tahansa arkipäivää minä päivänä tahansa, eikä silloin päde enää normaalin elämän kuviot. Siinä on turha selitellä, ettei minulle tehdä näin. Tulihan sekava mutta kai se pointti siellä jossain on. Raivon keskellä hankala kirjottaa selkeesti=)
sinulle sopii hullut akat, koska olet sitä itsekin. Hulluja akkoja ja ukkoja löytyy, tapelkoot keskenään, kun ei edes miehestä ole miestä naiselleen pitämään naistaan tyytyväisenä. Miehen käyttäytyminen naistaan kohtaan on aika oleellinen asia. Nainen kaipaa MIESTÄ, eikä riitapukaria rinnalleen. Jos mies ei osaa muuta kuin akaksi nimitellä, sellainen mies saa olla missä lystää. Ehkä mies sitten lähtee perään kun kunnon nainen sattuu kohdalle, vaan eipä kunnon naista kiinnosta tuollainen naisen pilkkaaja!
Hulujen miesten vouhotuista, tuo asenteesi!
Kyllä tosiaan tänä päivänä löytyy naisista ihan samanlaisia retaleita kuin miehistäkin. Juodaan pää täytee, tupakkka hampaissa ja hirveetä, mitä kielenkäyttöä heillä on. Sitten mennään kotia riehumaan ja muutahan siinä ei sitten tarvitakaan, ku riita on pystyssä.
voinpa tähänkin vain todeta että mulla on ainakin maailman kultaisin ja ihanin mies... ei lyö eikä tee muutakaan ilkeyttä.. on se niin helppoa olla onnellinen:))
rakastuu renttuihin? Siis ns. tylsät, kiltit, jne miehet ei ole kiinnostavia. Sitten otetaan sellainen jossa on 'särmää' ja myöhemmin ihmetellään kun se on väkivaltainen.
Niin, olen siis itse nainen ja menetellyt näin. Onneksi 'tulin järkiini'. Mulle eroaminen oli helpompaa, kun ei ole sellaista yhteiskunnallista asemaa, jossa se olisi aiheuttanut ongelmia. Tosin maailma on muuttunut, eronneita (naisia) ei enää halveksuta niin paljon kuin ennen. Että kannustan naisia rohkeuteen.
Ja voin antaa vinkin miten 'hullusta' mieheestä pääsee eroon: Heittäydy tyhmäksi, laiskaksi, ilkeäksi,... niin, että miehesi ei voi sietää sinua ja lähtee katselemaan parempia. Ymmärtäjähän löytyy aina. Sitten vain eroatte kun 'olet huono' ja miehesi jättää sinut löydettyään paremman.
Pysy linjassasi johdonmukaisesti. Aika parantaa haavat. Muutaman vuoden päästä olet kiitollinen kun älysit erota ja harmittelet vaan kun et tehnyt sitä aikaisemmin...
nyt siellä siis puhuu joku katkeroitunut vanhapiika joka ei voi sietää toisten onnea... siltä ainakin tekstisi vaikutti. katos kun mun avioliitossa on kaikki ok, ei mulla tarvi olla ilkee ja häijy niinkuin joillain... pahoittelen jos sulla on ollu elämäs eroja, kenties ne johtuu just tuosta mitä tuputat... sanon vaan et parisuhteen perustana on kaikki muu kuin ilkeys ja laiskuus yms...:)
hei!
Olen itse henkisen väkivallan uhri ja mietin kovasti jatkanko tätä showta vai en???
Miehellä heikko itsetunto ja jos erehtyy arvostelemaan tai muutenb huomauttaamaan toiminnasta niin palauteta tulee. Rakastaa kuulemma mua edelleen ja yms. roskaa. Velkaa vain on mun nimissä ja jos eroan niin kaikki jää mun maksettavaksi! Mitä teen? Kertokaa Fiksummat:::::::
No, nykymaailmasta kai voisi sanoa sen että eroaminen ei ole enää häpeä enkä keksi ainakaan Suomessa yhtäkään yhteiskunnallista asemaa jossa ollessa ei voisi erota avio/avopuolisostaan. Erosihan tuo pääministerikin tässä hiljattain.
Eli en oikein käsitä tuota että miksi pitäisi heittäytyä tyhmäksi, laiskaksi tai ilkeäksi. Eikö molemmille osapuolille olisi helpompaa erota ilman ko showta?
Enkä sitten tiedä tuosta "naiset rakastuvat renttuihin" hokemastakaan. Millainen mies on renttu? Sellainen joka hakkaa vaimoaan? Onhan niitä jotka vaimoaan hakkaavat ja vaimo on varmasti silti häneen rakastunutkin (omituista kyllä) mutta eiköhän nämä väkivaltaiset suhteet ole kuitenkin vähemmistössä. Ei jokaisessa eikä edes enemmistössä parisuhteissa ole väkivaltaa. Ne väkivaltatapaukset vain kiinnittävät huomiota.
tiedän montatapausta kun mies kunnollinen ja hoitanut perheelle hyvinvoinin ,niin muija on rakastunut rentuun ja ottanut eron ja yleensä ne on ollut sellaisia miehiä jotka näyttää muijalle
kaapin paikan jonku ajan kuluttua.
eli liian lepsu ei mies saa olla muuten muija lähtee kattelemaan muita.
jossa väkivaltanen mies uhkailemalla saa kaiken eli talon myös ja vaimo joutuu muuttamaan pieneen yksiöön.
Vaikka ei ole syyllinen väkivaltaan.
on heinoa että sulla menee hyvin ja toivottavasti menee jatkossakin, mutta elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan...
Itsekkin n.5 v sitten en olisi voinut kuvitella että olen eronnut nainen, asiat vaan alkoivat mennä huonoon suuntaan. Ei ollut enään vaihtoehtoja pelkäsin kotona itseni ja lasteni puolesta. Ex muuttui ja varmasti minäkin, mutta se rauhallinen kiltti mies oli tipotiessään ...
Eikä ollu yks eikä kaks kertaa ku yöllä hän tuli kotiin rymyten karmit kaulassa ja minulla vaan tako päässä, miten toimin jos alkaa tapahtumaan...
joo no nyt menee hyvin:) se on kyllä totta että eihän kenestäkään voi tietää mitä tulee tapahtumaan.
ja jos rupee miehessä näkymään kovinkin agressiivisia puolia niin en jää ees odottaan sitä ensimmäistä iskua. Mutta ainahan se ei mee elämä niinkuin toivois. Voimia kaikille eronneille ja väkivallan uhreille..koittakaa jaksaa, väkivaltaises suhtees ei tarvi kenenkään elää!!
Tosiasiassa enämpi kun puolet yksinhuoltaja naisista jää loppujen lopuksi yksin. En minä kuitenkaan rupea kenenkään hullun miehen geeni vikasille lapsille isä puoleksi. Onpa mailmassa vielä lapsettomiakin naisia olemassa. Kumma kun parisuhteessa rupeaa menemään huonosti niin kovimpa vaimon puolikaat rupeavat syömään miestänsä joka suhteessa että mennä tekemään esim, perätön ilmianto että mies tekisi harmaata talousta yms... ihan sekoja akkoja...
Mulla on ollut 2 avioliittoa ja 2 pitkäaikaista suhdetta. Voin todeta, että alku on AINA ihana. Alku tarkoittaa jotain 4-5 vuotta. Ja sitten se alkaa, jos on alkaakseen.
Dizy hyvä, se ensimmäinen lyönti saattaa tulla niin, ettet edes huomaa, kun se jo tuli.
Toinen asia on, että kun on niin rakastunut kuin sinä (ja minä), niin ei sitä niin helposti lähde pois siitä suhteesta. Aina uskoo ja toivoo, ja tämä on näkynyt useimpien väkivallan uhrien kirjoituksista. Myös taloudelliset syyt voivat olla esteenä.
Toivotan onnea sinulle! Älä tosiaan lankea siihen mitä yksi kirjoitti: tyhmä, laiska ja ilkeä. Silloin saattaa tulla turpiin. Ei asiat ole niin yksinkertaisia.
Monesti henkinen väkivalta saattaa johtaa jatkuessaan myös fyysiseen väkivaltaan. Minulla on itselläni kokemusta, viimeisin fyysinen pahoinpitely aiheutti jo pahempia vammoja.. Rakastin todella exääni, muuten en olisi jatkanut suhdetta niin pitkään väkivallasta huolimatta. Riidat kärjistyivät väkivaltaan, joka ajan mittaa paheni huomattavasti koko ajan. Jotkut syyttävät naisia, tottakai riitoihin on aina kaksi osapuolta. Mutta kyllä riidat pitäisi pystyä puhumalla selvittämään. Jos ajatellaan jo pelkästään fyysistä kokoeroa, oma exäni oli minua n.40kg painavampi joten voitte varmaan kuvitella, että pahaa jälkeä hän sai aikaan helposti. Kokoeroa voisi verrata siihen, että lähes vastaava tilanne olisi, jos itse hakkaisin täysillä 10 vuotiasta lasta, enkä lopettaisi vaikka tämä makaisi maassa ja yrittäisi vain suojata päätään. Sitä ei varmaan hyväksyisi kukaan, eihän? Sitä toivoisi monen miehen (ja myös naisen) ajattelevan, että rakkauteen ei kuulu omistushalu eikä lyöminen.. Ei kai kukaan halua pahaa rakastamalleen ihmiselle??
Mistähän näissä väkivaltatiedusteluissa lopultakin on kysymys?
Joskus puhutaan perheväkivallasta, joskus naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Joskus näytään perheväkivallalla ja naisiin kohdistuvalla väkivallalla tarkoitettavan samaa asiaa.
Yleensä ei myöskään täsmennetä millaisesta perheestä, onko ylipäätään, on kysymys. Ei täsmennetä myöskään naista, johon väkivallan sanotaan kohdistuvan.
Kukaan ei myöskään jaksa kertoa, mitä väkivallalla tarkoitetaan, samaan pötköön luetellaan seksiä, tönimistä, tuuppimista, äänen korotusta yms. Väkivallaksi kelpaa ilmeisesti jo puuron syönti vastoin naisen tahtoa.
Ihmisellä on fyysinen koskemttomuus ja jos sitä loukataan esim. uhkaillaan puukon kanssa, tullaan väkisin panemaan yöllä, läimäistään silmä mustaksi tai potkitaan, niin se on väkivaltaa. Silloin on menty sen tietyn rajan yli.
Henkistä väkivaltaa on se, että toinen manipuloi, alistaa, on ilkeä ja kiusaa. Eli aiheuttaa pahaa toiselle ihmiselle henkisesti.
Väkivalta aiheuttaa väkivaltaa ja siitä tulee lopulta kierre, joka pitää tavalla taikka toisella katkaista. Surullisinta on viedä väkivalta niin pitkälle, että toinen lopultaa menettää henkensä joko itsarin tai tapon kautta.
Ihmiset, jotka eivät pysty elämään väkivallattomasti parisuhteessa, niin heidän ei kannata ryhtyä mihinkään läheiseen suhteeseen. Silloin on parasta olla yksin.
Perheet, joissa on väkivaltaa, ovat sairaita. Ihmiset, jotka harrastavat väkivaltaa, ovat sairaita ja lapset, jotka ovat kasvaneet väkivaltaisessa lapsuudenkodissa, joutuvat selvittämään asioita aikuisina omassa päässään, mistä tässä kaikesta on kysymys.
Väkivalta on pahan aiheuttamista toiselle ihmiselle. Olemme mukamas sivitysvaltio...Pah! Meillä olisi vielä paljon opittavaa.
Tietenkin väkivalta on tuomittavaa, ja väkivalta aiheuttaa väkivaltaa, mutta kummastelen mielestäni käsittämättömän suuria naiseen kohdistuvia väkivaltalukuja, joita julkisuudessa esitetään.
Pienellä netin selaamisella voi löytää viitteitä tutkimuksista, joissa nainen ei ole sen vähempää syyllinen väkivaltaan kuin mieskään. Perheväkivaltatapauksissa puntit menevät tasan, kuten olettaa sopiikin, tai tuntuu ainakin tavisjärjellä ajateltuna loogiselta.
Ja kuten totesin, niin ainakin median tietojen varassa elävä saa kuvan, että väkivaltaan tosiaan luetaan jo lähes puuron syöminen vastoin toisen tahtoa.
Kuule, ei netin selaamisella päästä selville, mitä väkivalta perheissä on. Nettiin kirjoittavat yleisimmin miehet, jolloin näkökanta on juuri sellainen, kuin sinulla. Voipa olla, ettet sinä ole väkivaltainen, mutta jos itse kokisit sen minkä 20 % naisista kokee, ehkä enemmänkin, ymmärtäisit mistä on kyse. Näitä väkivallan muotoja ovat:
- läpsiminen kovaa
- tuuppiminen, toisen kaataminen
- pitäminen vankina
- kuristaminen
- tyynyllä tukahduttaminen
- potkiminen
- nyrkillä lyöminen
- karjuminen, kiroilu
- raiskaus
- uhkailu
- teräaseella viiltely
- pään lyöminen seinään ja lattiaan
- lisää voit keksiä itse
- omien ja kumppanin lasten pahoinpitely ja
seksuaalinen hyväksikäyttö
Kestoaika: mikä vain, 10 min - 1 päivä. Tai enemmän.
Väkivalta on äärimmäisen halveksuttava keino, olkoonkin, että naisella on usein sana hallussaan. Vain henkiseltä kehitykseltään alkeellinen mies turvautuu väkivaltaan.
Monet yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset laittavat nykyään tutkimuksiaan julkisesti nähtäville nettiin.
Väitän edelleen, että väkivallasta saatavilla oleva tieto on ristiriitaista ja epätäsmällistä ja se, mikä on lopultakin väkivaltaa on sangen epämääräinen asia.
Erityisesti suomalainen tieto ja muunmaalainen tieto eivät täsmää. Mutta voihan olla, että suomalaiset muutenkin ovat poikkeuksellisia tai että tutkimuksia tehdään muualla eri tavalla kuin meillä.
Vaiettu tabu Suomessa, kun nainen lyö, vähemmälle julkisuudelle jäänyt vastaavava tutkimus naisten väkivaltaisesta käyttäymisestaä.
Parisuhdeväkivaltaan syyllistyneiden naisten määrä on noussut Suomessa kolmessa vuosikymmennessä parista prosentista peräti 12 prosenttiin kaikista tietoon tulleista perheväkivaltatapauksista. Huomattavasta osasta naisten väkivallanteoista ei koskaan tehdä ilmoitusta poliisille. Ja lievästä parisuhdeväkivallasta yli kolmannes on naisten tekemää. Näyttää tasa-arvo toteutuvan tässäkin asiassa, valitettavasti! kaikki väkivalta, oli se naisen tai miehen tekemää, on tuomittavaa, muttei kannata kaikkea sentään miesten niskaan kaataa.
eikä missään tapauksessa puolueeton. vaan aivan päinvastoin.
Mutta miehinen itsetunto ei salli puhua asiaa, vaan vääntää pienen marginaalisen osan tapetille......
..Jotta katse kääntyisi pois ongelman ytimestä.
Niin heikko on miehinen itsetunto, että oksettaa.
Tilastokeskus julkaisi v. 2000 raportin, jonka mukaan vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä 37 prosentissa tekijä oli nainen. Kannattaa vähän ottaa selvää, ennenkuin arvostelee toisten kirjoituksia.
henkilökohtaisessa historiassani on kokemusta molempien sukupuolien väkivallasta.
Isoäitini hakkaa ja on hakannut ukkiani kohta 40 vuotta säännöllisesti, sairaalakuntoon saakka.
Kun ukkini kerran tönäisi isoäitiä soitti tuo ämmä poliisit ja ukki laitettiin putkaan, eivät meinanneet uskoa että pieni ämmä voi hakata ison miehen, mutta onhan niitä apuvälineitä, halkoja, pannuja ja jopa kirves kerran.
Sitten äitini nai väkivaltaisen miehen jonka raivonpuuskista saimme mekin paeta naapuriin ja ulkosalle vähän väliä, huostaanotto tuli kun olin 9-v.
En enää tapaa isovanhempiani tai vanhempiani, en olen ollut yhteydessä 15 vuoteen.ihan oksettaa ajatella tuota kipeää touhua.
idiootiksi ja heikoksi, jos uskaltaa tuoda naisten harjoittaman väkivallan esiin.
naisten väkivaltaa ei puolustetan vaan paljon pahempaa - sen olemassaolo usein kielletään kokonaan.
ja kohta 2007 ja pahoinpitelijöistä on VAIN kymmenen prosenttia naisia.
ja siihen tuli kauhea mustelma. Tämä tapahtui kännipäissä eräänä perjantai-iltana. Saunan jälkeen mies lähti baariin ja tuli takaisin. Sitten hän olisi soittanut humalassa vanhalle äidilleni illalla klo 11 ja minä ensin pyysin (et onko nyt ihan pakko soittaa just nyt)ja sitten kielsin häntä: "Et varmasti soittele minun äidilleni kännissä."
No, tilanne eteni niin, että hän koko ajan yritti soittaa ja minä uhkasin, että mä otan kohta sun kännykän ja heitän sen ikkunasta ulos, jos et tottele(hän on usein soittanut kännissä sukulaisilleni esim. keskellä yötä ja en tykkää siitä yhtään). Kun me ollaan tällainen taiteilijapariskunta, niin me usein kiusataan leikillisesti toisiamme esim. juoksemme toisiamme takaa pitkin kämppää ja sitten painitaan ja se on sellaista huvia. No kuitenkin perjantainen tilanne meni siihen pisteeseen, että mä niinkuin siinä sönkkäsin (en ollut itsekään selvinpäin), että et soita minun vanhalle äidilleni kännissä, että jotain rajaa ja sitten mies ei uskonut minua ja siinä sitten alkoi melkein nyrkkitappelu, mutta ei ihan kuitenkaan.
Mulla oli ranteet ihan kipeinä, kun mies oli pidellyt käsistä ja sitten hän vielä monotti persuuksille kostoksi. Että silleen täällä päin. Sivistyneethän ihmiset eivät käyttäydy näin, mutta mä en ole varmaan mikään sivistynyt ihminen.
tuo teidän pikku kisailunne kännissä on aika tasapuolista ja ei vaikuta kovin sinuakaan painavan. Molemminpuolista pahoinpitelyä tavallaan siis. Minkä sille mahtaa kun meitä ihmisiä on monenlaisia. Eri juttu on sitten kun nainen jää alakynteen miehen pahoinpitelyssä. Harvemmin kai mies jää, mutta näitäkin on ilmeisesti.
Jos joku joskus vaivautuisi tutkimaan miehen kokemaa parisuhdeväkivaltaa, ruumiillista tai henkistä (uhkailua, loukkauksia), tuo kuitenkin laskettaisiin mukaan.
molemminpuolinen väkivaltako laskettaisi mukaan, kännissä nujakointi puolin ja toisin? "Molemminpuolista pahoinpitelyä tavallaan siis."
Vahvempana en lähtisi mukaan tappeluun, vaan poistuisin tilanteesta.
Väkivalta käytännön ongelmien ratkomisessa on valitettavan yleistä ihmisten välillä. Valitettavasti näin tulee myös jatkumaan, ei ihmiset koskaan muutu niin radikaalisti että em.toimintatavasta koskaan päästäisiin. Nykyään asiasta keskustellaan, hyvä niin.
Asian avausta voitaisiin myös laajentaa kokonaiskuvaa kohden ja aukaista koko kirjo. Psyykkisen sekä fyysisen väkivallan olemassaolosta ei koskaan päästä, siispä missä kulkee raja inhimillisyyden ja hulluuden välillä.
Klassisessa ajatusmallissa naiset käyttävät psyykkistä, miehet fyysistä väkivaltaa saadakseen haluamansa lopputuloksen. Itsekeskeisessä kulttuurissa eläessämme näin tulee jatkumaan, onhan Suomi euroopan amerikkalaistunein maa ja tahti vain kiihtyy.
Mistäpä löytyy ratkaisu tähänkin vellovaan ongelmaan, aletaanpa käyttäytymään inhimillisemmin toisiamme kohtaan ja nostetaan katseemme oman navan tuijottamisesta tervettä sosiaalisuutta kohtaan.
Tangoon tarvitaan kaksi, ja uskallan väittää että noista joka viidennestä naisesta joka toinen tömää väkivaltaan suhteesta toiseen.
Uhriutumista käytetään aseena vallan saamiseksi parisuhteessa. Takana on siis naisen keino saada mies alistetuksi.
Kuka tahansa mies saadaan taipumaan väkivaltaan oikeita keinoja hyväksi käyttäen, väitän. Ne miehet jotka ymmärtävät jättää ajoissa läheisriippuvaisen, vallahaluisen alistajan eivät lyö.
Te naiset jotka ette ole tähän ongelmaan törmännyt, onnitelkaa itseänne, sillä juuri teidänlaisia vaimoja me miehet kaivataan.
En ole naimisissa, mutta ymmärrän täysin, jos nainen on tottelematon feministi, että mies ojentaa naista että nainen tulee nöyräksi. Aina ei puhe auta. Valitettavasti.
Tottelematon nainen - mitä ihmettä tarkoitat sillä? Pitääkö sinun mielestäsi naisen TOTELLA miestä, ja jos pitää, niin miksi? Ei nainen ole miehen alainen, vaan kumppani.
Ja hyvin tottelematonkin olen, tottelen vain itseäni, ja jonkin verran työantajaa....
HEHHEh.
Eipä vielä ole sitä "ojentajaa" ilmaantunut, mielenkiinnolla odotan.
Lupaan antaa sille "hyytiä" oikein mamman kädestä, jotta noin sairaat ajatukset karissoo päästä.
Aivan varmasti samalla mitalla vastaan, ja paremminkin, tulkoon vain yrittämään.
Eikös perinteisissä naisten lehissä neuvota jo pikku käsikähmän jälkeen hakemaan lääkärintodistus kaikessa hiljaisuudessa valmiiksi jos satuu että myöhemmin tarvii näyttöjä miesten väkivaltasuudesta. Oispa kiva kuulla tai saada tietää mitä miehelle sanottas terveyskeskuksessa jos menis käymään vastaanotolla ja kertos että vaimo pahoinpiteli. Tämä keskustelu tästä asiasta on siis ihan naurettavaa. Neuvonpahan vaan että kumpi hyvänänsä pahoinpidellyki tullut ottas heti eron. Kaikkein paras neuvo on että älkää menkö naimisiin. Ryhtykää Lesboiksi ja Homoiksi niin perheväkivalta vähenee.
On kuin lukis jotain romaania jossa joku nainen ei osaa suojella itseään tai on niin naiivi ,(miestään kohtaan,tai jotain asiaa kohtaan).
Ja pitäisi miehenkin mennä peilin eteen katsomaan että haluanko mennä vankilaan.
En tiedä mistä johtuu että ihmiset elävät niin pitkään yhdessä että tekevät tälläistä ,toisillen vahinkoa, "mustasukkaisuus tai kateus".
Turha silloin on enää syyttä ketään kun on nirri pois.
Kyllä siellä sörkässä rittää tiilenpäitä luettavaksi.
"Haukku ei haavaa tee jos ei vihainen koira purra saaa!"
Ihmisellä voi olla hyvät vanhemmat mutta siitä huolimatta voi tulla murhaaja sen seurausen vuoksi että on alkoholi huumeet lääkkeet yteisvaikutus.
Pahuus ei maailmasta ole kadonnut ,mutta se voi muuttaa muotoaan.
Varo vai ,sinä me jokainen vaikka elämä pyyhkii hyvin että voi niitä huonopiakin päiviä tulla mutta niistä saa päästä yli ,ajattelemalla tai että ei ajattele ,ja nukkuu yön yli.
Ja jos ei asiat suju ,onko asuttava sellaisen kaverinn kanssa joka on vaikea kaveri ???
Nim, Myös elämän vaikeuksia kokenut ,velkasaneraukset ym....
tulevaisuudessa väkivalta on kymmenenkertaista kun nykyjuopponuoriso kasvaa siihen ikään että on lapsia ja sillonhan ei selvää päivää nähdä kun kännissä pitää olla 24/7!
Itse olen ex vaimolta kokenut väkivaltaa, tämä ei ero päätökseen vaikuttanut.
Työssäni taksissa koen että naisiin kohdistuu enemmänkin alistamista kuin suoraa väkivaltaa mitä olen nähnyt. Miehiin kohdistuu silloin kun mies on humalassa yllättävän usein väkivaltaa perheen niin vaimon kuin jopa omien lasten toimesta.
Mielestäni tässäkin keskustelussa nousee valitettavan selvästi esiin sukupuolierot!
Iso joki syntyy pienistä puroista. Aivan samoin riidat syntyvät mielipide-eroista. Ehkä riitojen suurin syy lienee miehen ja naisen eroavaisuus, mene ja tiedä. Joku kirjoitti aiemmin;`Klassisessa ajatusmallissa naiset käyttävät psyykkistä, miehet fyysistä väkivaltaa saadakseen haluamansa lopputuloksen`. Olen pääosin samaa mieltä. Valitettavasti ulkoiset seikat (väsymys, työ, koti, muut ihmiset..) voivat myös kiristää tilannetta.
Omaan kuulemma pitkän pinnan. Jos puoliso on hyvin eläväinen, niin hyvässä kuin pahassa, on `sääntöjen mukaan eläminen` riitatilanteissa joskus Erittäin vaikeaa. Toisaalta ymmärrän myös passiivisempaa puoliskoa, jolla mielentila joskus räjähtää (hän ei ehkä ole vielä oppinut purkautumaan ennakkoon, rauhallisemmin) ja seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Ihmisen henkiseen kehitykseen en ota kantaa sen suuremmin, mutta uskon kuitenkin että normaalijärjellä varustettu ihminen oppii edes jotain virheistään.
Oma taustani muutamasta suhteesta on, että yksi oli normaali, mukava ja elämää kokenut. Asiat saatiin sovittua ilman hillitöntä jokaviikkosta rumbaa. En myöskään kokenut itse alistavani häntä. Toinen puoliso oli kuitenkin vilkkautensa takia joskus taipuvainen väkivaltaan (muuten hyvin mukava ja normaali).
Olettaen, että puoliskot ovat edes jollakin tasolla henkisesti terveitä niin uskon vakaasti, että parisuhdeväkivallassa vikaa on molemmissa!
Ehkäpä etukäteenKOMMUNIKOINTI Rakkaasi kanssa voi pelastaa tämänkin illan :O)
-mies 37v
Kaipaan tähän rönsyilevään keskusteluun niitä henkilöitä jotka elävät just nyt väkivaltaisessa suhteessa. Tai ehkä on niin että he eivät edes uskalla osallistua nettikeskusteluun kun toinen mustasukkaisesti "valvoo" puolison kaikkea tekemistä? Ei yhtä hetkeä ettei kyselisi "kuka soitti, keitä tapasit jne".
Tai meneekö se näin:
Jos rakastaa ja kunnioittaa itseään, arvostaa omia tekemisiään; Kunnioittaa myös toisen yksityisyyttä?
Hyvää joulunalusviikkoa teille kaikille
Juuri noin se jokseenkin menee.
Mustasukkainen puoliso ei anna hetken rauhaa ja on tenttaamassa jokaista askelta. Lopuksi ei edes tarpeilleen pääse, ennen kuin pyyntö laitetaan kolmena kirjallisena paperina mustasukkaisen aviosiipan eteen ja sittenkin saa sadattelut ja haukut päällensä.
En onneksi ole väkivaltaisessa suhteessa itse, mutta kuinkahan monta kertaa olinkaan paikalla kun isäni ja äitini "ottelivat"? En muista, niitä on satoja, jopa tuhansia kertoja.
Toisen kunnioittaminen tulee itsestä. Jos itseään arvostaa ja osaa antaa arvon niille omille tekemisilleen, niin pystyy myös kunnioittamaan toisen yksityisyyttä ja omaa rauhaa.
Perustan parisuhteeni toisen kunnioittamiselle, luottamiselle ja avoimmuudelle suhteessa.
Jos luotat itseesi, luotat myös kumppaniin.
Se, jollei tule toimeen muuten sitten kaverin kanssa on toinen juttu ja jollei tule toimeen toisen kanssa, pitää saada myös erota rauhassa.
Tappelulla ei koskaan voiteta mitään. Siinä hävitään aina.
Onneksi itse olen säästynyt fyysiseltä väkivallalta, vaikka ensimmäisen mieheni taholta tulikin henkistä väkivältaa riittävästi 10 vuoden ajalta.
(Ja ennen kuin joku ennättää "viisasteemaan" että en ole kokenut eroja, koska tällä tavoin kirjoitan, vastaan että olen eronnut kahdesti ja tiedän niiden kahden pitkän suhteen aikana olleet hankaluudet.)
Tänne ei varmaan uskalla ainakaan kotonaan kirjoittaa juurikaan kukaan kotiväkivallan uhri kun pelkää saavansa nokkaan.
Itse miehenä naisen väkivallan uhrina uskallan kirjoittaa nyt kun vaimo ei enää asu kotona.
Ihana rakas vaimoni paitsi sai säännöllisiä raivokohtauksia ja mm. hajoitti säännöllisesti puhelimensa lattiaan tai seinään. Keksi lähteä talostamme, varastaa lapset mukaansa ja syyttää isää lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
No poliisiluulustaluissa joutui myöntämään ettei asiasta ollut mitään havaintoja (pelkkä halu varastaa lapset itselleen). Noh, sossu-naiset kuitenkin innostuivat asiasta ja äidin valheiden tukemistesta niin paljon että vaativat poliisia jatkamaan kun kerran tällaista kuitnekin oli vihjattu (äitin on A I N A oikeassa eikä valehtele koskaan niinhän se on?) poliisitutkintaa. No poliisin oli pakko painostuksen edessä jatkaa raivokkaiden naisten painostuksesta tyhjää tutkintaa ja laittaa lapset oikein psykiatritutkintaan. Noh. siletäkin tuli teittekin TÄYSIN puhtaan valkoiset paperit. Tässä lasten etu tuntui olevan pitää lapsia kuukausikaupalla erossa isästään "objektiivisen tutkinnan mahdollistamiseksi". Että tällaista väkivaltaa lapsille ja isille by ex-vaimo ja ihanat sossunaiset.
TÄMÄ TARINA ON TOSI.
törmännyt samanlaiseen miehen voimattomuuteen avioeroissa.Miten naiset usein menevät kimppaan ja lankaan,eivätkä tutki asiaa puolueettomasti.
Taitais loppua väkivalta alkujaaan ,kun jokainen nainen heti jättäis sellaisen sairaan urhon .pitäis miesten mennä hoitoon kun kukaan nainen ei suostuis moista pitämään rakkaanaan ,naiset ryhdistäytykää vain ja heti peli poikki kun eka merkit ilmenee .
on tehty ateistinen maa tiedotusvälineitten ansiota osittain.Kun ihmiseltä viedään uskonto tilalle pahuus.
päivän paras!!
Heehee... vaikka kirkko ja valtio ovat yhä liitossa on maa ateistinen? Nice... ja uskonto kun viedään tulee pahuus? Eihän uskontojen nimissä juuri pahaa ole tehty koskaan, ehei...? Ei uskonpuhdistuksia, ei noitavainoja, ei ristiretkiä, ei uskonsotia, ehei...?
Väittäisin että juuri luterilaisuuden ajama itsensä alentaminen ja anteeksiantamisen kulttuuri on saanut aikaan suuren osan tästä ilmapiiristä jossa nainen alistuu hakattavaksi koska "on ansainnut kuritusta" ja "provosoi" ja "soittaa suuta"... ja miehellä on valta tehdä niin koska "nainen vaietkoon seurakunnassa"?
Eiei, usko ei tee kaikista kilttejä. Se tekee niistä sokeita omalle pahuudelleen. Jumalahan antaa kaiken anteeksi, niinhän?
***
se väkivalta ei useinkaan lopu eroon. Paula Björkvistkin pääsi hengestään, kun oli tosissaan avioliitostaan lähdössä. Sitä parempi kuitenkin, mitä aikaisemmin onnistuu pistämään väkivaltaiselle suhteelle lopun. Aina se vain ei ole niin helppoa.
Toisekseen, ainakaan ne pahimmat tapaukset eivät yleensä suostu menemään hoitoon. Samoin kuin monet alkoholistit, he pakenevat vastuutaan ja syyttävät muita. Heille itselleen täytyy tulla pahempi kriisi, ns. pohja vastaan, ennen kuin he muuttuvat - jos muuttuvat sittenkään. He eivät yleensä suostu myöntämään, että heissä olisi mitään vikaa.
Naisten tulisikin tuntea rajansa paremmin, ja heidät tulisi opettaa tunnistamaan nämä luonnehäiriöiset hakkaajat ja torjua heidät heti alussa. Jos se ylipäätään on mahdollista, koska eihän asiantuntijoidenkaan ole helppo heitä tunnistaa.
Monet väkivaltaiset miehet tosin alkavat sitten varmaan syyttää suomalaisia naisia hankaliksi ja vaativiksi (ja taas vika löytyi muualta kuin itsestä), ja hakevat ehkä uusia alistettavia kulttuureista, joissa naiset ovat paljon puolustuskyvyttömämpiä kuin Suomessa, tai ryhtyvät prostituoitujen vakioasiakkaiksi. Jotkut tosin ottavat opikseen, kun tarpeeksi monta kertaa tulevat väkivallan takia jätetyiksi, tai kun tarpeeksi rakas ihminen jättää.
Tarvitaan suurta asennemuutosta, että uhri ei enää joudu syylliseksi ja häpeään. Silloin vasta tilanne alkaa muuttua, kun asiasta voi puhua avoimesti saamatta leimaa omaan otsaansa. Ihan niin kuin pitkään ajateltiin (ja vähän ehkä vieläkin), että uhri on raiskaukseen aina osasyyllinen, koska hän a) antoi ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa b) pukeutui seksuaalisesti provoisoivasti c) käyttäytyi seksuaalisesti provosoivasti d) tyhmä, kun likkui väärässä paikassa tai seurassa jne.
Perheväkivällassakin huomio suunnataan liikaa uhriin, ja siihen, miten hän on muka provoisoinut väkivallan tai ollut tyhmä, kun sellaisen miehen kanssa päätyi yhteen. Tekijä taas pääsee ainakin osittain pälkähästä hakkaamaan taas seuraavaa naista. Vahinko siis kiertää: ongelma on sama, mutta kohde eri. Onnettomien perheiden määrä (sekä myös kustannukset yhteiskunnalle) pysyvät samana, niin kauan kuin tekijää ei laiteta hoitoon.
Sehän on usein tiedostamatonta kun tapaa jonkun sellaisen väkivaltaisen ihmisen ,jotain tuttua alistumista jo entisestä elämästä ,ja kun uutta valitaan sekin samanlainen tapaus .parasta kun arvostaa itseään ja panee vain heti eka kerrasta eri osoitteen ,ei ainakaan lapsia tee moiselle öykkärille .pakko on hakea hoitoa pahoinpitelijänkin ,kun kukaan nainen ei alistu ja huoli sellaista ,kierre katkeaa siinä ,ei jatku seuraavalle sukupolvelle .Tervettä oli uhri nainen tai mies .
"parasta kun arvostaa itseään ja panee vain heti eka kerrasta eri osoitteen ,ei ainakaan lapsia tee moiselle öykkärille"
Ainakin miehen väkivaltahan tulee usein esiin vasta, kun on jo lapsia tai muita sidoksia, niin ettei naisen ole enää helppo lähteä noin vain. Silloin väkivaltainen mies heittää mukavan ihmisen naamarinsa pois, ja alkaa paljastaa raadollisempaa puoltaan, kun hän ajattelee, että on tavallaan saanut naisen. Iskemisvaihe on ohi. Ehkä mukana on joskus miehen omaakin pettymystä siitä, ettei yhteiselon arki olekaan aina niin ruusuista.
Joskus pieniä merkkejä miehen tasapainottomuudesta on jo suhteen alussa nähtävillä (esimerkiksi ylimittaista mustasukkaisuutta tai naisen menojen vahtimista), muttei ainakaan nuori nainen niitä välttämättä tunnista. Mitä itse olen lähipiirissäni tiennyt parisuhdeväkivaltaa, on se näissä tapauksissa alkanut aikaisintaan jonkin aikaa yhteenmuuton jälkeen. Ei vielä seurusteluaikana. Eikä näillä miehillä ole ollut mitään aggressiivisen henkilön mainetta kaveripiirissäänkään, josta asian olisi voinut ennakoida.
Ja kun on jo yhteinen osoite ja hankittu sinne yhteiset huonekalut ja tavarat ja ehkä yhteistä velkaakin, ei aina ole helppoa lähteä pois nopeasti. Pelkästään uuden asunnon saaminen samantien toiselle tai molemmille ja raha-asioiden järjestäminen ei välttämättä onnistu kovin pian. Sillä välin mies ehkä ehtii uskotella, että pahoinpitely (joka on usein aluksi lievää ja vasta ajan kanssa pikkuhiljaa raaistuu) oli yksittäinen hairahdus ja pyytelee sitä kovasti katuvaisena anteeksi.
Mutta ilman muuta uhrin pitäisi lähteä niin pian kuin mahdollista pois suhteesta, sillä yleensä pahoinpitely pahenee ajan kanssa. Ongelma on vain se, että varsinkin ensimmäinen pahoinpitely aiheuttaa usein sellaisen shokin, että uhri lamaantuu. Hän alkaa ehkä pelätäkin kumppaniaan, eikä oikein pysty tekemään mitään. Varsinkin, koska fyysiseen väkivaltaan turvautuvat käyttävät yleensä myös henkistä väkivaltaa, kuten uhkailua, kiristämistä ja toisen syyllistämistä ja vähättelemistä.
Sitten väkivallan kohteeksi joutumiseen ja suhteen epäonnistumiseen liittyy vielä häpeä, pettymys ja vaikeus uskaltaa puhua asiasta leimautumisen pelossa. Mitä selittää työpaikalla, mitä sukulaisille? Parisuhdeväkivalta on edelleen maassamme tabu, josta moni ei uskalla puhua kuin korkeintaan parille läheiselleen. Jotka taas ovat usein voimattomia auttamaan, sillä pahimmillaan väkivaltainen henkilö pyrkii katkaisemaan kumppaninsa läheiset ihmissuhteet, jolloin yhteydenpito heihinkin voi tapahtua vain harvoin ja salassa.
Yhtäkkiä uhri huomaa pudonneensa rakastumisen taivaista parisuhdehelvettiin, eikä aina itsekään tiedä, miten sinne joutui. Eikä sitä, miksi oma rakas, jonka kuvitteli tuntevansa jonka uskoi itseään rakastavan, muuttuu välillä itse piruksi.
kokevat naisen harjoittamaa väkivaltaa.
oliko se kristittyjen nimissä.
Sääli käy teitä nuoria kun ette teidä varjoanne pitemmälle.
Ateisti näkee vain sen mikä on materiaa mutta usko ja Jumala on hegellistä ja henki.
Tulivatpa Venäjällä kirkon helmaan kun mohta sukupolvea jo yritettiin pakottaa ateismiin.
Lapset jotka eivät olleet koskaan kuulleet uskosta alkoivat itse haluta kuulla Jeesuksesta ja saada raamatun.
Luie kirja, Moskovan pappi isä Dimitri,näet miten suuri halu tulla uskoviksi oli venäjän kansalla.
Puhut järkeä "mutta" nimimerkillä kirjoittanut. Itse en ole vielä missään "liitossa", mutta olen saanut nähdä mitä Suomen valtion hyväksymät kaksi "huumetta" tekevät ja ne on: ALKOHOLI ja TUPAKKA. Sairaat vanhemmat käyttävät lastensa rahat näihin "huumeisiin" ja lapsista tulee tyhjätaskuja eli rahattomia tai sitten samanlaisia sairaita ja kunnon yhteiskunta joutuu maksamaan heidän sairaalakulut, kun ei ole enää rahaa, joka on mennyt ALKOHOLIIN ja SÄTKÄÄN. Se on totta, että naisia määrätään jollain sairaalla uskonnolla kuten pukeutuminen, syöminen ja eläminen jne...Mitään Jumalaa ei ole olemassa se on joidenkin sairaiden ihmisten keksimä juttu. Rippikoulun on sairas tapa saada rahaa valtiolle ja jos sitä ei läpäise joutuu sen käymään yhä uudestaan ja uudestaan, muuten et saa "ukon otto lupaa tai akan otto lupaa" ja samoin koulutus että tämmöistä on meininki nykyään.(heikommat, jotka kuitenkin yrittävät hylätään ja aletaan pomputella vaikka millä), tiedän itse, kun olen kokenut tämän. Mutta tiedän monia miehiä, jotka eivät ole tämänlaisia ollenkaan eli he pitävät naisia "pyhinä" eli he inhoavat mitä naisille on tehty kautta aikain historiassa. Sitä vielä, että he ovat sanoneet, että "ILMAN NAISIA EI OLISI MIEHIÄ", ja eivät voi ikinä antaa ANTEEKSI NAISTEN KOHTELUA täällä. Nämä tuntemani miehet(ei avio, minulle)kuuluvat sellaisiin järjestöihin, jossa ajetaan naisten asemaa Maailmassa ja muissa asioissa.Olen itse vielä kotipuolessa sairas isäni on uhitellut vaikka millä minua, kun jäänyt kiinni kahden "huumeen" käytöstä. Sinne ne rahat menee, jotka on tienattu KUNNON TÖILLÄ eli kerrankin on TÖITÄ. Muutenkin meidän perheen elämä on yhden "hirmuhallitsijan" alla elämistä eli yksi saa tehdä mitä haluaa ja toisten on elettävä kuin "kuis sukassa". olen sanonut monesti äidilleni, että OTA ERO HYVÄN SÄÄN AIKAAN ja AJOISSA. Naisten pitää myös kärsiä tyhmistä joka kuukausi "verilettu- päivistä" ja siihen saisi valtio tulla auttamaan ja jollain on naisilla on niin kovat tuskat, että joutuu sairaalaan, tunnen pari, jotka ovat tehneet melkein itsarin näiden takia, mutta olen saanut puhuttua järkeä heille, ainakin vielä. Miehet taas valittavat pienestäkin kivusta, kun me taas joudumme pitämään näitä "vaivoja" siinä mielessä, että lapsia tulisi lisää tähän sairaaseen Maailmaan. On muitakin keinoja saada ihmisrotu jatkumaan.
Jotain tällaista yritin tuolla edellä sanoa, mutta tässä se on hyvin selkeässä muodossa. Näin se menee, kuin oppikirjasta ikään.
Ehkä se oppikirja pitäisi kirjoittaa pakolliseksi parisuhdeaapiseksi kaikille: miehille, naisille, väkivallan uhreille ja tekijöille. Jos syyllistämisen, salailun, kieltämisen ja ahdistuksen lisäksi olisi enemmän tietoa liikkeellä, saisiko se edes jonkun, joskus, jossain ajattelemaan?
Minusta niin tässä asiassa kuin melkein kaikissa muissakin on pohjimmiltaan kyse itsetunnosta. Terveellä itsetunnolla pääsee aika pitkälle.
Eli rajat sille mitä minä siedän ja mitä en siedä eikä tulisikaan sietää. Ja vastuuntunto omasta itsestään ja omista lapsistaan. Ettei se oma elämä menisi uhrautumiseen tai muiden elämän terrosisoimiseen. Parisuhdeaapinen olisi hyvä idea mutta kaikki lähtee kuitenkin oman itsensä arvostamisesta ja tuntemisesta. Mutta se vaatii turvallisen lapsuuden ja turvalliset ja välittävät vanhemmat joilla itselläänkin on itsetunto kohdillaan ja aikaa lapselle.
Vaikeita juttuja ja siinä olisikin työsarkaa että ihmiset alkaisivat arvostaa itseään ja osaisivat elää yhteisössä ja parisuhteessa. Ja vielä osaisivat antaa lapsilleen hyvät eväät elämää varten. Mahdoton proggis, mutta siihen kai pitäisi jokaisen elämässään pyrkiä. Itsensä kehittämiseen ja terveeseen itsensä arvostamiseen. Siis tietysti osana yhteisöä.
Vaikeat ja pitkäkantoiset ratkaisut eivät ole kovin suosittuja, mutta helppoa ja yksinkertaista ei taida tähän hätään löytyä. Terve itsetuntokin tuntuu monesti tarkoittavan vain sitä, että saa äänensä kuuluviin eikä kuuntele kritiikkiä...
Suurta kasvatusprojektia tässä tarvittaisiin. Tekijää ei taida olla, paitsi - kuten mainitsit - itse kukin tykönään. Ei maltillinen keskustelukaan pahasta olisi.
Juu, mutta oikotietä onneen ei taida olla eikä elämässä saa pikavoittoja. Vaikka se niin mukavaa olisikin. Onneksi tasapainoinen ihminen pääsee lopulta tässä pikavoittojen tavoittelijoiden joukossa aika pitkälle, siinä kai sitten motivaatiota itsetutkiskeluun ja etenkin kasvatukseen.
"Miehiin kohdistuva henkinenväkivalta näyttää olevan Suomessa pysyvä ilmiö. Yleisintä on puolison tai tutun naisen tekemä väkivalta. Tuoreen tutkimuksen mukaan joka viides parisuhteessa oleva suomalaismies on joutunut joskus nykyisen puolisonsa nalkutuksen ja henkisenväkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi."
Jos aikaisemmin meni ilmoittamaan poliisille, että uhkaillaan. Poliisi vain sanoi: "Toimitaan sitten, kun jotain tapahtuu."
Taisi olla Jarmonkin tapauksessa todella myöhäistä?
Psykopaatit pieksävät kaikki. He ovat tunteettomia. Vaimo ei ole sitä aiheuttanut vaurio on tapahtunut jo kauan sitten.
Vakavista henkirikoksista, naisten tekemiä on tällä hetkellä yli 40%. Viime viikolla julkaistuntutkimuksen mukaan.
Älkää jääkö hullun, nalkuttavan vaimon luo. Erotkaa, vaikka saisitte sukujen, vaimon ja ystävienkin vihat ja syyllistämiset.
Eihän kukaan jatkuvaa naputusta kestä?
Ottakaa lapsetkin mukaan, jos saatte. Ettei heistäkin kasva samanlaisia narisijoita ja nalkuttaja kuin puolisonne on.
Parempi lähteä ennenkuin päreet palavat.
Kyllä meissä miehissä on ehkä jotain hyvääkin.
Älkäämme alistuko!
että näppis paukkuu.
Oikeat MIEHET, siis he, joiden ei tarvitse lyödä vaimojaan, eivät tänne näköjään kirjoittele ollenkaan.
Tässäkin ketjussa on koko joukko ilmiselviä pahoinpitelijöitä, itse paljastavat sen kirjoituksillaan.
SIIS KAIKKI NAISET, VAROKAA NÄITÄ "MIEHIÄ" TÄÄLLÄ.
Selvää pahoipitelijätyyppiä, kun tarvitsee noin naisia alistaa täälläkin.
luulet vaan.
Jo kauan sitten opin tuon totuuden. Pelkkänä harmina olette, kuin piikki lihassa.
Joo, ja vetäkään vaan miehet käteenne......NyrkkiKyllikki on teille just tarpeeksi hyvä kaveri.
viestissäsi näkyy juuri se mitä miehet yleensä eivät kestä - puhetta. Sinusta varmaan tuntuu kaikki puolisosi puheet nalkutukselta. Olisiko syytä ehkä katsoa peiliin?
Tarvitset hoitoa, jotta pystyt olemaan parisuhteessa. Ei puolison puheet ole nalkutusta, jos ei ole aihetta. Toivon,että olet jo ymmärtänyt lähteä kiusaamasta puolisoasi, jos et ole lähtenyt hakemaan itsellesi apua.
on paras paras lopettaa liitto ja erota, jos keskustelu on pelkkää nalkutusta. On hulluutta elää vuodesta toiseen puolison kanssa jota ei rakasta. Siitä kärsivät jo lapsetkin.
Rakkaat naiset; kun elätte etsikko aikaa ja valkkaatte miestä itselle, älkää tyytykö toiseksi parhaaseen. Ottakaa pätevä, eikä sopiva.
Turha sitä luuseria on yrittää kouluttaa vuosien nalkutuksella, ikuisella naputuksella ja kiukuttelulla. Ei ihmistä toinen voi muuttaa.
Hyvät kanssaveljet; Uskaltakaamme lähteä pois huonosta suhteesta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Meillä on vain yksi elämä. Älkäämme antako narsistisen femalen pilata sitä. Katsokaamme tulevaisuuteea.
Lähtekäämme ennenkuin pinna katkeaa!
Uskon että on olemassa ihania naisia.
Toivon että sellaisen vielä löydän.
Silloin, kun pinnaa kiristää lähtekää lenkille ja rukoilkaa. Voi taas rauhallisena palata lenkiltä.
Ei se lasten kasvatus yksin mikään autuus ole. Lapsetkin saattavat olla hankalia ja syyttää vanhempiaan erosta. Joten kannattaa harkita.
Nainen ei ole varmaan sen hullumpi kuin sitä oikein kohtelee.
Silloin, kun pinnaa kiristää lähtekää lenkille ja rukoilkaa. Voi taas rauhallisena palata lenkiltä.
Ei se lasten kasvatus yksin mikään autuus ole. Lapsetkin saattavat olla hankalia ja syyttää vanhempiaan erosta. Joten kannattaa harkita.
Nainen ei ole varmaan sen hullumpi kuin sitä oikein kohtelee.
Ketään ei tunnu pahemmin huolettavan lasten kiduttamien ja tahallinen vammauttaminen. Kukaan ei puhu tyttöjen oikeudesta terveeseen elämään ja oikeuteen nauttia omasta seksuaalisuudestaan aikuisena. Tämänkin palstan innokkaiden lukijoiden luulisi olevan kiinnostuneita OIKEISTA ongelmista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan!
Kuinka monta tyttölasta silvotaan vuosittain Suomessa ja montako lastensuojeluilmoitusta tästä on tehty? Luultavasti ei yhtään.
Kaikki nämä tapaukset tulevat ilmi neuvoloissa tehtävissä tarkastuksissa, viimeistään kouluun mentäessä. Mitään EI kuitenkaan tehdä. Lakia rikotaan ihan tietoisesti. Sairasta. Pelätäänkö rasistiksi leimautumista? Juuri tuota keinoahan käytetään ihan yleisesti kun jostain asiasta nousee haloo.
Lasten pahoinpitely ja silpominen on yksiselitteisesti kielletty Suomen laissa ja asiaa EI muuta muuksi, vaikka rikos tehtäisiinkin ulkomailla. Tuomitaanhan suomalaisia ulkomailla tehdyistä rikoksista jatkuvasti. Miksi tämä julma ja brutaali ihmislasten silpominen ja kiduttaminen sallitaan?
http://www.ihmisoikeusliitto.fi/projektit/kokonainen/Mulkin julkaisu.pdf
Suomen suositus terveydenhoitajille:
http://www.ihmisoikeusliitto.fi/projektit/kokonainen/ohjeistus www-versio.pdf
voi valitettavasti käsitellä yhdellä palstalla. Toki huolettaa, mutta tässä keskusteluketjussa nyt käsitellään parisuhdeväkivaltaa.
kohdistuva väkivalta on VÄKIVALTAA!
Uskoisin teidän "madonna"äitienkin sen ymmärtävän.
Kaikki pahoinpiteliät tyrmään. Ulkomaalaiset pois maasta tuomion kärsittyään!
mutta jos haluat keskustella lapsiin kohdistuvasta väkivallasta niin avaa uusi keskustelu tai siirry toiselle palstalle. Selväähän on että keskustelut pitää aina rajata johonkin aihepiiriin vaikka maailmassa olisi paljonkin keskusteltavaa.
perheväkivaltaa. Usko vaan!!!!
Raiskauksesta epäillyt tallentuivat kameraan Oulussa
19.12.2006 16:45
Poliisi on edistynyt epäillyn joukkoraiskauksen tutkinnassa Oulussa.
Keskustan kävelykadun Rotuaarin valvontakameraan on tallentunut miesporukka, joka vastaa lukumäärän ja kuvauksen perusteella epäiltyjä ulkomaalaisia miehiä.
Rikoskomisario Matti Luolavirran mukaan poliisi on myös saanut silminnäkijähavaintoja, joiden mukaan kuvauksia vastaavan miesporukan on nähty liikkuvan Rotuaarilla ja tapahtumapaikan Otto Karhin puiston ympärillä. Raiskauksesta ei ole valvontakamerakuvaa.
Oululainen 26-vuotias nainen raiskattiin lauantaiyönä kello kolmen ja neljän välillä Otto Karhin puistossa. Naisen perään huudeltiin Isokadulla linja-autokatosten luona, ja hän havaitsi takanaan neljästä kuuteen ulkomaalaista miestä.
Useita vammoja
Uhri menetti tajuntansa sen jälkeen kun häntä oli isketty takaapäin. Hän heräsi linja-autokatosten viereisestä pensaikosta ja huomasi tulleensa raiskatuksi. Naisella oli vammoja eri puolilla kehoa.
Nainen epäilee, että raiskaajia oli useita. Miehet olivat naisen mukaan ulkomaalaisia, mutta eivät mustaihoisia.
Luolavirta toivoo silminnäkijähavaintoja nimenomaan Otto Karhin puistosta, sillä puiston grillissä oli tapahtuma-aikaan väkeä, samoin läheisellä taksitolpalla.
Silminnäkijähavainnot voi ilmoittaa poliisin väkivaltayksikölle numeroon (08) 313 7111.
"Helsingin kihlakunnansyyttäjä Jouni Peräinen vahvistaa, että kokoomuksen entistä puoluesihteeriä Harri Jaskaria syytetään laittomasta uhkauksesta. Jaskarin epäillään uhkailleen entistä naisystäväänsä yksityisasunnossa Tampereella lokakuussa 2004."
No mistä se silmä tuli mustaksi? Seiska lehdessä oli kuva musta silmäisestä naisesta. Omituista, kun kaikki vesitetään. Väkivallan harjoittajat järjestykseen! Olkoonkin, että jos pyöri puolueessa. Vielä suuremmat vaatimukset pomoille!
Jos lyö jaskari, tai muu varakas, se on vaan hyvä asia, pitääkin lyödä, ei pidetä miehenä naisten toimesta jos ei lyödä osaa.
Jos lyö tavallinen tai riittää kyllä että nainen sanoo että lyö kun on kyllästynyt lyömättömään mieheen ja tahtoo sellaisen mikä on hyvin yleistä, sitten on huonompi juttu miehelle se.
Paula taisi olla sekopää kun ei eronnut, juuri näitä jotka ottavat miehen sillä perusteella että se osasi lyödä. Eli ihan tavallinen nainen siis.
Eipä ole naisjärjestöt jaskarista mesonneet. Kiimoissaan ovat, uh, jaskari, vaan.
Mietis ensikerralla etukäteen mitä yrität sanoa.
Tämä lienee provo, mutta vastataan nyt kuitenkin.
Yksikään tuntemani tai tietämäni nainen ei ole koskaan surrut sitä, ettei hänen miehensä osaa häntä lyödä. Sen sijaan lukemattomat naiset ovat surreet, etteivät heidän miehensä huomioi, kuuntele tai puhu heidän kanssaan tarpeeksi, helli tai anna hyvää seksiä riittävästi, tee omaa osuuttaan kotitöistä ja lastenhoidosta tai pysy uskollisina heille.
Joitakin naisia ärsyttävät miehet, jotka eivät saa sanaa suustaan eivätkä ilmaise todellisia mielipiteitään, mutten ole kuullut, että ketään ärsyttäisi se, ettei mies lyö.
Jos Jaskarin kaltainen mies lyö (ottamatta nyt kantaa, löikö hän vai ei, kun en asiaa tarkemmin ole seurannut), ei se todellakaan ole hyvä asia, päinvastoin. On pahempaa, jos hyvin koulutettu, hyvässä asemassa oleva ja vieläpä yhteisistä asioistamme eduskunnassa päättävä on väkivaltainen. Häneltä odottaisin parempaa käytöstä, kuin joltain perähikiän kouluttamattomalta ja alkoholisoituneelta reinolta, näin pikkaisen kärjistäen.
Hyvässä asemassa olevia on kenties joskus hieman vaikeampi saada vastuuseen teoistaan, sillä heistä ei ehkä haluta uskoa niin pahaa ja heillä on hyvät ja vaikutusvaltaiset tukiverkostot. Heillä on kulissit tukevasti pystyssä.
Kukaan nainen ei ota miestä sillä perusteella, että hän lyö. Moni ei vain uskalla ottaa eroa väkivaltaisesta miehestä, kun naisen oma itsetunto on murskana ja hän pelkää miehen kostoa. Paulakin ilmeisesti tapettiin nimenomaan sen jälkeen, kun hän oli tehnyt eroaikomuksensa selväksi.
"Eipä ole naisjärjestöt jaskarista mesonneet. Kiimoissaan ovat, uh, jaskari, vaan." --> Taidat itse olla Jaskarista ja hänen mahdollisista lyönneistään kiimoissasi, kun moisia älyttömyyksiä puhelet. Hauskoja runkkaushetkiä vain asian parissa!
helppo se on sanoa ja ihmetellä,miksi näin....pitäisi jokaisen mennä ensin itseensä ja miettiä....niin teen minäkin parhaillaan...mikä meni vikaan.....no en hyväksynyt viinaa/viinakavereitä....no emäntä lähti ok,hänen ratkaisunsa....meillä pari lasta...aattelin tänään ois kiva nähdä tyttöjä,soitin vastaus ei käy,,,,kiitin ja lähdin lastenvalvojan luokse...
tervehti kädestäpitäen ja samaa hengenvetoon rupes kirjoittamaan paperille eletusmaksu summaa.... katselin vähän kieroon ja sanoin hetkinen yritin saada äskön lapsiani luokseni muutamaksi tunniksi...
valvoja sano joo sovittiin ex-kanssa eitarvi isän nyt nähdä lapsia vasta kun ens vuodenpuolella,tammikuun lopulla kun sovitaan maksuista/tapaamisista.....
...ajatelkaa miten ihanalta minusta tuntui...ja kuinka paljon kaipasin ex.ääni....hammasta purren lähdin ja toivotin hyvät joulut.
nyt viettelen joulut yksin tyttöni täyttää vuosia viikonpäästä enkä näe heitä..eli
voi sanoa että nainen voi sanoa mitä vain laki on hänen puolellaan,isällä vain katson ja ihmettelen....mutta yhs mitä valvoja sano oli hyvä.....kun minä katsoin monttuauki häntä..ex. oli kertonut kuinka syvät siteet minulla ja lapsilla on....mutta kuitenkiin näin pyrökratia toimii naisen eduksi....hyvät joulut kaikille.
Sinä oletkin mennyt jo itseesi, koska olet miettinyt asioita. Tämä onkin hyvä alku! Huominen tuo hyvää elämääsi uskallan luvata.
Olen minäkin taistellut lapsista. Mieheni ei välittänyt edes tavata. Hän ei myöntänyt mitään vääryyksiään.
Itse jouduin syksyllä työttömäksi konkurssin kautta. Ei se niin helppoa ollut. En uskaltanut ajatella ja stressata.
Myönnän aika on vaikeaa Sinulle. Jospa kuitenkin menisit vaikka hiljentymään johonkin kirkkoon ja rukoilemaan perheesi jäsenten puolesta. Eiköhän kaikki aikaa myöten järjesty!
Sosiaalia ei olisi edes tarvinnut sotkea kuvioon, jos olisitte pystyneet sopimaan asiat.
Sinulle ja muille kaltaisille toivotan Rauhallista ja hyvää joulua!
aina tuollainen, puolin ja toisin. Sekin on ikävää, että naisen käyttämä henkinen väkivalta rehottaa yhtenä osana kotiväkivaltaa, ainahan syyllinen ei ole mies vaikka ainahan sotaan kaksi tarvitaan.
Ikävää on nekin tapaukset, kun sällit mukiloi toisiaa, kaikki väkivalta siis on erittäin ikävää.
Mutta mistä tämä kaikki johtuu? Onko perheväkivalta sen enempää tai vähempää väärin kuin muukaan väkivalta? On, sillä koti tulisi olla jokaiselle asujalleen turvapaikka ja se pesä, jossa on turvallista olla ja jossa saa tukea, turvaa ja tulee hyväksyttynä sellaisena kuin on.
Todellisuus, se on jotain ihan muuta, mutta mistä kaikki johtuu? Eihän hyvissä suhteissa kaiketi ole väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä.
Onko kaikki samaa perua... liian nuorena naimisiin ja sukua jatkamaan, sitten vasta huomataan, ei toinen olekaan se joksi luuli.
Paljonko mies ja nainen arvostavat toisiaan ihmisinä ( jätetään sukupuolet pois, puhutaan vain ihmisistä ). Ellei kumppaniaan osaa arvostaa ihmisenä ( nainen jos hankkii miehen vain taloudellisen turvallisuuden takaajaksi, siittäjäksi yms. niin paljonko nainen arvostaa miestä ihmisenä ). Jos mies avioituu saadakseen kotiorjan, panokamun, piian tai hyvännäköisen edustus esineen, paljonko mies arvostaa naista ihmisenä.
Jotain vikaa siis on jossakin, vai onko ihminen lajina vain niin epäonnistunut, jotta tulisi avioliitot ja perheenperustaminen kieltää, tai asettaa siihen riittävän suuri ikä vaatimus.
Kumpikin vaihtoehto on kuin tuulesta temmattu ja vain esimerkinomainen, eihän holhoamalla asiat parane. Ovatko ihmiset vain liian lyhyt näköisiä partneria valitessaan, valitsevat väärin perustein vai onko rakkaus sokea, sokeuden poistuessa alkaa ongelmat, vai onko vika yhteiskunnassa, ajaako systeemi ihmiset liian tiukoille kiireen ja pitkien työviikkojen muodossa. Entä tämä tehokkuus ajattelu? Onko liitot suorituspaineiden alaisia?
Seuraus on siis tiedossa, koti/perhevälivalta, mutta mikä on se syy???